Lue keskustelun säännöt.
Minä en pärjäisi ilman omien ja appivanhempien apua
05.01.2008 |
Ennen joulu toisen lapsen hoitaja oli varannut ulkomaan matkan ja jouduimme silloin jo hoidattamaan lapsia pari päivää mummolassa. Joulun välipäivät olin töissä ja lapset mummolassa. Esikoulu alkaa vasta loppiaisen jälkeen ja toisen lapsen hoitaja palasi lomamatklataan vasta torstaina joten taas piti ensimmäinen viikko hoidattaa lapset mummolassa. Onneksi on isovanhemmat olemassa ja he haluavat auttaa eivätkä koe sitä vaivana. Tänään lähden ulos syömään ja elokuviin ja huomenna on oman harrastuksen vuoro. Sinnekään en pääsisi ilman että lapset pääsevät mummilaan. Puoliso on toisella paikkakunnalla, joten hänestä ei ole apua.
Kommentit (9)
Kyllä sä pärjäisit! Ei mulla ainakaan ketään ole kellä lapset hoidattaisin, ja elossa ollaan silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan pärjäis!
Vierailija:
Kyllä sä pärjäisit! Ei mulla ainakaan ketään ole kellä lapset hoidattaisin, ja elossa ollaan silti.
työt jäisi tekemättä, omista leffoista tai harrastuksista puhumattakaan...mä' en edes voisi kuvitella että pääsisin jonnekin.. kaiken ajan vietän poikani kaa, nyt kun lapsi on viel päiväkodissa, ni on siel hoidossa, mutta tulevaisuudessa kun lapseni menee kouluun ni kaikki koulun loma-ajat minäkin olen kotona, ja yritän järjestää työni niin..tai sitten olen työtön..
Ei tosiaan olisi minulla mahdollisuutta tuommoiseen. Käyn töissä, jolloin lapset on kunnallisella hoidossa. Siinä on minun " vapaa-aikani" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoropäiväkodit on tosiaan keksitty ja omat harrastukset on ihan minimissä. Aika aikaansa kutakin. Pari kertaa vuodessa viedään lapset mun siskon luokse yökylään 150 km:n päähän, siinä meidän " oma aika" . Muuten ollaan aika eri aikaan töissä, että saadaan hoitoajat mahdollisemman vähäiseksi.
Mutta kun oikeasti ihmiset pärjää kun pakko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kyllähän sitä pärjää jos on pakko. Pitkät hoitopäivät lapsille, työpaikanvaihto tms ratkaisut...
Mulla on kans hyvä tilanne että anoppi ja omat vanhemmat on tiiviisti mukana meidän elämässä. Oma työni on tällä hetkellä sellaista, että olen usein matkoilla ja miehelläkin on vuorotyö. Lasten ei ole koskaan tarvinnut olla 7 tuntia kauempaa hoidossa ja nyt kun esikoinen tulee koulusta on mummu vastassa.
Tämä on luksusta, tiedän. Minua varmasti kadehditaan ja ehkäpä syystä.
itse jäin suurperheen yksinhuoltajaksi, ilman minkäänlaista apua, ja oli siinäkin tilanteessa pärjättävä. Kun ei ole vaihtoehtoja, niin ei ole.