Ostaako asunto vai ei?
Mitä tehdä?
Nykyinen asunto asumisoikeusasunto, jossa on yksi huone liian vähän meidän tarpeisiin, mutta asunto on aivan ihanalla paikalla. Olemme kiintyneet asuntoon ja viihdymme huolimatta tuosta yhden huoneen puutteesta, piha on laitettu nätiksi ja edesmennyt koiramme tuhkat hadattu pihaan. Miinuksena se, että lapsen tuleva koulumatka olisi hankala. Bussilla 20-40 min, pyörällä hyvin hankala ja kävellen liian pitkä. Meillä ei ole velkaa vaan jonkin verran säästöjä, jotka on sijoitettu. Taloudellisesti menee siis hyvin.
Harkittava asunto olisi omakotitalo ja oikean kokoinen, paikka ok, muttei ihana. Piha ok, muttei ihana. Koulu olisi vieressä. Joutuisimme ottamaan ison velan. Miehellä on nyt suht varma työpaikka, mutta haluaisi vaihtaa työpaikkaa.
Lapsella on aikaa vievä musiikkiharrastus eli kamppeet on haettava kotoa ja sitten on puolen tunnin matka harrastukseen (autolla 25 min, bussilla 45min), jossa ekalla luokalla 2 kertaa viikossa, mutta tokalla jo 3 kertaa viikossa ja muutaman vuoden päästä 4 kertaa viikossa harjoitukset. Omakotitalossa pystyisi soittoharoittelemaan silloin kun haluaa kellosta välittämättä. Toisaalta emme voi tietää, haluaako lapsi jatkaa harrastusta kuinka pitkälle, lahjakas on kyllä.
Kavereita olisi helppo kutsua kylään, kun koti on koulun vieressä. Toisaalta nykyiset kaverit jäisivät sitten 3 km päähän ja menisivät toiseen kouluun. Toisaalta kaverithan saattavat myös muuttaa jonnekin.
Itse olen työkyvytön liikuntasairauden vuoksi ja invakorttilainen, olen nyt suht hyväkuntoinen ja pystyn nyt ajamaan autoa ja viemään lasta harrastuksiin, mutta voi olla että muutaman vuoden päästä en enää pysty, vaan on lapsen mentävä yksin. En pysty ennustamaan tulevaisuuta, miten käy.
Mitä tekisitte? Lähtisittekö yrittämään omakotitalon ostoa vai ei?
Kommentit (19)
Saa myytyä, asumme kasvukeskuksessa.
Ap
Mutta emme sitten enää luultavasti pääse asumisoikeusasuntoon vaan joudumme etsimään halvemman omistusasunnon, joita on täällä hyvin vähän. Olemme säästäneet sen ajan kun olemme asuneet tässä asumisoikeusasunnossa nimittäin.
Ap
Mitä soitinta lapsesi soittaa, jos ei voi harjoitella kuulokkeiden kautta?
Ehkä jäisin tuohon, jos kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä soitinta lapsesi soittaa, jos ei voi harjoitella kuulokkeiden kautta?
Viulua. Sähköviulua soitetaan kuulokkeilla, mutta sähkviululla ei voi harjoitella tavallisen viulun soittoa, on eri soitin.
Sinä olet työkyvytön, joten miehesi joutuisi yksin maksamaan ja huoltamaan talon ja tekemään siihen liittyvät työt. Onko hän siihen valmis? Onko talo ensisijaisesti hänen toiveensa?
Sähköpianolla voi harjoitella tavallisen pianon soittoa. Mikä estää sähköviulussa?
Kyllä mun mielestäni toimiva arki menee ihanan pihan ohi. Ottaen huomioon huonontuvan kuntosi. Mutta että onko tuo omakotitalon osto teille se oikea ratkaisu, siihen en osaa sanoa juuta enkä jaata kun ei ole taloa nähnyt.
Mutta voin antaa lisää puntaroitavaa:
Onko siinä talossa portaita? Toivottavasti ei, sillä huonontuvan liikuntakyvyn kanssa viisainta olisi yksitasoinen asunto. Jos makkarit, kylppärit, ja muut järkevät tilat on ekassa kerroksessa, ja ulkona portaat, onnistuuko luiskan rakentaminen?
Miten pystyisit siellä liikkumaan esim. rollaattorin kanssa?
Entä tuleva toimeentulonne, oletko jo sairaseläkkeellä? Antaako pankki molemmille lainaa? Miten talon laskuista selvitään ja lainasta? Entä jos mies jää työttömäksi? Asossahan saa asumistukea koko vuokraan. Toisaalta lainaan voi saada lyhennysvapaata, jos tiukka paikka tulee.
Bensaankin ja uusiin autoihin palaa rahaa, ota ne muuttolaskelmissa huomioon. Toinen kulu voi nousta, toinen laskea.
Lähtökohtaisesti Suomessa on nykyään vaikea ostaa ja lyhentää taloa yhden ihmisen tuloilla. Omakotitalossa maksatte rempat itse. Omakotitaloasuminen maksaa enemmän vakuutukset, vesimaksu, jätemaksu.... Iso taloudellinen riski. Jos saatte varmasti rahoitusta myös muualta kuin pankista esim. Ennakkoperintö, voisin sinuna harkita muuttoa.
Talo on portaaton tietenkin, niin kuin nykyinenkin asunto. Ja liuskat saa ulos, kesällä siitä pääsee sähköpyörätuolilla kauppaan ihan niin kuin tästäkin, jos sellainen tarve tulee eteen.
Piha on tosi pieni ja pihanhoitotyöt ei aivan hirveästi kasvaisi. Mies hoitaa pihan jo nytkin. Neliöitä siivottavana olisi 20 enemmän eli ei ihan hirveästi. Matka kauppaan on vähän pidempi kuin tässä, mutta ei merkittävästi.
Mies on ihan yhtä lailla kahden vaiheilla kuin minäkin. Lainamäärä mietityttää, joskin laskimme, että pärjäisimme sen kanssa kyllä. Eniten mietityttää se, että olemme kiintyneet tähän nykyiseen ja tämä on rauhallisemmalla paikalla.
Ap
Noilla taustatiedoilla en ostaisi. Omakotitalo on vaivalloinen ja sinulla on etenevä liikuntasairaus.
Bensakulut pysyisivät samana samoin autot.
Ennakkoperintöön ei ole mahdollisuuksia, Toisella puolella ei ole varallisuutta, mistä antaa ja toisella puolella isovanhemmat keskittyvät rahan säästämiseen pahan päivän varalle sen kuluttamisen sijaan.
Ap
Pysyisin vielä vanhassa asunnossa ainakin niin kauan, kun pystyisin viemään lasta kouluun ja harrastuksiin. Säästäisin rahaa sillä aikaa asuntoon, joka olisi paremmalla paikalla. Jos lapset/lapsi on vielä nuori, niin ei se huoneen jakaminen niin paljoa haittaa, enemmän haittaa olisi siitä kavereista erkaantumisesta jos lapsi joutuisi menemään uuteen kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Talo on portaaton tietenkin, niin kuin nykyinenkin asunto. Ja liuskat saa ulos, kesällä siitä pääsee sähköpyörätuolilla kauppaan ihan niin kuin tästäkin, jos sellainen tarve tulee eteen.
Piha on tosi pieni ja pihanhoitotyöt ei aivan hirveästi kasvaisi. Mies hoitaa pihan jo nytkin. Neliöitä siivottavana olisi 20 enemmän eli ei ihan hirveästi. Matka kauppaan on vähän pidempi kuin tässä, mutta ei merkittävästi.
Mies on ihan yhtä lailla kahden vaiheilla kuin minäkin. Lainamäärä mietityttää, joskin laskimme, että pärjäisimme sen kanssa kyllä. Eniten mietityttää se, että olemme kiintyneet tähän nykyiseen ja tämä on rauhallisemmalla paikalla.
Ap
Tuo taloon ja paikkaan kiintyminen on sellainen juttu, jolle ei kannata kauheasti painoarvoa ehkä laittaa. Sanon nyt siis ihan kokemuksesta. Itse juuri keväällä muutin ensimmäisestä omasta asunnostani uuteen kotiin. Olin oikeasti todella kiintynyt asuntooni, se oli ensimmäiseni, itse löydetty, mieleiseksi laitettu, sijainti oli todella kiva, iso parveke, kivat naapurit ja oikeasti ajattelin, että tulisin sitä ikävöimään. Siinä vaiheessa, kun tavarat oli kannettu ulos ja tehtiin loppusiivousta tajusin, että tunnesiteet oli kannettu tavaroiden mukana pihalle. Se oli vain yksi tyhjä asunto muiden asuntojen joukossa. Tulette aivan varmasti kiintymään uuteen asuntoon ja paikkaan ihan siinä, missä tähän entiseenkin, kun saatte sen laitettua omaksenne. Näin minullekin kävi ja nyt en voisi kuvitellakaan ikinä muuttavani nykyisestä asunnostani, koska se on täydellinen ja täydellisellä paikalla :D.
Sen sijaan tuota taloudellista puolta kannattaa ajatella ja laskeskella todella huolella. Eli mitä iso asuntolaina tarkoittaisi arjessanne? Mistä joutuisitte tinkimään ja ovatko ne asiat oikeasti tinkimisen arvoisia? Ja kuten joku jo sanoikin, jos ja kun korjauksia ja remonttia tulee, omakotiasujana maksatte kaiken itse. Lisäksi myös järjestätte kaiken itse eli ei ole isännöitsijää, jolle soitaa, vaan itse pitää kartoittaa vian laatu ja etsiä korjaajat ja kilpailuttaa tarjoukset ja vahtia työt jne.. Siihenkin pitää henkisesti ja taloudellisesti varautua
Itse joutuisin tinkimään uusien vaatteiden ostosta yms ylimääräisistä ostoksista, Ruokakaupassa joutuisi miettimään vähän tarkemmin, kun nyt aika vapaasti ostetaan Lidl-linjalla ruoat. Mies kun säästää jo nyt, joten siis säästäisi sitten siihen asuntoon. Emme nytkään matkustele tai kuluta mitään ylimääräisiä, kaikki ylimääräiset rahat menee lasten harrastusmenoihin lukuunottamatta sitä, että siis ostan itselleni vaatteita silloin tällöin ehkä vähän liikaa. Lasten vaatteet käytettynä ja kerran vuodessa huvipuistoon ja hoploppin, ihan normaalia alemman keskituloisen talouden kulutusta.
Joskus käydään ravintolassa, se varmaan jäisi sitten pois.
Kaksi autoa on nyt jo pakostakin, mutta niitä ei tarvitse uusia kuin kymmenen vuoden päästä.
Todennäköisesti lapsemme saavat toiselta puolelta perintöä eli meidän ei tarvitse säästää heille mitään pesämunaa. Kuten kirjoitin tämän puolen isovanhemmat eivät halua auttaa nyt, koska säästävät edelleen jotain mystistä tulevaisuutta varten, mutta lapsemme siis saavat siltä puolelta pakostakin sen pesämunan aikanaan.
Just nyt ei kannata ostaa. Venttaile hetki velattomana ja nautiskele. Ei mitään kiirettä ostaa nyt kun markkina on vasta kääntynyt.
Jos päädyt lähtemään asunnon ostoon, niin kannattaa ennen tarjousta katsoa onko asunnon hinnoittelu linjassa. Voit tarkistaa asian esimerkiksi tekemällä hinta-arvion osoitteen perusteella.
Asutteko kasvukeskuksessa?
Saako talon helposti myytyä, jos miehesi jää työttömäksi tai teille tulee ero?