Mitä harrastuksia lapsille on nykyään sellaisia, joihin vanhempien ei tarvitse osallistua?

Taekwondo.

Kuljetusta toki voi olla.

Äkkiseltään tulee mieleen muskari ja musiikkiharrastus muutenkin,  baletti (tanssi ylipäätään), näytelmäkerho, lasten taidekerho, parkour, uinti - toki kaikki tämä sillä ajatuksella, että lapsi ei halua kilpailla ko. lajissa.

Lukeminen, piirtäminen. Runojen kirjoittaminen.

Se partio! Meillä korkeintaan joskus kysytään voidaanko tarjota kimppakyytejä, mutta niistä voi kohteliaasti kieltäytyä.

Mun lasten harrastuksista musiikki- tai taideopistossa harrastaminen on ollut sellaista, johon ei ole tarvinut muuta panostusta kuin lukukausimaksujen maksaminen (ja kuskaaminen, jos ei harrastuspaikka ole ihan lähellä. Ja esiintymisiin voi joskus joutua kuskaamaan.) Toki soitin pitää musiikkia harrastavalle hankkia, jos ei sitten harrasta laulua.

Ratsastamiseenkaan ei ole muuten lompakkona olemisen lisäksi tarvinnut osallistua, kuin siten, että alussa piti auttaa ponin laittamisessa kuntoon ja taluttamisessa kentälle / maneesiin.  Kun lapsi kasvaa, hän pystyy tekemään tuonkin itse. Toisaalta ratsastus on tosi kallis harrastus.

Nykyään kouluissa on monia kerhoja, esim. liikunta- ja taidekerhoja, ja ne saattavat olla jopa ilmaisia eivätkä vaadi vanhemmilta minkäänlaista osallistumista.

Ketään ei voi missään harrastuksessa vaatia osallistumaan. Ja eiköhän harrastukset nyt sentään ole lapsen tahdon asia ja heille pitää tarjota harrastusta, joka heitä kiinnostaa jos sille tielle lähtee.

Omat lapseni harrastavat toinen koripalloa ja toinen telinevoimistelua. Molemmat vasta aloittaneet, ja seurojen toimintaan saa osallistua, mutta ei ole pakko.

Molemmissa seuroissa voin joskus autella. Se, että ei ole pakko, auttaa paljon. Toivon, että kemiat muiden vanhempien kanssa jotenkin kohtaisi, että osallistuminen olisi mielekästä. Vanhempainyhdistyksessä yritin päästä mukaan juttuihin mutta jäin ihan ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi missään harrastuksessa vaatia osallistumaan. Ja eiköhän harrastukset nyt sentään ole lapsen tahdon asia ja heille pitää tarjota harrastusta, joka heitä kiinnostaa jos sille tielle lähtee.

Totta. Meillä on itsestäänselvää, että jos vanhemmat ei osallistu toimintaan, niin lapsen vanhemmat maksavat pelipaidan ja pelimatkat itse, niitä ei korvata talkooväen töillä. Tai vaihtoehtoisesti lapsi ei pääse mukaan kisamatkoille.

Omani harrastaa salibandya ja on ihan riittänyt, että huolehdin kausimaksuista. Muuta ei ole koskaan vaadittu. Kulkemaankin on päässyt itsenäisesti, kun halli on ihan vieressä. Eli harrastuksen sijaintikin kannattaa miettiä.

Lenkkeily ja hiihto. Harvoin on hiihtomaasto niin kaukana, ettei lapsi yksinään voisi sinne hankkiutua esim. kävellen, pyörällä tai bussilla.

Toki myös piirtäminen, lukeminen ym. ovat tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi missään harrastuksessa vaatia osallistumaan. Ja eiköhän harrastukset nyt sentään ole lapsen tahdon asia ja heille pitää tarjota harrastusta, joka heitä kiinnostaa jos sille tielle lähtee.

Totta. Meillä on itsestäänselvää, että jos vanhemmat ei osallistu toimintaan, niin lapsen vanhemmat maksavat pelipaidan ja pelimatkat itse, niitä ei korvata talkooväen töillä. Tai vaihtoehtoisesti lapsi ei pääse mukaan kisamatkoille.

Kun,  esim. talkootyöhön osallistuneet  eivät joudu maksamaan kyseisiä maksuja, jonka työhön osallistumattomat joutuvat maksamaan, ei kyse ole vastikkeettomasta työstä. Tällainen etu katsotaan saajansa veronalaiseksi tuloksi.

No jos et halua kuskata, sitten katselet ensin harrastusmahdollisuudet läheltä kotia ja sellaiset joissa ei ole kuljetettavia tavaroita (kuten esim. lätkä). Siitä sitten valitsemaan. Pakkohan noihin talkoisiin ei ole osallistua, rahalla noista selviää aina.   

VPK, lapsi kulkee itse pyörällä paloasemalle harjoituksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi missään harrastuksessa vaatia osallistumaan. Ja eiköhän harrastukset nyt sentään ole lapsen tahdon asia ja heille pitää tarjota harrastusta, joka heitä kiinnostaa jos sille tielle lähtee.

Totta. Meillä on itsestäänselvää, että jos vanhemmat ei osallistu toimintaan, niin lapsen vanhemmat maksavat pelipaidan ja pelimatkat itse, niitä ei korvata talkooväen töillä. Tai vaihtoehtoisesti lapsi ei pääse mukaan kisamatkoille.

Teidän onnenne ettei vanhemat ole ihan kartalla mitä vapaaehtoistoiminta tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeily ja hiihto. Harvoin on hiihtomaasto niin kaukana, ettei lapsi yksinään voisi sinne hankkiutua esim. kävellen, pyörällä tai bussilla.

Toki myös piirtäminen, lukeminen ym. ovat tällaisia.

Asumme Helsingissä ja täällä ne hiihtomaastot on aika kaukana kun lunta ei enää nykyään ole talvisin juurikaan. Vaikea myöskään kuvitella, että ekaluokkalainen alkaisi harrastamaan yksin lenkkeilyä. Ap

Kaksi lapsistamme harrasti joukkuelajia,

kyllä oli pelikausi täynnä talkoita, varainkeruuta ja kisamatkoja, sekä tuomarina(!!!!) toimimista.

Siis jos ei laji nappaa itseä yhtään, silti sinut määrätään pelikentälle tuomariksi.

Sitten nämä urheiluhemulit huutavat pää punaisena kstsomossa törkeyksiä vastapuolen pikku pelaajille ja tuomareille.

Onneksi muksut lopettivat moisen laumaälämölöurheilun.

Saan ihottumaa pelkästä muistelusta.

Vierailija kirjoitti:

Äkkiseltään tulee mieleen muskari ja musiikkiharrastus muutenkin,  baletti (tanssi ylipäätään), näytelmäkerho, lasten taidekerho, parkour, uinti - toki kaikki tämä sillä ajatuksella, että lapsi ei halua kilpailla ko. lajissa.

Eli kulttuuriharrastuksiin vanhempien ei tarvitse osallistua? Ne voisi sopia, ellei lapsi ilmoita, että ei tykkää sellaisista vaan haluaa vain urheiluharrastuksia. Poika on kyseessä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi missään harrastuksessa vaatia osallistumaan. Ja eiköhän harrastukset nyt sentään ole lapsen tahdon asia ja heille pitää tarjota harrastusta, joka heitä kiinnostaa jos sille tielle lähtee.

Riippuu vähän, tai no joo pakottaa ei voi, mutta sitten seura tekee vaihtoehtoisesti eli nostaa kausimaksuja. Vanhemmilla ei monesti ole hirveästi käsitystä siitä miksi niitä talkoita pitää tehdä ja millä se seura, jossa se oma kullannuppu harrastaa, oikein pyörii.

Tämä ongelma on nimenomaan kilpalajeissa monesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi missään harrastuksessa vaatia osallistumaan. Ja eiköhän harrastukset nyt sentään ole lapsen tahdon asia ja heille pitää tarjota harrastusta, joka heitä kiinnostaa jos sille tielle lähtee.

Totta. Meillä on itsestäänselvää, että jos vanhemmat ei osallistu toimintaan, niin lapsen vanhemmat maksavat pelipaidan ja pelimatkat itse, niitä ei korvata talkooväen töillä. Tai vaihtoehtoisesti lapsi ei pääse mukaan kisamatkoille.

Tarkoitatko, että jos ilmoitan lapsen johonkin jalkapalloseuraan lasten joukkueeseen niin hän pääsee joukkueen mukana peleihin vain jos osallistun toimintaan tai maksan pelimatkat itse? Eikö se ole hmm... jopa laitonta? Ap

Tyttö harrastaa tanssia. Ei muita kuluja kuin lukukausimaksut kahdesti vuodessa ja jos haluaa ostaa tanssiopiston mainosvaatteita niin sitten siitä muutama kymppi. Kuljetetaan ehkä kerran kuukaudessa, muuten mummo kuskaa tai kaverin äiti. Pyörälläkin pääsis, mutta tie on talvella niin jäinen, että on suorastaan vaarallinen kun joutuu autotien piennarta pimeässä matkaamaan. Tanssivaatteiksi käy mitkä tahansa joustavat vaatteet. Kevätesitykseen on yhtenä vuotena joutunut ostamaan tietyn värisen t-paidan ja trikoot, mutta ne nyt ei paljoa maksaneet ja tulivat muutenkin sitten käyttöön.

Yleensä yksilölajit ovat usein sellaisia, että ei joudu hirveästi vanhemmat osallistumaan, jos vaan ihan harrastuksena harrastaa eikä pyri kilpailemaan. Joukkuelajit on monesti niitä missä saa kaivaa ensin kuvetta ja sitten vielä talkoilemaan ja olemaan kaikki viikonloput jossain pelireissuilla mukana.