Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaalaisen kanssa parisuhde. Mitenkäs riitely, rakkaudentunnustukset
09.11.2018 |
seksipuheet ym.? Eikö ne tunnu oudolta muulla kuin omalla kielellään tehtyinä? Kuin näyttelisi?
Kommentit (16)
En ole huomannut siinä mitään outoa tai vaikeutta. kohta 30 vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ulkomaalainen mies osaa suomea. Voin siis kommunikoida hänen kanssaan äidinkielelläni.
10 vuotta avioliittoa ja lapsikin löytyy. Hyvin on riidelty ja rakastettu englanniksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuntui, en saa itseeni saati sitten toiseen mielestäni tarpeeksi syvällistä yhteyttä, jos ei kommunikoida yhteisellä äidinkielellä. Vieras kieli riittää ystävyyssuhteeseen asti mutta ei pidemmälle. Voi tosin olla, että enpä vain tavannut sitä oikeaa ulkomailla, Suomesta se sitten löytyi :)
Mutta mietin juuri tuota, että englantia puhuva minä ei ole jotenkin samalla tavalla minä. Suomi on ensisijainen tunnekieleni. Kieleen suhtautuminen tosin on varmasti hyvin yksilöllistä, monillehan sillä on lähinnä välinearvo. Minulle kieli on ollut aina hyvin tärkeä, ja vaikka olen aina ollut vieraistakin kielistä kiinnostunut, niin äidinkieli on ollut se tärkein ja kiinnostavin aina.
No herranjestas, eikö rakkaus ole juuri se maailman ensimmäinen kielikurssi? Varsinkin siinä alkuvaiheessa oppii ymmärtämään toista niin että oksat pois. Sitten että pääsee siihen syvälliselle tasolle että toinen ymmärtää kaikki murteen vivahteetkin mitä toinen tarkoittaa, vie kuulemma keskimäärin 14 vuotta. Ja sitten tietty voi olla turhauttavaa jos toinen ei tunne kaikkia Kummeli-vitsejä. Mutta kyllä siinä vastaavasti jotain hyvääkin on pakko olla mitä ei ole kotimaisissa.
Ja minulla on esim ainoa ja läheisin ystävä erimaalainen vastakkaista sukupuolta oleva työkaveri, jonka kanssa meillä löytyy yhteinen kieli monellakin eri tavalla. Monen vuoden jälkeen hän tuntee tasan tarkkaan jokaisen äänenpainon ja pään heilautuksen merkityksen. Emmekä edes asu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut siinä mitään outoa tai vaikeutta. kohta 30 vuotta...
En minäkään, kohta 22 vuotta.
Heh, tästä tuli mieleen mun vanhemmat, jotka alkuun eivät puhuneet juuri yhtään yhteistä kieltä. Sitä sitten sukulaiset ihmettelivät, että miten ihmeessä se onnistui, miten asioista sovittiin tai esim. riideltiin jos oltiin eri mieltä. Mihin vanhemmat aina vastaa, velmu katse naamalla "Vällyjen välissähän ne asiat sovittiin" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaalaisen kanssa on hyvin helppoa. Jos olen tehnyt jotain väärin, se ei jää epäselväksi. Sen verran paljon ne kivenmurikat tekee kipiää.
Niin. On olemassa ainoastaan Suomi ja sitten "ulkomaat", jotka ovat kaikki samaa kollektiivista höttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me puhutaan miehen kanssa englantia, joka ei ole kummankaan äidinkieli. Eli kumpikaan ei saa kielellistä yliotetta toisesta. Ollaan sitä kautta tasoissa ja siten kommunikointi on reilua ja helppoa.
Itse asiassa olen huomannut, että minulle on helpompaa puhua vaikeistakin asioista vieraalla kiellellä, koska sanoihin ei liity samanlaista tunnelatausta kuin suomeksi. Eli itsensä ilmaisu toisella kielellä on jollain määrin vapaampaa, koska ei tule pelättyä sanojen piilomerkityksiä ja hienovaraisia vivahteita, jotka voi ymmärtää väärin, vaan sitä sanoo niillä sanoilla kuin sattuu löytämään ja kun molemmilla on ymmärtäväinen asenne niin ei tarvitse samalla tavalla pähkäillä kuin ehkä suomeksi. Entisissä suhteissa mun oli vaikeampaa löytää sanoja, koska tietää tasan tarkkaan miltä mikäkin kuulostaa, ja asiat kuulostavat omassa päässä omalla äidinkielellä helposti paljon pahemmilta kuin mitä haluaisi. Tätä on vaikeahko selittää, mutta ehkä joku nappaa tästä.
Toisaalta me tunnetaan toisemme niin hyvin, että hirveästi ei edes tarvitsisi keskustella, kun toinen tietää yleensä sanomattakin mitä toinen ajattelee. Meidän välinen kommunikointi ei muutenkaan varmaan kuulosta ulkopuolisille kovin järkevältä, se kun on ihan ihme sekoitus englantia, molempien äidinkieltä, muualta lainattuja sanoja ja inside-läppiä, kuten varmaan muillakin pariskunnilla jonkin verran, mutta nuo kielet vielä tuohon sekaan niin jo on soppa keitettynä.
Mieheni on akateeminen englanninkielinen. Olin ennen häneen tutustumistani käyttänyt englantia jo työkielenä vuosia. Edelleen hän tuottaa sanoja viikoittain, joita en ole aiemmin kuullut. Englanti kun on maailman sanarikkain kieli. Lähes kymmen vuotta yhdessäoloa on toki muokannut oman kielitaitoni aivan toisenlaiseksi kuin mitä se oli tavatessamme. Toki välillä etenkin riidellessä ärsyttää, että ei voi sanoa ihan niin ikävästi kuin suomeksi ajattelee, mutta toisaalta se pitää riidat sivistyneenä. Pakko miettiä hetki mitä suustaan päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän minulla ihmetytti kulttuuriero, kun toinen jo parin pv jälkeen julisti rakkautta.
Mikään ei oo niin kuumaa kuin sängyssä espanjaa puhuva mies.
Olen ollut ulkomaalaisen kanssa parisuhteessa nyt 3 vuotta, asunut myös ulkomailla saman ajan. Kielenä englanti. Ei todellakaan tunnu oudolta kun kieltä käyttää enemmän kuin suomea, enemmän tuntuu oudolta ajatus suomeksi "rakastan sinua" ym :D