Asiantuntijoita palstalla? Aikuisen ryhmäytymisongelmat
Olen jo keski-iän kynnykselle ehtinyt nainen. Taustalla lapsuuden ujoutta, nuoruuden aikaisia kiusaamiskokemuksia sekä aikuisuudessa koettu paha työpaikkakiusaamiskokemus. Nämä ja itsetuntoon liittyvät arkuudet vaikeuttavat merkittävällä tavalla Ryhmätilanteissa.
Kärsin itse tilanteesta suunnattomasti. Ongelmia esiintyy yleensä erityisesti silloin, kun ryhmään kuuluu selkeästi itse itseään pitävä ”johtajatyyppi” ja etenkin naispuolinen sellainen. Nämä johtajatyypit välttelevät kaikea kontaktia kanssani, ei puhuta, ei katsota päinkään. Käytös aiheuttaa minussa valtavaa ahdistusta, mikä näkyy ja kuuluu käytöksessäni. Tilanne on usein aivan toinen silloin, kun ”johtajatyyppi” ei ole paikalla.
Kysymys kuuluukin, mitä voin tehdä, että pääsisin näistä ahdistuksen tunteista ja hyväksynnän tulemisen tarpeista? Miten pystyisin käyttäytymään normaalisti ja välittämättä näistä, jotka kohtelevat minua kuin ilmaa?
Kommentit (5)
Ap oletko kokeillut EFT:tä tai Byron Katien The Workia? Sillä voisit käsitellä noin alkuun tarpeesi tulla hyväksytyksi. Johtuu varhaisista vuorovaikutustraumoista perheen sisällä.
Ehkä sun ei sit pidä olla ryhmissä.
Hah. Tunnen tuon kaltaisia ihmisiä. Olen johtanut monia naisryhmiä työssäni, ja aina silloin tällöin eksyy joukkoon tämmöinen prinsessa, jonka on jotenkin mahdoton tajuta, että ryhmää johtaessani ja työasioita hoitaessani en kerta kaikkiaan voi paapoa jotkauta prinsessaa erikseen, vaan kaikkia kuunnellaan ja huomioidaan tasapuolisesti. Yksikin sai oltuaan kaksi viikkoa työryhmässä sen päiväisen hermokohtauksen ja tuli syyttelemään minua kiusaamisesta. Että miksi vihaan häntä. Hän oli kahdenkymmenen ihmisen työryhmässä uusin jäsen ja hyvä kun olin vasta oppinut hänen nimensä... enkä todellakaan vihannut vaan odotin mielenkiinnolla mitä tämä uusi ihminen voi ryhmään tuoda. Tuon hepulin jälkeen kyllä suhtauduin tyyppiin aika isolla epäilyksellä.
Minuakin kiinnostaa mikä tausta tekee ihmisestä tuollaisen? Johtajalle vaikea tyyppi, mutta kun jonkun ne pomonkin hommat on tehtävä, sorry.
Olen sinua hieman nuorempi, mutta taustalla samanlaisia kokemuksia ja muitakin traumajuttuja. Painin saman ongelman kanssa, ja tiedän kuinka mahdottomalta se voi pahimmillaan tuntua. Olen hyvin herkkä aistimaan ihmisten tunteita ja asenteita, mikä on ollut oikeastaan sekä onni että kirous. Aistin vallitsevan ilmapiirin niin voimakkaasti, että kehoni saattaa mennä aivan lukkoon jolloin jähmetyn, hikoilen tai alan käyttäytyä todella itsetietoisesti ja hermostuneesti, mikä tietysti johtaa aina vain pahempaan ahdistukseen ja välttelykäyttäytymiseen.
En ole sinänsä perusluonteeltani ujo tai alistuva, mutta en silti pidä huomion keskipisteenä olemisesta tai mistään sosiaalisista tilanteista muutenkaan. Nämä johtajatyypit eivät varsinaisesti pelota minua tai herätä kunnioitustakaan, en oikeastaan ajattele heistä mitään kuten en muistakaan ihmisistä. Silti koen sen ilmapiirin todella rajuina fyysisinä tuntemuksina.
Yritystä on kyllä kovasti muuttua, koska en halua elää elämääni jatkuvasti näin epävarmana ja ahdistuneena. On vaikea antaa muita hyviä neuvoja, mutta pitäisi vain jotenkin yrittää säilyttää pää kylmänä ja harjoitella vaikka peilin edessä itsevarmaa elekieltä. Dominoivat ihmiset ovat manipuloivia energiasyöppöjä, mihin heidän koko valtansa perustuukin, tai no illuusio vallasta. Ovat oikeasti hyvin epävarmoja ja rikkinäisiä ihmisiä, joiden puolustusstrategia on hallita ympäristöään pomottamalla toisia. Kun tämän ymmärtää niin voi olla helpompi myös alkaa käyttäytyä itse normaalisti ja rennosti heidän keskellään, koska ei heillä ole mitään todellista valtaa kenenkään ylitse. Ei ikään kuin lähde siihen leikkiin mukaan ja luovuta paniikkienergiaansa näille huomion kalastelijoille. Ole itsevarma, seiso suorassa, katso suoraan silmiin, hymyile ja ole välittämättä. Toista niin kauan että onnistuu, äläkä anna tunteidesi näkyä, vaan seiso omilla jaloillasi saamastasi kohtelusta huolimatta. Tsemppiä. :)