Lue keskustelun säännöt.
En meinaa jaksaa 10-vuotiaan kaitsemista ja patistelua
10.11.2018 |
Heti jos antaa vähänkin "liekaa" niin homma menee yli. Pahin on puhelimen ja ruutuajan käyttö, jatkuvasti olisi puhelin kädessä ja pelaamassa ja "unohtaa" sääntöjä mitä ollaan sovittu. Meinaan laittaa puhelinliittymästä netin kuukaudeksi pois ja pelikoneeseen aika-asetuksen, että ei pysty pelaamaan määräänsä enempää, en aio enää sanoa asioista joista on puhuttu jo. On myös jäänyt kiinni sekä insta- että Facebook-tilin luomisesta, vaikka on tietenkin kielletty ja tietää ikärajat.
Myös syömisten kanssa on kapinointia, yrittää hakea itsenäisyyttä ihannoimalla energiajuomien kulutusta ja roskaruualla mässäilyllä aina kuin mahdollista. Kotona on herkkuja vain kohtuudella, mutta aina jos on omaa rahaa tai kaverin kanssa, niin raha kuluu johonkin turhaan ruokaan tai peli juttuihin. Säästämisen ehdottaminen on aivan turhaa.
Ja kotityöt, se on aivan hirveää että joskus joutuu viemään roskat ja siivoamaan omaa huonetta! Oikeasti olen jaksanut vaatia ihan liian vähän osallistumista ja varmaan muutenkin hemmotellut liikaa.
Lapsi on jotenkin tosi ylimielinen, tulee esim. keskeyttämään työni toistamiseen kun etsii laturia tms. jonka on siis itse jonnekin laittanut. Välillä joutuu myös sanomaan ihan itsestäänselvistä ja jo opituista ja nyt yhtäkkiä unohtuneista asioista, kuten viepä roskat roskikseen ja laita sukat ja takki päälle kun menet ulos. Rasittava uhmakausi!!
Kommentit (17)
Palsta nukkuu, kukaan ei jaksa edes tulla haukkumaan mua huonosta vanhemmuudesta :D ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole 10v vastuussa siitä, että noudattaa kohtuullisia ruutuaikoja, säästää rahaa ja syö terveellisesti. Vaan vanhemmat. Jatka sinnikkäästi ja ole johdonmukainen. Nuo on hankalia asioita monelle aikuisellekin.
Palkinto voisi olla parempi kuin rangaistus.
Esim viikkoraha, joka yhdistyy siihen että siivoaa oman huoneen / tekee sovitut kotityöt.
Tai että jos noudattaa sovittuja ruutuaikoja koko viikon, ostat viikonloppuna siellä pelissä jotain (niissä on aina jotain ostettavaa) ja saa sinä päivänä pelata enemmän.
Itseänikin 10v lapsen äitinä hämmästyttää välillä, kuinka ”pieni” lapsi on.
Itse tuon ikäisenä olin melkein pikku aikuinen: huolehdin pikkuveljestä, keitin puuroa ja muuta ruokaa, tein kotitöitä. En kiukutellut tai kapinoinut koskaan.
No ajat ja olot oli erilaiset, ja olen iloinen että olen pystynyt antamaan lapselle parempaa kuin itse sain. Rakkautta ja hyväksyntää saanut lapsi on ”vaikeampi” kuin häpeällä ja pelolla kiltiksi ja hiljaiseksi kasvatettu.
Se on myös tuo ikä! Esimurkkuvaihe ja tuosta se vaan pahenee..
10- vuotias on lapsi. Ja lapsi tarvitsee huolehtivan aikuisen kysymään söitkö aamupalan, teitkö läksyt, miten koulussa meni... mieluiten tietysti aamupala ja ateriat perheen yhteistä aikaa ja kuulumisten vaihtoa.
Missä tilanteissa lapsi käy ostamassa energiajuomaa... koulun jälkeen vai illalla. Ei tuonikäisen tarvitsee pitää lompakkoa mukanaan. Esim. Hampurilaiselle saa ja voi mennä tehtyään tietyn verran viikossa pieniä kotitöitä.
Pidä perheen puhelimet tietyssä paikassa iltaisin. Niihin ei kosketa, vaan vietätte yhteistä aikaa ilman puhelimia.
Onko tytöllä kavereita koulussa ja koulun jälkeen? Kavereita, joiden kanssa tehdä mukavia asioita. Kaverittomuus tuo stressiä ja esim. Unohtelua. Harrastaako hän? Kun iltaisin on mielekkäitä harrastuksia ajatukset eivät oli peleissä ja hampurilaisissa. Jollei tytöllä ole harrastuksia harrasta hänen kanssaan. Esim. Uimahalli, kiipeily, sulkis, leffa, tehkää tytön herkkuruokaa yhdessä. Esim itsetehdyt hampurilaiset.
Sinulla on kasvatusvastuu lapsestasi. Vielä voit vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienosti olet lapsesi kasvattanut. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Hienosti olet lapsesi kasvattanut. 🙄
Tulihan se sieltä, huomenta! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuhun kommentoi mutta nuo energiajuomat ovat vaarallisia. Niissä on niin paljon kofeiinia että se aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja jopa sydänkohtauksen. On niihin joku kuollutkin.
Vierailija kirjoitti:
Itseänikin 10v lapsen äitinä hämmästyttää välillä, kuinka ”pieni” lapsi on.
Itse tuon ikäisenä olin melkein pikku aikuinen: huolehdin pikkuveljestä, keitin puuroa ja muuta ruokaa, tein kotitöitä. En kiukutellut tai kapinoinut koskaan.
No ajat ja olot oli erilaiset, ja olen iloinen että olen pystynyt antamaan lapselle parempaa kuin itse sain. Rakkautta ja hyväksyntää saanut lapsi on ”vaikeampi” kuin häpeällä ja pelolla kiltiksi ja hiljaiseksi kasvatettu.
Samaa mietin, että olin paljon itsenäisempi tuossa iässä ja hoidin (tai jätin hoitamatta) asiani itse. Mulla taas lapsi tuntuu olettavan, että teen vaikka mitä hänen puolestaan, kuten alan autella läksyissä iltamyöhällä. Olen siihen sanonut, että apua olisi saanut silloin iltapäivällä ja jos läksyt "unohtaa" niin illalla saa selviytyä siitä mistä selviytyy, koska itsekin olen väsynyt. Ihan kuin lapsi unohtaisi, että mäkin olen ihminen eikä vaan joku, joka on olemassa häntä palvellakseni ilman rajoja. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tosiaan toisaalta lapsi tykkää vielä iltasaduista ja silittelystä ym. Sellaisia asioita, joita itse en olisi kehdannut enää tuossa iässä tehdä vanhemman kanssa. Joten kai siinä on hyvääkin ja niskuroiva lapsi ilmaisee tunteensa vapaasti. Ap
Meillä on 12v joka on toimiltaan 4 vuotiaan tasolla. Välillä mietin saako nautintoa minun kiusaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli yhdellä kolmesta lapsesta ihan sama tilanne. Erityisesti juuri tuo valehtelu, en muistanut, unohdin, en tiedä, en osaa... Huomasi pääsevänsä sillä. Nämä auttoivan meillä.
Selkeä kartta vaikka magneettitaululle, missä magneetti siirretään "tekemätön" ruudusta "tehty* ruutuun. Siinä sitten ihan pikkujututkin, kuten roskien viemiset, likapyykin laittaminen koriin, läksyjen teko.. ja sitten kotityöt kuten vaikka tiskikoneen tyhjennys 2x vko, huoneen siivous ja portaiden alta imurointi, jotka suoritettuaan ansaitsee viikkorahan. Joka ilta kun nuo magneetit olivat siirtyneet oikeille paikoilleen niin kannustusta, iloa ja kiitollisuutta. :) Plussaa jos magneetit olivat hienoja, niinkuin meidän pojasta. Jos kokonaisen kuukauden oli sujunut, tehtiin yhdessä retki. Vaikka nuuksioon tai heurekaan tai keilaamaan.
Viikkorahoista kehotettiin laittamaan puolet säästöpossuun. Istuin pojan kanssa alas ja kysyin mitä isompaa hän haluaisi, konkreettisesti. Hän halusi videopelin. Kerroin, että jos hän laittaa puolet rahoista säästöön pääsiäisenä on rahaa peliin, vielä nopeammin jos laittaa enemmän. Vähän vinkui 10vko odotusta, mutta huomautin että sehän puolittuu jos laittaa kaiken.. johan alkoi kolikot kilistä possun pohjalle!
Aina silloin tällöin annoin lapsille kullekin kympin ja käskin ostaa sisaruksille jotain kivaa, mistä heille tulisi hyvä mieli. Tämä tuntui olevan heistä hauskaa. Kysyin, oliko heistä kivaa kun joku ajatteli olla kiva? No olihan se. Muistutin, että yhtä hyvä mieli tulee toiselle kun muistaa sanoa kiitos, koputtaa oveen ja kuunnella. Sellainen pieni arjen lahja!
Ongelmia oli tosiaan vaan tällä meidän vanhimmalla... Muilla mennyt oijein hyvin, jotain perus pikkusta esiteini uhmaa. Kai esikoisella vaan eniten temperamenttiä.
Taas tyhmä vanhempi. Kuka käskee ostamaan älypuhelimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa normaalilta tässä ajassa. Itsellä kokemuksia samasta lapsen kohdalla, mutta 13-vuotiaana tuli yllättäviä hyppäyksiä yritteliäisyyteen ja oma-aloitteisuuteen. Ei se lapsi sinua vastaan juonittele vaan toimii niillä avuilla mitä on annettu. Yllätyt vielä.
Puhelimeen ja pelikoneeseen saa aikarajoittimia. Lisäksi meillä on sopimus, että pelaa vain kun aikuinen on paikalla ja jos jää kiinni yliajasta tai ei lopeta 10min kuluessa, kun sanotaan, seuraavan päivän peliaika poistuu. Puhelimessa lapsella toimii netti vain kotona. Myös koulun sujuminen on edellytys peliajalle.
Meillä on lapsilla kotityötaulukko, jodta katsovat, mikä kotityö pitää tehdä. Joutuu usein muistuttelemaan kyllä. Viikkorahaa ei tule, jos ei hoida hommia. Lisäksi ollaan sovittu, että omilla rahoilla ei saa ostaa herkkuja. Jos tästä jäisi kiinni, niin taas viikkorahat pois.
Valehtelu on asia, mikä itseänikin loukkaa eniten. Auttaisiko, että puhuisit lapsen kanssa, että luottamus tulee ansaita ja jos puhuu totta ja hoitaa omat hommansa, luottamus kasvaa ja vapaus tehdä enemmän asioita ja päätöksiä itse myös kasvaa. Itse olen huomannut, että tässä vaiheessa on alkanut se ryhmään sulautuminen ja et asiat pitäisi tehdä samalla tavalla kuin kaveritkin tekevät. Todella tärkeää on vahvistaa lapsen kykyä toimia eri tavalla kuin muut ja sitä kautta lapsi sietää paremmin oman perheen säännöt.
10v on hankala ikä. Omalla pojalla oli puolen vuoden todella uhmakas kausi. Ärsytti sisaruksia ja kiusasi. Sitä tuli kokonasn loppu, kun luvattiin, et jos koko viikon ajan kohtelee kauniisti sisaruksia puhuu kannustavasti heille, saa ylimääräisen tunnin peliaikaa viikonloppuna. Mutta vaikea ikä kyllä. Välillä ihan pelottaa, mitä teinivuodet tuovat tullessaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yhdellä kolmesta lapsesta ihan sama tilanne. Erityisesti juuri tuo valehtelu, en muistanut, unohdin, en tiedä, en osaa... Huomasi pääsevänsä sillä. Nämä auttoivan meillä.
Selkeä kartta vaikka magneettitaululle, missä magneetti siirretään "tekemätön" ruudusta "tehty* ruutuun. Siinä sitten ihan pikkujututkin, kuten roskien viemiset, likapyykin laittaminen koriin, läksyjen teko.. ja sitten kotityöt kuten vaikka tiskikoneen tyhjennys 2x vko, huoneen siivous ja portaiden alta imurointi, jotka suoritettuaan ansaitsee viikkorahan. Joka ilta kun nuo magneetit olivat siirtyneet oikeille paikoilleen niin kannustusta, iloa ja kiitollisuutta. :) Plussaa jos magneetit olivat hienoja, niinkuin meidän pojasta. Jos kokonaisen kuukauden oli sujunut, tehtiin yhdessä retki. Vaikka nuuksioon tai heurekaan tai keilaamaan.
Viikkorahoista kehotettiin laittamaan puolet säästöpossuun. Istuin pojan kanssa alas ja kysyin mitä isompaa hän haluaisi, konkreettisesti. Hän halusi videopelin. Kerroin, että jos hän laittaa puolet rahoista säästöön pääsiäisenä on rahaa peliin, vielä nopeammin jos laittaa enemmän. Vähän vinkui 10vko odotusta, mutta huomautin että sehän puolittuu jos laittaa kaiken.. johan alkoi kolikot kilistä possun pohjalle!
Aina silloin tällöin annoin lapsille kullekin kympin ja käskin ostaa sisaruksille jotain kivaa, mistä heille tulisi hyvä mieli. Tämä tuntui olevan heistä hauskaa. Kysyin, oliko heistä kivaa kun joku ajatteli olla kiva? No olihan se. Muistutin, että yhtä hyvä mieli tulee toiselle kun muistaa sanoa kiitos, koputtaa oveen ja kuunnella. Sellainen pieni arjen lahja!
Ongelmia oli tosiaan vaan tällä meidän vanhimmalla... Muilla mennyt oijein hyvin, jotain perus pikkusta esiteini uhmaa. Kai esikoisella vaan eniten temperamenttiä.
Liputan kartan puolesta. Mun lapsi yritti samaa en muista/en tiiä/en osaa keinoa. Tein sen kartan, että nyt et voi enää unohtaa ja hommat alkoi sujua, kun ei voinut enää lusmuta, kun muistutus oli jääkaapin ovessa. Lisäksi liitin viikkorahan siihen, eli jos ei perjantaina kaikki magneetit olleet siirtyneet perjantain ruutuun viikkorahaa ei tippunut. Useimmiten ongelma oli ruudussa "siisti huone".
Niin ja läksyt: muutamana päivänä tässä on käynyt niin, että lapsi "unohtaa" läksynsä ja sitten illalla rupeaa niitä kyhäämään. Vaikka olen siis ip kysynyt, onko tehtynä ja silloin kuulemma on. Eli lapsi yrittää tahallaan valehdella ja luulee kai että uskon, että ei ole oikeasti muistanut iltapäivällä kaikkea mitä tuli läksyksi, tai että ei tiedä Facebookin ikärajaa tai ei muista että mitään oltaisiin puhuttu tilien luomisesta. Olen huomauttanut, että minua loukkaa valehtelun yrittäminen. Ei auttane muu kuin langetella seurauksia raskaalla kädellä. Minulla on raskaampi vaihe elämässä fyysisen sairauden takia ja lapsi taitaa vaistota heikomman jaksamisen, kun yrittää nyt venyttää rajoja. Ap