Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähisuhdeväkivalta, avioero ja työnhakukyky
09.11.2018 |
Hei! Avaudun ja kysyn, arvostan jos edes luet :)
Olen alle kolmekymppinen nainen, avioero tulossa.. Olen joutunut hoitamaan kaiken yhteisen eroon liittyvän, mies on uudessa suhteessa ollut jo kuukauden verran. Saan muutettua pois yhteisestä kodista kuun vaihteessa.
Usein persoonallisuushäiriökortteja heitellään sinne sun tänne, mutta väkivaltatyön ammattilaisten edessä mies tosiaan vahvisti kaiken mun siellä esille tuoman, mulle suotuisasti tietenkin mutta hän ei sitä nähnyt. Koska mitään ristiriitaa sanoissa, teoissa ja vastuukäsityksessä ei ole. Usein toimii kuin lapsi, joutuu muistuttamaan, patistamaan ja ylipäätään kertomaan, että tällainen asia pitäisi tehdä. Hän myös itse sanoi itseään pahaksi eräässä keskustelussa. Että ei ollut halunnut suhteessa näyttää todellista luonnettaan, koska olisin jättänyt hänet. Hän lupailee ummet ja lammet, ja seuraavana päivänä tilanne on heittänyt täysin häränpyllyä. Pienenä esimerkkinä, hän kysyy illalla että haluanko aamulla apua asiaan x. Myönnyn, ja aamulla mun olisi pitänyt tietenkin tajuta, että hän ei halua auttaa mua. Kaiken tällaisen hän vahvisti vinon hymyn kera siellä pariajassa. Saisin romaantrilogian kirjoitettua pelkästään niistä, miten mun rajoja ja tilaa on pahoinpidelty viimeisten 5 vk aikana.
Hän ei "näe mua millään tasolla ihmisenä", eikä kyennyt edes vuorokautta menemään niillä pelisäännöillä, jotka pariajassa oli sovittu. Uutta suhdetta ylläpidetään meidän yhteisessä kodissa, mutta se ei kuulu mulle. Yhtenä päivänä avasin koneen ja näin niiden rakkaudentunnustukset ruudulla. Miksi ne piilottaisi, kun ne ei ole mun asia? Sanoo hän. Ja on todellakin systemaattista tämä. Onneksi lähes kaikki päättömyydet on kirjallisena, se luo mulle turvallisuudentunnetta.
Meillä on kaksi lemmikkiä, ja mun on pakko ottaa ne molemmat mukaani, vaikka toisin on sovittu. Pelkään sekä itseni että lemmikkien puolesta.
Varmaan on niitä ihmisiä, jotka kykenee jatkuvan, systemaattisen ja erittäin häiriintyneen sekä moniulotteisen lähisuhdeväkivallan aikana hoitamaan vielä työt tai työn haun. Mä selkeästi en, ja se onkin johtanut siihen, että en saanut työttömyysetuutta ja karenssia pukkaa. Olen itse rastittanut, että olen työkykyinen. Olen soitellut Nollalinjalle ja Naisten Linjalle, käynyt väkivaltapuolella yksilöajoissa, psyk. sairaanhoitajalla ja tällä viikolla lääkärillä. Tavoitteena tuettu psykoterapia :)
Miten mun pitäisi edetä, tai kannattaako edetä, tai niin. Pitääkö mun vaan ryhdistäytyä ja hakea samalla töitä ahkerasti? Onko mulla mahdollisuus johonkin sairauspäiväraha-asiaan? En ole ehtinyt levätä, toipua tai prosessoida itse eroa tai mun tunteita sinänsä, kun olen joutunut joka päivä huomaamaan edellispäivästä poikkeavia asioita ja diilaamaan niiden kanssa. Sekä hoitamaan aivan kaiken yhteiset ja omat sotkuni.
En ole tunnetasolla rikki, vaan vielä selviytymismoodissa. Pitäisikö se kanavoida työnhakuun? Tuleeko parin vuoden päästä ongelmia, jos nyt annan itselleni luvan olla heikko? Ja olen kyllä elänyt omaa elämääni ja työskennellyt itseni kanssa tässä, mutta nää on jokapäiväisiä nää uudet kivat tilanteet mitä mies mun eteen heittää.
Tiedän, että tää oli pitkä ja kysymykset ikävästi lopussa. Ihan niin kuin mäkin. Ja silti porskutan. Kuitenkin.
Kommentit (23)
Ihminen syntyy osaksi yhteisöä ja sen tehtävä on olla tuottava jäsen yhteisölleen, eikä tuijottaa omaa napaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeahan se on sinua neuvoa. Jos et jaksa niin et jaksa ja sitten on mentävä niillä korteilla. Et kuulosta sinänsä masentuneelta kuitenkaan, mikä on erittäin hieno asia, joten en usko, että sairaslomatodistusta saat, jos lääkärille menet. Ja jos ei ole todistusta, niin on haettava töitä tai tyydyttävä siihen leikkuriin.
Jos kuukauden päästä muutat, niin mitä jos pitäisit sen sellaisena rajana, että sen jälkeen aktivoidut työnhaussa. Itseään ei kannata päästää luovuttamaankaan tuollaisessa tilanteessa vaan on suljettava korvat ja jatkettava sotimista eli tässä tapauksessa yrittämistä kunnes on aika surra muutaman kuukauden päästä.
Ap lisää vielä, että mies valehtelee usein ja typerissä asioissa. Jättää tekemättä, koska "tuli muuta", "unohti", "oho nukahdin" ja mitä näitä nyt on. Päälle kolmekymppinen kuitenkin kyseessä. Valehtelun ja venkoilun takia olen joutunut käyttämään suhteettoman paljon energiaa yksinkertaistenkin asioiden hoitoon (koska jotkut jutut nyt vaan on sellaisia, mitä en pysty selän takana vaan suvereenisti hoitamaan).
Ajattelit uhriutua kokemillasi asioilla ettei sinun tarvitse hakea töitä?
Eiköhän sairausloma ole paikoillaan. Saat siltä ajalta sairauspäivärahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä, että mies valehtelee usein ja typerissä asioissa. Jättää tekemättä, koska "tuli muuta", "unohti", "oho nukahdin" ja mitä näitä nyt on. Päälle kolmekymppinen kuitenkin kyseessä. Valehtelun ja venkoilun takia olen joutunut käyttämään suhteettoman paljon energiaa yksinkertaistenkin asioiden hoitoon (koska jotkut jutut nyt vaan on sellaisia, mitä en pysty selän takana vaan suvereenisti hoitamaan).
Entä sitten? Sinä olet eroamassa kyseistä ihmisestä ja se ei auta yhtään että teet tiliä hänen tekemisistä.
Jos sulla ei ole sairaslomatodistusta, olet työkykyinen ja siten sun pitää hakea töitä. Jos sulla taas on sairaslomatodistus, haet Kelasta sairaspäivärahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että sinulla on oikeus sairauspäivärahaan. Sairauspäivärahan myöntäminen edellyttää työkyvyttömyyttä. Työkyvyttömyys arvioidaan työhön, josta olet sairautesi vuoksi jäänyt pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelit uhriutua kokemillasi asioilla ettei sinun tarvitse hakea töitä?
En. Vasta valmistuin ammattiin, ja olen töissä ylitunnollinen joten mietin, miten jaksan niin etten ylikuormitu. Mietin, että missä vaiheessa ottaa henkistä taukoa, vai ottaako. Menen tässä nyt lainaenergialla, ja lähinnä ajattelin kerrankin kirjoittaa tälle foorumille jotain, enkä aina lukea.
Se hakuprosessi tässä tuntuu raskaammalta vaiheelta silti. Hakeminen, hylkääminen ja taas hakeminen. Tässä kohtaa, kun on muutenkin ihan perseestä. Elämä on, joo. Tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää vielä, että mies valehtelee usein ja typerissä asioissa. Jättää tekemättä, koska "tuli muuta", "unohti", "oho nukahdin" ja mitä näitä nyt on. Päälle kolmekymppinen kuitenkin kyseessä. Valehtelun ja venkoilun takia olen joutunut käyttämään suhteettoman paljon energiaa yksinkertaistenkin asioiden hoitoon (koska jotkut jutut nyt vaan on sellaisia, mitä en pysty selän takana vaan suvereenisti hoitamaan).
Entä sitten? Sinä olet eroamassa kyseistä ihmisestä ja se ei auta yhtään että teet tiliä hänen tekemisistä.
Olen. Hän se tässä mun reviiriä härkkii ja sörkkii joka päivä. Mähän haluaisin vain keskittyä omaan elämääni ja prosessiini, mutta niin, että toinen ei saa samalla käyttäytyä mua kohtaan väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että sinulla on oikeus sairauspäivärahaan. Sairauspäivärahan myöntäminen edellyttää työkyvyttömyyttä. Työkyvyttömyys arvioidaan työhön, josta olet sairautesi vuoksi jäänyt pois.
Okei, kiitos teille jotka vastailitte näitä sairauspäivärahakommentteja yms. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinun pitää hakea töitä.
Sitten haen. Ei siinä sen kummempia. Selkeät sävelet on tässä kohtaa se mitä haluan.
En ole ihan varma ymmärsinkö oikein, mutta eiköhän nyt riitä ihan "perustason" työnhaku, että pysyt ns. kirjoilla, mutta en lähtisi nyt aktiivisemmin pyrkimään mihinkään. Kuten sanoit itsekin, olet nyt selviytymismoodissa, hoidat kun on pakko. Veikkaan kyllä, että kun pääset omillesi ja pääset tuosta hälytystilasta hiukankaan hellittämään, sulle iskee sellainen väsymys päälle, että et varmaan ihan heti ole edes työkykyinen. Koita nyt hoitaa tämä iso prosessi alta pois jotenkin kohtuudella, sen jälkeen hengähdät hetken ja sitten suuntaat katseesi tulevaisuuteen ja aktivoidut asiassa. Moni työssäkäyvä tuossa sun tilassasi hakisi varmaan jo nyt sairauslomaa, älä sinä ainakaan väkisin tunge sinne työelämään juuri nyt.
Kovasti tsemppiä ja jaksamista.
Olet saanut työtarjouksia, joihin et ole hakenut? Tästä karenssi? Jos elämässä vaikea tilanne, ei niihin tarvitse panostaa. Kunhan vaan laitat asiallisen hakemuksen. Sulla varmaan hakemuspohja ja cv, joten ei mene kuin 5 min. että saat lähetettyä. Tuskin pääset töihin hakemuksella mihin et ole panostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeahan se on sinua neuvoa. Jos et jaksa niin et jaksa ja sitten on mentävä niillä korteilla. Et kuulosta sinänsä masentuneelta kuitenkaan, mikä on erittäin hieno asia, joten en usko, että sairaslomatodistusta saat, jos lääkärille menet. Ja jos ei ole todistusta, niin on haettava töitä tai tyydyttävä siihen leikkuriin.
Jos kuukauden päästä muutat, niin mitä jos pitäisit sen sellaisena rajana, että sen jälkeen aktivoidut työnhaussa. Itseään ei kannata päästää luovuttamaankaan tuollaisessa tilanteessa vaan on suljettava korvat ja jatkettava sotimista eli tässä tapauksessa yrittämistä kunnes on aika surra muutaman kuukauden päästä.
Kiitos. Toi ehdotus kuulostaa hyvältä, järkevältä ja realistiselta. Uskon myös, että työ vaikuttaisi ennen kaikkea positiivisesti mun tilanteeseen, varsinkin jos oman alan hommat tärppäisi :) luovuttaja en ole!
Okei, ero tulossa, mies käyttäytyy kurjasti ja muutenkin elämä on paskaa. Tällä hetkellä.
Mutta kyllä sun silti pitää itseäsi varten sitä tulevaisuuttakin suunnitella ja työnhaku kuuluu siihen. Ei siitäkään mitään tuu, että jäät räytymään eron jälkeiseen tilaan ja vellot itsesäälissä minimityöttömyyskorvauksilla.
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan varma ymmärsinkö oikein, mutta eiköhän nyt riitä ihan "perustason" työnhaku, että pysyt ns. kirjoilla, mutta en lähtisi nyt aktiivisemmin pyrkimään mihinkään. Kuten sanoit itsekin, olet nyt selviytymismoodissa, hoidat kun on pakko. Veikkaan kyllä, että kun pääset omillesi ja pääset tuosta hälytystilasta hiukankaan hellittämään, sulle iskee sellainen väsymys päälle, että et varmaan ihan heti ole edes työkykyinen. Koita nyt hoitaa tämä iso prosessi alta pois jotenkin kohtuudella, sen jälkeen hengähdät hetken ja sitten suuntaat katseesi tulevaisuuteen ja aktivoidut asiassa. Moni työssäkäyvä tuossa sun tilassasi hakisi varmaan jo nyt sairauslomaa, älä sinä ainakaan väkisin tunge sinne työelämään juuri nyt.
Kovasti tsemppiä ja jaksamista.
Oon pahoillani (tää kaikille muillekin sekavuudesta kommentoineille), että aloitus oli sekava. Olen tällä hetkellä niin keskellä tätä kaikkea, vaikka luulin vielä eilen illalla, ettei enää tarvitsisi. En voi vaikuttaa toisen käytökseen, eikä hän lopeta suoraan muhun kohdistuvia tekojaan, koska mun tunteilla ei hänelle ole väliä. On itse sanonut näin, ja osoittaa todellakin joka käänteessä.
Kiitos tsempeistä <3 tätä en osannut muotoilla itse, mutta just siksi pohdin, kun en ole varma, että teenkö itselleni karhunpalveluksen jos juuri nyt näillä voimilla ja olosuhteilla haen tavoitteellisesti tai jopa pääsen töihin. Lähtökohtaisesti haluan tietenkin hoitaa sen työn sitten kunnialla myös, ja on todella todennäköistä, että tätä ylivirittynyttä olotilaa ei seuraa tyyneys ja tasapainoisuus. Ainakaan ilman merenkäyntiä.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi, mutta ei tästä oikein saanut selkoa. Kuka tässä on se väkivaltainen?