Mä en kestä miesten itsekkyyttä..

Onko kaikki miehet samanlaisia kuin tämä minun mies? Meillä on lapsi kovassa korvatulehduksessa jo yö oli yhtä _helvettiä_. Lapsi heräsi n. 20 minuutin välein itkemään ja juomaan tuonne neljään asti. Eli neljään asti en pystynyt nukkumaan lainkaan. Siitä eteenpäin välit piteni tuonne kolmeen varttiin, tuntiin. Kuumetta oli 39 pintaan koko yön ja lapsi erittäin tuskainen vaikka kaikki mahdolliset särkyläkkeet oli annettu mitä voi. Mies nukkui kuin pieni porsas, ei herännyt edes itkuihin.



Tämän paskan jälkeen olin aamulla ihan seis (takana jo useampi surkeasti nukuttu yö). Laitoin kuitenkin herätyskellon soimaan, tilasin ajan terveyskeskukseen ja päätin mennä itse, koska mies ei tiedä miten lapsi on viikon mittaan voinut, hän on uppoutunut vaan omiin juttuihinsa. Nukuttiin vähän lisää. Sitten tulikin kiire lähteä, en ehtinyt syödä aamupalaa. Kun tulin puolilta päivin kotiin ihan rikki ja huutavan nälkäisenä, missä on lomaileva mies. No lenkillä. Saan hoitaa nälkäisenä lapselle lääkkeet ja laittaa sen nukkumaan. Sitten herra suvaitsee saapua ja kas, hänellä on sauna lämpiämässä ja on saman tien menossa saunaan. Eli jos lapsi ei olisi ollut niin väsynyt että olisi nukahtanut, olisin edelleen kiinni märisevän lapsen kanssa. Sanoin miehelle miten pahalta minusta tuntuu se ettei viestikapula tunnu siirtyvän hänelle ollenkaan ja sanoin myös että säästin miehen aivan järjettömän paskamaiselta yöltä ja terveyskeskuskeikalta. Miehen mielestä lenkkeily ja saunassa käynti oli edelleen tärkeintä, koska hän ei ollut pariin päivään peseytynyt. Okei. Selvä.



Itkettää. Tedän ettei tämä kiinnosta ketään ja saan haukkuja silmät ja suut täyteen, mutta helpotti silti kun voi sanoa.