Kiinnostuin treffeillä, mutta silti tiivis yhteydenpito ja tapailu uuvuttaa

Itsellä' samantyylinen tilanne. Sinkkuna olen täyttänyt kalenterini tehokkaasti ja nyt vähän aikaa sekä heikosti kiinnostusta parisuhteelle tai tapailulle. Taannoin kokeilin nettideittailua hetken ja eivän riitä aika tai kiinnostus viestimiseen.

Mulla olisi periaatteessa aikaa, mutta tuntuu etten ole valmis luopumaan löysistä koti-illoista, jolloin voi vain maata sohvalla tai ylipäänsä olla itsekseen. Ehkä sitten jos tästä tutummiksi tullaan, voin löysäillä yhdessä hänen kanssaan, mutta tämä treffailuvaihe vie voimat... ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla olisi periaatteessa aikaa, mutta tuntuu etten ole valmis luopumaan löysistä koti-illoista, jolloin voi vain maata sohvalla tai ylipäänsä olla itsekseen. Ehkä sitten jos tästä tutummiksi tullaan, voin löysäillä yhdessä hänen kanssaan, mutta tämä treffailuvaihe vie voimat... ap

Parisuhteessa yleensä toinen on sohvaperuna ja toinen kitisten tekee kaikki kotityöt. Tiedät roolisi jo. Hyvä jos teillä yhteiset intressit, löysäily, eikä matkailu sentään.

Ajan investoiminen tuntemattomaan ihmiseen ei innosta. Kun vielä kyseessä epävarma riskisijoitus, niin miksi vaivautua? Omassa rauhassa on hyvä olla ja voin toteuttaa itseäni oman mieleni ja Suomen lakien puitteissa.,

Tässä sinkkuvuosina on ollut paljon yksinäisiä hetkiä, jolloin olen todella kipeästi kaivannut kumppania. Mutta silti samalla yksinoloon on tottunut ja jopa tykästynyt koko ajan enemmän. Nyt vastapuolella on kuitenkin oikeasti todella kolahtava tyyppi, joten täytyy tsempata ja reipastua. Hän vaan haluaisi tavata päivittäin lapsivapailla, kun taas itse tarttisin edes yhden välipäivän, jolloin esim muistella edellisen tapaamisen ihania hetkiä ja haaveilla tulevista. Sellainen ajatustyö on mulle tosi tärkeää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hän vaan haluaisi tavata päivittäin lapsivapailla, kun taas itse tarttisin edes yhden välipäivän, jolloin esim muistella edellisen tapaamisen ihania hetkiä ja haaveilla tulevista. Sellainen ajatustyö on mulle tosi tärkeää. Ap

Tähän itsellä hyytyi edellinen tapailu. En halua sitoutua käyttämään kaikkia lapaivapaita viinkoloppujani yhteen ihmiseen. Muutakin on tarkoitus tehdä kuin olla tapailu- tai seurustelukumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sinkkuvuosina on ollut paljon yksinäisiä hetkiä, jolloin olen todella kipeästi kaivannut kumppania. Mutta silti samalla yksinoloon on tottunut ja jopa tykästynyt koko ajan enemmän. Nyt vastapuolella on kuitenkin oikeasti todella kolahtava tyyppi, joten täytyy tsempata ja reipastua. Hän vaan haluaisi tavata päivittäin lapsivapailla, kun taas itse tarttisin edes yhden välipäivän, jolloin esim muistella edellisen tapaamisen ihania hetkiä ja haaveilla tulevista. Sellainen ajatustyö on mulle tosi tärkeää. Ap

Ei vaikuta lupaavalta, jos toinen painostaa viettämään kaiken vapaa-ajan yhdessä. Oman puolisoni kanssa vietimme seurustellessa yhdessä vain viikonloput ja suurimman osan lomista. Arki-illat oli aikaa omiin juttuihin. Tähän vaikutti kyllä etäisyyskin, mutta vaikka olisimme asuneet samassa kaupungissa, emme varmasti olisi tavanneet läheskään päivittäin.

Toisaalta ei tuokaan vaikuta lupaavalta, että koet, että kyseisen ihmisen kanssa oleminen edellyttää sinulta jonkinlaista tsemppaamista ja vie voimavarojasi. Kyllä yhdessäolon pitäisi pikemminkin antaa niitä.

Lähde suhteeseen jos tyyppi on kiva mutta pidä omasta ajasta kiinni. Jos totutat toisen siihen heti alusta niin siitä ei tule myöhemmin ongelmaa. Minulla on tuo sama ongelma ja aluksi en pitänyt puoliani ja vaikea saada ikinä omaa aikaa.

Mä olen tuon takia todennut etten enää halua perinteistä kovin kiinteää suhdetta ollenkaan, ja teen heti selväksi miehille että haluan vain tapailusuhteen ilman aikomusta muuttaa yhteen tms. Olin sinkkuna eron jälkeen 16 vuotta ja rakaastan yksin asumista ja yksinoloa.  En todellakaan halua enkä pystykään mihinkään yhdessä asumiseen tai jatkuvasti yhdessä kiehnäämiseen. 

Näyttää että ap:lla ja miehellä on vähän erilaiset tarpeet yhdessäolon osalta. Onko ne sovitettavissa yhteen vai ei, sen näkee vasta kun ottaa kissan kunnolla pöydälle ja suoraan sanoo, että kaipaa vähän enemmän omaa aikaa ja tilaa ja rauhaa. Jos toinen lähtee sen takia, hän oli väärä eikä siitä olisi tullut mitään kumminkaan. 

Oma aika ja tila tärkeitä. Ihastus jos vie liikaa niitä, niin siinä kadottaa itsensä ja sitten joutuu ottamaan dramaattisemman irtioton ja itsen etsimisen myöhemmin. Sitä suhde ei sitten todennäköisesti kestä. Kun taas etenee hitaammin ja rajojaan kunnioittavasti, näkee sopeutuuko toinen niihin rajoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuon takia todennut etten enää halua perinteistä kovin kiinteää suhdetta ollenkaan, ja teen heti selväksi miehille että haluan vain tapailusuhteen ilman aikomusta muuttaa yhteen tms. Olin sinkkuna eron jälkeen 16 vuotta ja rakaastan yksin asumista ja yksinoloa.  En todellakaan halua enkä pystykään mihinkään yhdessä asumiseen tai jatkuvasti yhdessä kiehnäämiseen. 

Näyttää että ap:lla ja miehellä on vähän erilaiset tarpeet yhdessäolon osalta. Onko ne sovitettavissa yhteen vai ei, sen näkee vasta kun ottaa kissan kunnolla pöydälle ja suoraan sanoo, että kaipaa vähän enemmän omaa aikaa ja tilaa ja rauhaa. Jos toinen lähtee sen takia, hän oli väärä eikä siitä olisi tullut mitään kumminkaan. 

KÄYTTÄNÖSSÄ SAMA ASIA.HALUAN PITÄ ITSENÄISYTENI JA OMAN ELÄMÄNI. Ei mitään viestittelyjä ei turhia soittoja. van livenä sovitan koska keties mahdolisuus tavat?Laitetaan ylös alakaan. Vahvistetan se vuorokautta aikaisemin pika puhelulla. .Jos asia ei sovi toiselle,se oli siinä.En anna kenekkään halita aikaani.En edes ystävien tuttavien sukulaisten.

Vierailija kirjoitti:

Oma aika ja tila tärkeitä. Ihastus jos vie liikaa niitä, niin siinä kadottaa itsensä ja sitten joutuu ottamaan dramaattisemman irtioton ja itsen etsimisen myöhemmin. Sitä suhde ei sitten todennäköisesti kestä. Kun taas etenee hitaammin ja rajojaan kunnioittavasti, näkee sopeutuuko toinen niihin rajoihin. 

Tässä deittaillessa on tullut vähän sellainen olo, että jos naisena et jousta ja hyppää miehen aikataulujen ja toiveiden mukaan, niin ei tule mitään suhdetta. Eipä ne 2300 tykkäystä paljon lämmitä, kun 90% on pelkän seksin perässä ja loput ilmeisesti näitä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä deittaillessa on tullut vähän sellainen olo, että jos naisena et jousta ja hyppää miehen aikataulujen ja toiveiden mukaan, niin ei tule mitään suhdetta.

Eiköhän tilanne ole sama osapuolten sukupuolista riippumatta. Sinkkuna itsekukin oppii arvostamaan omaa aikaa ja vapautta. Parisuhteessa näistä pitäisi kyetä tekemään kompromisseja. Deittisivuilla näkyy kuitenkin "Kalenteri kovin täynnä, mutta oikealle tyypillä saattaisi aikaa löytyä" tyylisiä profiileja. Siinä vain vaatisi jonkin verran tapaamista, että puolin tai toisin tietäisi onko toinen se oikea tyyppi.

Arvostan sitä, että heti alussa ilmaiset tarpeesi omalle ajalle. Niin paljon nähty näitä miehiä, joille alussa sopii kaikki ja sitten jossain vaihessa ne haluaakin sitä omaa aikaa ja paljon. Miksi piti alussa esittää, että tivis suhde on ok, jos ei oikeesti ole??

Tosi asiassa mies ei kiinnosta tarpeeksi, jos ei ole sen vertaa innostunut häntä näkemään, että jättää viikossa yhden illan kattomatta Netflixii.

Miehenä näkee näitä naisia usein, jotka väittävät, että eivät "jaksa" viestitellä. Mutta sitten ihmetellään/suututaan, kun ei laitettakaan sitä viestiä. "Miksi susta ei oo kuulunut mitään?!".

Naiset on näiden takertujien puolesta hemmoteltu ihan pihalle. Joku soijalta tihkuva betamies täyttää sen huomion tarpeen jatkuvilla imelillä viesteillään.

Vierailija kirjoitti:

Hän vaan haluaisi tavata päivittäin lapsivapailla, kun taas itse tarttisin edes yhden välipäivän, jolloin esim muistella edellisen tapaamisen ihania hetkiä ja haaveilla tulevista.

Oletko suoraan ilmaissut tarpeesi toiselle? Luulisi kompromissin olevan mahdollinen.

Tuttu tunne, mutta jokainen nainen jonka tapaan, haluaa muuttaa luokseni. Teoriassa taloon mahtuisi hyvinkin asumaan nainen ja hänen lapset, mutta miten sanoa naiselle ettei se sovi? Kaikki loukkaantuu ja suhde loppuu siihen. En ymmärrä mitä teen väärin, kun sanon haluavani suhdetta, mutta asua yksin.

Etsi varattu tai useampaa naista pyörittelevä mies. Ne ei ehdi koko aikaa roikkua lahkeessa, vaan saat pitää oman vapautesi.

Voit sanoa toiselle, että minulla on valitettavasti paljon tekemistä ja kaipuuta omalle ajalle, mutta rauhakseen voidaan tapailla.

Vierailija kirjoitti:

Tosi asiassa mies ei kiinnosta tarpeeksi, jos ei ole sen vertaa innostunut häntä näkemään, että jättää viikossa yhden illan kattomatta Netflixii.

Miehenä näkee näitä naisia usein, jotka väittävät, että eivät "jaksa" viestitellä. Mutta sitten ihmetellään/suututaan, kun ei laitettakaan sitä viestiä. "Miksi susta ei oo kuulunut mitään?!".

Naiset on näiden takertujien puolesta hemmoteltu ihan pihalle. Joku soijalta tihkuva betamies täyttää sen huomion tarpeen jatkuvilla imelillä viesteillään.

Itse olen törmännyt vain kahdenlaisiin miehiin: niihin jotka laittaa viestejä koko ajan, siis useita päivässä ja loukkaantuvat jos kaikkiin ei vastaa. Ja sitten niihin joilta saa yhden viestin ehkä kerran kahdessa viikossa. Välimalleja ei ole ainakaan minun kohdalle juuri osunut.