Tunnetteko ihmisen, joka on jäänyt omaa nirsouttaan pitkäaikaistyöttömäksi?

tuollaisessa tapauksessa kyse on mielisairaudesta

Minä. Olen aina ollut elämässäni hyvin vaativa. Tämä on koskenut niin naisia, autoja, vaatteita ja työpaikkoja. Minä en koskaan vain "tyydy", jos vaatimuksiani vastaavaa ei ole tarjolla, sitten ollaan ilman. Kai tätä nirsoudeksikin voisi kutsua.

aika moni pitkäaikaistyötön tarvitsee psykiatrista hoitoa...

Vierailija kirjoitti:

tuollaisessa tapauksessa kyse on mielisairaudesta

Mielisairautta olisi ennemminkin lähteä töihin tienaamaan palkkaa, jos on rahaa niin paljon ja varallisuutta, ettei tarvitse mennä duuniin elantonsa takia.

Minulla on varakas, töissä käyvä aviopuoliso, jolta saan kaiken tarvittavan, miksi siis menisin töihin rasittamaan itseäni, kun voin elää ihanaa ainoaa elämääni vain kaikkein rakkaimpieni kanssa nauttien elämästä.

Tunnen muutaman korkeastikoulutetun taiteen alan ihmisen joille ei vain riitä töitä omalta alalta mutta jotka eivät tietenkään voi ottaa omasta mielestään alempiarvoista työtä esimerkiksi kaupan kassana.

Kyllä. Sisko on tuollainen. Ihan uskomaton laiskimus ja valokoija. Itse en ole nirsoillut enkä ollut päivääkään työtön.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman korkeastikoulutetun taiteen alan ihmisen joille ei vain riitä töitä omalta alalta mutta jotka eivät tietenkään voi ottaa omasta mielestään alempiarvoista työtä esimerkiksi kaupan kassana.

Tekevätkö kuitenkin taidettaan? Ja eikö kassoille jouda ne, jotka sinne haluavat?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman korkeastikoulutetun taiteen alan ihmisen joille ei vain riitä töitä omalta alalta mutta jotka eivät tietenkään voi ottaa omasta mielestään alempiarvoista työtä esimerkiksi kaupan kassana.

Minä olisin, silloin kun olin työtön, lähtenyt mihin tahansa. En saanut puolison tulojen takia mistään mitään ja meillä oli vielä lapsilisäiän ylittänyt lukiolainen + toinen lapsilisäikäinen, puolison raja meni suunnilleen 10 euroa sen yli, että olisin saanut  jotain. Se oli laki vielä muutama vuosi sitten, olin vastavalmistunut ja ennen opiskelua ollut hoitovapaalla ja osa-aikatyössä. Mutta siivoukset ja kaupan kassat olivat täysin ulottumattomissa. Sen sijaan sain useita kutsuja oman alan töihin ja nyt olen ollut oman alan töissä muutaman vuoden. Jos jään työttömäksi siinä vaiheessa, kun työnantajani jää eläkkeelle, en viitsi edes vaivautua kovin isosti hakemaan oman alan ulkopuolista työtä, koska sitä on niin vaikea saada. Käytän kaikki voimani oman alan töiden saamiseen. Onneksi en ole paikkakunnasta riippuvainen, kun ei enää ole kotona asuvia lapsia. 

Entinen kollegani, joka yt-neuvotteuissa otti paketin toivoen, että pitää vuoden loman ja palaa sen jälkeen päällikkötason töihin. No ei palannut vaan Linkedinissa lukee nyt neljä vuotta myöhemmin "between jobs" tai jotain vastaavaa.

Itse olin pessimisti ja aloin saman tien hakemaan uutta työpaikkaa, jonka kolmen kuukauden hakemisen jälkeen sainkin. Töistä käsin on paljon helpompi työllistyä kuin kortistosta. Terveisiä vaan lopareita suunnitteleville.

Kielletty aihe, koska mammojen mukaan jokaisella on oikeus maata kotona toisten piikkiin!

Työpaikkaa vaihtanut kirjoitti:

Entinen kollegani, joka yt-neuvotteuissa otti paketin toivoen, että pitää vuoden loman ja palaa sen jälkeen päällikkötason töihin. No ei palannut vaan Linkedinissa lukee nyt neljä vuotta myöhemmin "between jobs" tai jotain vastaavaa.

Itse olin pessimisti ja aloin saman tien hakemaan uutta työpaikkaa, jonka kolmen kuukauden hakemisen jälkeen sainkin. Töistä käsin on paljon helpompi työllistyä kuin kortistosta. Terveisiä vaan lopareita suunnitteleville.

Tämä on hyvin yleistä "aina työtä saa jos haluaa" -porukan keskuudessa siinä vaiheessa, kun  jäävät itse työttömäksi. Ajattelevat, että lomaillaan nyt tässä kun kassan maksujakin maksettu ja mennään sitten töihin. Se tulee aikamoisena jättiyllätyksenä, ettei se työ ollutkaan pelkän menemisen varassa, vaan sitä pitää hakea ja paikoista pitää kilpailla. Myös se tulee heille yllätyksenä, että kaikki muut työttömät eivät olekaan juoppoja reppanoita, vaan ihan täyspäisiä koulutettuja ihmisiä. Hyvin yleinen pitkäaikaistyöttömän tarinan synty tämä itsestään liikoja luuleminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman korkeastikoulutetun taiteen alan ihmisen joille ei vain riitä töitä omalta alalta mutta jotka eivät tietenkään voi ottaa omasta mielestään alempiarvoista työtä esimerkiksi kaupan kassana.

Minä olisin, silloin kun olin työtön, lähtenyt mihin tahansa. En saanut puolison tulojen takia mistään mitään ja meillä oli vielä lapsilisäiän ylittänyt lukiolainen + toinen lapsilisäikäinen, puolison raja meni suunnilleen 10 euroa sen yli, että olisin saanut  jotain. Se oli laki vielä muutama vuosi sitten, olin vastavalmistunut ja ennen opiskelua ollut hoitovapaalla ja osa-aikatyössä. Mutta siivoukset ja kaupan kassat olivat täysin ulottumattomissa. Sen sijaan sain useita kutsuja oman alan töihin ja nyt olen ollut oman alan töissä muutaman vuoden. Jos jään työttömäksi siinä vaiheessa, kun työnantajani jää eläkkeelle, en viitsi edes vaivautua kovin isosti hakemaan oman alan ulkopuolista työtä, koska sitä on niin vaikea saada. Käytän kaikki voimani oman alan töiden saamiseen. Onneksi en ole paikkakunnasta riippuvainen, kun ei enää ole kotona asuvia lapsia. 

Siis et saaanut tukia puolison tulojen takia vai hä? Eihän se niin voi olla.

Vakava masennus pitkittää työnhakua.

Tarvitsen yksinhuoltajana 8-16 työn ja autottomana sen lähietäisyydeltä. Vakituista. Ei ole 25 vuoteen tullut vastaan yhtään työtä, joka olisi aikatauluiltaan 8-16. Monenlaista olen tehnyt ja ollut tekemättä ja tilin saldo on 200 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Kielletty aihe, koska mammojen mukaan jokaisella on oikeus maata kotona toisten piikkiin!

Kyllä se kotona makaaminen on enemmän tyypillistä teille miesasiamiehille. Vauva-palstan naiset ovat sentään usein vain vanhempain- tai hoitovapaalla kokopäivätyöstään eli tekevät kotona arvokasta ja usein raskasta työtä.

Olin itse jossain vaiheessa pitkään työttömänä. Olen aina hakenut töitä periaatteella oma koulutus- ja osaamistaso, ei välttäämättä oma koulutusala. Toki olisin voinut tehdä lyhytaikaisena hanttihommina muutakin, mutta kun siitä ei kiitetä tai palkita millään tavalla vaan olisi joutunut TE-toimiston hampaisiin. Ilmaistöissä meni myös raja, ei kiitos. Jos haluaa tehdä oman osaamisalansa töitä kannattaa hakea niitä eikä toimistohommia (joihin nykyäään niihinkin 1000 hakijaa) tai siivoustöitä. Ei asiantuntijatehtävissä edes arvosteta jos on tehnyt ihan mitä vaan, ennemmin kannattaa opiskella tai kehittää muuten itseään. Miksi hakisin mäkkärille jos en aio tehdä sitä pidempään? Sitäpaitsi kaupan kassalle ei noin vain mennä, eikä mäkkärillekään. Jos ei ala onnistamaan voi aina vaihtaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman korkeastikoulutetun taiteen alan ihmisen joille ei vain riitä töitä omalta alalta mutta jotka eivät tietenkään voi ottaa omasta mielestään alempiarvoista työtä esimerkiksi kaupan kassana.

Minä olisin, silloin kun olin työtön, lähtenyt mihin tahansa. En saanut puolison tulojen takia mistään mitään ja meillä oli vielä lapsilisäiän ylittänyt lukiolainen + toinen lapsilisäikäinen, puolison raja meni suunnilleen 10 euroa sen yli, että olisin saanut  jotain. Se oli laki vielä muutama vuosi sitten, olin vastavalmistunut ja ennen opiskelua ollut hoitovapaalla ja osa-aikatyössä. Mutta siivoukset ja kaupan kassat olivat täysin ulottumattomissa. Sen sijaan sain useita kutsuja oman alan töihin ja nyt olen ollut oman alan töissä muutaman vuoden. Jos jään työttömäksi siinä vaiheessa, kun työnantajani jää eläkkeelle, en viitsi edes vaivautua kovin isosti hakemaan oman alan ulkopuolista työtä, koska sitä on niin vaikea saada. Käytän kaikki voimani oman alan töiden saamiseen. Onneksi en ole paikkakunnasta riippuvainen, kun ei enää ole kotona asuvia lapsia. 

Siis et saaanut tukia puolison tulojen takia vai hä? Eihän se niin voi olla.

Oli muistaakseni vuoteen 2014 saakka, sen jälkeen muuttui. Työmarkkinatukeen vaikutti puolison tulot. Alle neljän tonnin tulot riittivät siihen, että nollaan menee. Huomaa, että kaksi kaksitonnista olisi nettona enemmän kuin yksin neljätonnia, eli aika hassu tilannehan tuo oli. 

Omassa piirissäni on ilkeitä ihmisiä. Sanoisinpa mitä tahansa, silti löytyy aina joku joka haukkuu.

Totuus työttömyydestäni ei ole se mitä kerron, totuus on vakava sairaus. 

Ihmisille on helppo sepitellä niitä näitä.

Yhdelle sanoin downshiftanneeni ja nyt useampi on jo nälvinyt laiskottelustani. Valehtelin, joten kai olen sen ansainnut.