Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli pakeista
03.11.2018 |
No niin. Olen 29-vuotias sinkkunainen pk-seudulta. Tänä vuonna päätin tsempata ja alkaa itse tekemään aloitteita, koska omissa ympyröissäni en luontevasti tapaa uusia sinkkumiehiä. Ongelmana toki on, että lähestyminen on mulle edelleen tosi pelottavaa, eikä sellaisia luontevia tilanteita tule vastaan kovin usein. No neljä kertaa olen kuitenkin sen nyt rohkaistunut tekemään, ja joka kerta on tullut torjunta.
Itsetuntoni, joka on kieltämättä aina ollut aika heikoilla kantimilla, rapisee kerta kerralta. Palstaltakin tuttu "totuus" kuitenkin on, että nainen on suohirviö, jos ei seuraa saa - ja kieltämättä lähipiirissäkin olen nähnyt naisten tekevän käytännössä vain onnistuneita pokausyrityksiä. Etoo he*vetisti ajatus siitä, että lähestymisyritykseni on aiheuttanut näissä miehissä ahdistusta... Jotenkin nämä pettymykset kuitenkin pitäisi unohtaa, vaikka hulluksi vanhapiikakissanaiseksi ryhtyminen olisi kieltämättä helpompaa.
Ilmeinen syy torjuntoihin on tietysti se, että tavoittelen ulkonäöllisesti tasoni yläpuolelta. En tiedä onko tämä totta, koska omakuvani on jotenkin vääristynyt, enkä osaa enää objektiivisesti arvioida sitä. Aiemmin olen kuitenkin seurustellut sellaisten miesten kanssa, jotka ovat olleet lähestymiäni miehiä "korkeatasoisempia" ulkoisilla mittareilla katsottuna. Lähestymäni miehet ovat olleet erilaisista koulutustaustoista, normaalipainoisia, itseäni n. 2-6 v. vanhempia - oikeastaan ainut yhteinen juttu on, että kaikki ovat olleet hiukan hiljaisempia.
Toivon vain, että lähestymiseni olisi ollut näille miehille edes kiva itsetuntoa kohottava juttu, eikä traumaattinen kokemus siitä miten quasimodon pikkusisko yritti piirittää. :(
Kommentit (33)
Ei voi muuta sanoa kuin, että arvostan aloitteellisuuttasi. Se on sekä miehen että naisen hankala arvioida ketä kannattaa lähestyä, niin että siitä seuraisi jatkoakin. Ja niinhän se on, että epäonnistumiset jäävät vaivaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna pakit kahdelle ja jos kaikki tekevät niin, niin 33 kierroksen jälkeen jokainen maailman ihminen on saanut pakit kertaalleen ja sen jälkeen tuplapakit kun itse antaa pakit jollekin.
Puhdasta matikkaa 😊
Entinen deittailija kirjoitti:
Miehenä minun on vaikeaa kuvitella, että naisen lähestyminen ahdistaisi ketään miestä. Ei, vaikkei juuri kyseinen nainen romanttisessa mielessä kiinnostaisikaan. Luulen, että tuo iskuyrityksistä ahdistuminen on ainoastaan naisten ongema. Miehet ja naiset eivät tunne ja toimi näissä pariutumisasioissa samalla tavalla.
Pakkien saaminen tuntuu varmaan molemmista sukupuolista yhtä kipeältä. Miehet vain joutuvat sen tilanteen eteen keskimäärin niin usein, että tunteet jotenkin parkkiintuvat.
Kiitos kivasta vastauksesta. Toivon että olet oikeassa tuon ahdistumisen suhteen - jos voisin jättää edes siitä murehtimisen voisin sitten keskittyä keräilemään niitä itsetunnon rippeitä. Olen tosiaan miettinyt, että eipä käy kateeksi miehiä, joille se lähestymisvastuu edelleen tässä kulttuurissa kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
No niin. Olen 29-vuotias sinkkunainen pk-seudulta. Tänä vuonna päätin tsempata ja alkaa itse tekemään aloitteita, koska omissa ympyröissäni en luontevasti tapaa uusia sinkkumiehiä. Ongelmana toki on, että lähestyminen on mulle edelleen tosi pelottavaa, eikä sellaisia luontevia tilanteita tule vastaan kovin usein. No neljä kertaa olen kuitenkin sen nyt rohkaistunut tekemään, ja joka kerta on tullut torjunta.
Itsetuntoni, joka on kieltämättä aina ollut aika heikoilla kantimilla, rapisee kerta kerralta. Palstaltakin tuttu "totuus" kuitenkin on, että nainen on suohirviö, jos ei seuraa saa - ja kieltämättä lähipiirissäkin olen nähnyt naisten tekevän käytännössä vain onnistuneita pokausyrityksiä. Etoo he*vetisti ajatus siitä, että lähestymisyritykseni on aiheuttanut näissä miehissä ahdistusta... Jotenkin nämä pettymykset kuitenkin pitäisi unohtaa, vaikka hulluksi vanhapiikakissanaiseksi ryhtyminen olisi kieltämättä helpompaa.
Ilmeinen syy torjuntoihin on tietysti se, että tavoittelen ulkonäöllisesti tasoni yläpuolelta. En tiedä onko tämä totta, koska omakuvani on jotenkin vääristynyt, enkä osaa enää objektiivisesti arvioida sitä. Aiemmin olen kuitenkin seurustellut sellaisten miesten kanssa, jotka ovat olleet lähestymiäni miehiä "korkeatasoisempia" ulkoisilla mittareilla katsottuna. Lähestymäni miehet ovat olleet erilaisista koulutustaustoista, normaalipainoisia, itseäni n. 2-6 v. vanhempia - oikeastaan ainut yhteinen juttu on, että kaikki ovat olleet hiukan hiljaisempia.
Toivon vain, että lähestymiseni olisi ollut näille miehille edes kiva itsetuntoa kohottava juttu, eikä traumaattinen kokemus siitä miten quasimodon pikkusisko yritti piirittää. :(
Onneksi olkoon, tervetuloa miesten todellisuuteen. Eihän ole häävin tuntoista vai mitä ? Saada hylsyä joka ikinen kerta ?
Sanoisin, että älä ota noita niin vakavasti. Ei kaikki voi kiinnostua kaikista, et sinäkään varmaan kiinnostu kaikista, vaikka minkä näköinen mies olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen deittailija kirjoitti:
Miehenä minun on vaikeaa kuvitella, että naisen lähestyminen ahdistaisi ketään miestä. Ei, vaikkei juuri kyseinen nainen romanttisessa mielessä kiinnostaisikaan. Luulen, että tuo iskuyrityksistä ahdistuminen on ainoastaan naisten ongema. Miehet ja naiset eivät tunne ja toimi näissä pariutumisasioissa samalla tavalla.
Pakkien saaminen tuntuu varmaan molemmista sukupuolista yhtä kipeältä. Miehet vain joutuvat sen tilanteen eteen keskimäärin niin usein, että tunteet jotenkin parkkiintuvat.
Näin ajattelin itsekin, kunnes hiljattain yksi tuttavani jo ennakkoon purki kiukkuaan siihen, että firman pikkujouluissa naiset yrittävät iskeä ja hän antamaan pakkeja. Häntä siis vilpittömästi vitutti kyseinen asia, että toiminnallaan joutuu pahoittamaan naisten mieliä. Pakkien antamisen syynä on puhtaasti se, että on erittäin onnellisesti naimisissa eikä ole kiinnostunut muista naisista.
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Miehenä minun on vaikeaa kuvitella, että naisen lähestyminen ahdistaisi ketään miestä. Ei, vaikkei juuri kyseinen nainen romanttisessa mielessä kiinnostaisikaan. Luulen, että tuo iskuyrityksistä ahdistuminen on ainoastaan naisten ongema. Miehet ja naiset eivät tunne ja toimi näissä pariutumisasioissa samalla tavalla.
Pakkien saaminen tuntuu varmaan molemmista sukupuolista yhtä kipeältä. Miehet vain joutuvat sen tilanteen eteen keskimäärin niin usein, että tunteet jotenkin parkkiintuvat.
Kiitos kivasta vastauksesta. Toivon että olet oikeassa tuon ahdistumisen suhteen - jos voisin jättää edes siitä murehtimisen voisin sitten keskittyä keräilemään niitä itsetunnon rippeitä. Olen tosiaan miettinyt, että eipä käy kateeksi miehiä, joille se lähestymisvastuu edelleen tässä kulttuurissa kuuluu.
Minä en ainakaan ole koskaan naisen lähestymisestä ahdistunut, enkä ole koskaan kuullut tai lukenut kenenkään kanssaveljeni niin kokevan. Vaikka torjutuksi tuleminen on ikävää, aloitteellisuudessa on yksi loistava piirre: Silloin voi itse valita potentiaalisen kumppanin eikä olla vain passiivisen statistin roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Olen 29-vuotias sinkkunainen pk-seudulta. Tänä vuonna päätin tsempata ja alkaa itse tekemään aloitteita, koska omissa ympyröissäni en luontevasti tapaa uusia sinkkumiehiä. Ongelmana toki on, että lähestyminen on mulle edelleen tosi pelottavaa, eikä sellaisia luontevia tilanteita tule vastaan kovin usein. No neljä kertaa olen kuitenkin sen nyt rohkaistunut tekemään, ja joka kerta on tullut torjunta.
Itsetuntoni, joka on kieltämättä aina ollut aika heikoilla kantimilla, rapisee kerta kerralta. Palstaltakin tuttu "totuus" kuitenkin on, että nainen on suohirviö, jos ei seuraa saa - ja kieltämättä lähipiirissäkin olen nähnyt naisten tekevän käytännössä vain onnistuneita pokausyrityksiä. Etoo he*vetisti ajatus siitä, että lähestymisyritykseni on aiheuttanut näissä miehissä ahdistusta... Jotenkin nämä pettymykset kuitenkin pitäisi unohtaa, vaikka hulluksi vanhapiikakissanaiseksi ryhtyminen olisi kieltämättä helpompaa.
Ilmeinen syy torjuntoihin on tietysti se, että tavoittelen ulkonäöllisesti tasoni yläpuolelta. En tiedä onko tämä totta, koska omakuvani on jotenkin vääristynyt, enkä osaa enää objektiivisesti arvioida sitä. Aiemmin olen kuitenkin seurustellut sellaisten miesten kanssa, jotka ovat olleet lähestymiäni miehiä "korkeatasoisempia" ulkoisilla mittareilla katsottuna. Lähestymäni miehet ovat olleet erilaisista koulutustaustoista, normaalipainoisia, itseäni n. 2-6 v. vanhempia - oikeastaan ainut yhteinen juttu on, että kaikki ovat olleet hiukan hiljaisempia.
Toivon vain, että lähestymiseni olisi ollut näille miehille edes kiva itsetuntoa kohottava juttu, eikä traumaattinen kokemus siitä miten quasimodon pikkusisko yritti piirittää. :(
Onneksi olkoon, tervetuloa miesten todellisuuteen. Eihän ole häävin tuntoista vai mitä ? Saada hylsyä joka ikinen kerta ?
Joo, ei ole, ja eiköhän sen kaikki ymmärrä. Mutta jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, kukaan ei ole mielestäni velvoitettu muuhun kuin antamaan ne pakit suhteellisen sivistyneellä tavalla. Ehkä lähinnä haen vinkkejä, miten käsitellä nuo pettymykset ja jatkaa positiivisella asenteella eteenpäin. En halua katkeroitua, maailma on täynnä ihania miehiä ja myös nuo jotka minut torjuivat sitä edelleen mielestäni ovat. :)
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Miehenä minun on vaikeaa kuvitella, että naisen lähestyminen ahdistaisi ketään miestä. Ei, vaikkei juuri kyseinen nainen romanttisessa mielessä kiinnostaisikaan. Luulen, että tuo iskuyrityksistä ahdistuminen on ainoastaan naisten ongema. Miehet ja naiset eivät tunne ja toimi näissä pariutumisasioissa samalla tavalla.
Pakkien saaminen tuntuu varmaan molemmista sukupuolista yhtä kipeältä. Miehet vain joutuvat sen tilanteen eteen keskimäärin niin usein, että tunteet jotenkin parkkiintuvat.
Näin ajattelin itsekin, kunnes hiljattain yksi tuttavani jo ennakkoon purki kiukkuaan siihen, että firman pikkujouluissa naiset yrittävät iskeä ja hän antamaan pakkeja. Häntä siis vilpittömästi vitutti kyseinen asia, että toiminnallaan joutuu pahoittamaan naisten mieliä. Pakkien antamisen syynä on puhtaasti se, että on erittäin onnellisesti naimisissa eikä ole kiinnostunut muista naisista.
Uskallan väittää, että tuo tilanne on hieman erilainen kuin se, että sinkku pyytää toista sinkkua vaikka kahville. Jos työpaikalla on useita naisia, jotka muutaman lasillisen jälkeen heittäytyvät naimisissa olevan miehen jalkoihin, on tilanne miehen näkökulmastakin ymmärrettävästi ahdistava. Näiden ihmisten kanssa pitää vielä jatkaa maanantaina työskentelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että älä ota noita niin vakavasti. Ei kaikki voi kiinnostua kaikista, et sinäkään varmaan kiinnostu kaikista, vaikka minkä näköinen mies olisi?
Se on ihan totta. Ehkä tässä toisaalta on myös se tekijä, että en kiinnostu/lähesty itse kovin helposti - ja siksi jokaiselle lähestymiselle kasaantuu turhan paljon odotuksia. Jotenkin pitäisi silti ottaa vähän rennommin...
-Ap
Kiitos kaikki muutkin vastailleet. Ei kovin originelli ongelma, mutta kiva kun saa edes näin anonyyminä hiukan tsemppejä. Näistä kun en kehtaa oikein edes kavereille kunnolla puhua.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin. Olen 29-vuotias sinkkunainen pk-seudulta. Tänä vuonna päätin tsempata ja alkaa itse tekemään aloitteita, koska omissa ympyröissäni en luontevasti tapaa uusia sinkkumiehiä. Ongelmana toki on, että lähestyminen on mulle edelleen tosi pelottavaa, eikä sellaisia luontevia tilanteita tule vastaan kovin usein. No neljä kertaa olen kuitenkin sen nyt rohkaistunut tekemään, ja joka kerta on tullut torjunta.
Itsetuntoni, joka on kieltämättä aina ollut aika heikoilla kantimilla, rapisee kerta kerralta. Palstaltakin tuttu "totuus" kuitenkin on, että nainen on suohirviö, jos ei seuraa saa - ja kieltämättä lähipiirissäkin olen nähnyt naisten tekevän käytännössä vain onnistuneita pokausyrityksiä. Etoo he*vetisti ajatus siitä, että lähestymisyritykseni on aiheuttanut näissä miehissä ahdistusta... Jotenkin nämä pettymykset kuitenkin pitäisi unohtaa, vaikka hulluksi vanhapiikakissanaiseksi ryhtyminen olisi kieltämättä helpompaa.
Ilmeinen syy torjuntoihin on tietysti se, että tavoittelen ulkonäöllisesti tasoni yläpuolelta. En tiedä onko tämä totta, koska omakuvani on jotenkin vääristynyt, enkä osaa enää objektiivisesti arvioida sitä. Aiemmin olen kuitenkin seurustellut sellaisten miesten kanssa, jotka ovat olleet lähestymiäni miehiä "korkeatasoisempia" ulkoisilla mittareilla katsottuna. Lähestymäni miehet ovat olleet erilaisista koulutustaustoista, normaalipainoisia, itseäni n. 2-6 v. vanhempia - oikeastaan ainut yhteinen juttu on, että kaikki ovat olleet hiukan hiljaisempia.
Toivon vain, että lähestymiseni olisi ollut näille miehille edes kiva itsetuntoa kohottava juttu, eikä traumaattinen kokemus siitä miten quasimodon pikkusisko yritti piirittää. :(
Onneksi olkoon, tervetuloa miesten todellisuuteen. Eihän ole häävin tuntoista vai mitä ? Saada hylsyä joka ikinen kerta ?
Joo, ei ole, ja eiköhän sen kaikki ymmärrä. Mutta jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, kukaan ei ole mielestäni velvoitettu muuhun kuin antamaan ne pakit suhteellisen sivistyneellä tavalla. Ehkä lähinnä haen vinkkejä, miten käsitellä nuo pettymykset ja jatkaa positiivisella asenteella eteenpäin. En halua katkeroitua, maailma on täynnä ihania miehiä ja myös nuo jotka minut torjuivat sitä edelleen mielestäni ovat. :)
-Ap
Riippuu myös siitä, missä on aloitteellinen. Jos aloittaa rupattelun jonkun ventovieraan, silmää miellyttävän ihmisen kanssa baarissa, tilanteesta on helppo vetäytyä. Toteaa vain itselleen, että ihminen, aika tai tilanne oli väärä. Toistahan se on, jos lähestyy vaikka työkaveriaan, saa pakit ja joutuu työskentelemään yhdessä jatkossakin. Sellainen minuakin hävettäisi ja ahdistaisi, vaikkei vastapuolta ahdistaisikaan.
No sulla ap on aina se naiseus puolellasi ja mies saattaa lähestyä aivan koska tahansa. Mies jos liikaa ottaa nokkiinsa pakeista ja alkaa arkajalaksi, niin lähes 100% varmuudella yksin jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sulla ap on aina se naiseus puolellasi ja mies saattaa lähestyä aivan koska tahansa. Mies jos liikaa ottaa nokkiinsa pakeista ja alkaa arkajalaksi, niin lähes 100% varmuudella yksin jää.
No jaa, eipä täältä kotoa tai työpaikalta ole vielä kukaan tullut hakemaan. Enkä ole sen näköinen nainen että miehet jossain ruokakaupassa lähestyisi - kyllä sitä itse pitää tämän ikäisenä jo jotain tehdä jossei halua jättää sen romanttisen sattuman varaan. En siis halua mitätöidä miesten kokemuksia aiheesta, uskon että miehenä olisin huonon itsetuntoni/arkuuteni vuoksi vielä kokemattomampi. Mutta en edes muista koska mua olisi viimeksi lähestytty jossain, varmaan opiskeluaikoina bileissä. Ei tällaista perusnaista nyt "aivan koska tahansa" miehet lähesty.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Toivon vain, että lähestymiseni olisi ollut näille miehille edes kiva itsetuntoa kohottava juttu, eikä traumaattinen kokemus siitä miten quasimodon pikkusisko yritti piirittää. :(
Eiköhän se aina ole suurimmalle osalle miehistä juurikin ensinmainittu kokemus. Uutta vain putkeen äläkä vaivu epätoivoiseksi vaan pidä itsekunnioituksesi ja arvokkuutesi, ei väliä mitä tulee eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sulla ap on aina se naiseus puolellasi ja mies saattaa lähestyä aivan koska tahansa. Mies jos liikaa ottaa nokkiinsa pakeista ja alkaa arkajalaksi, niin lähes 100% varmuudella yksin jää.
---Enkä ole sen näköinen nainen että miehet jossain ruokakaupassa lähestyisi - kyllä sitä itse pitää tämän ikäisenä jo jotain tehdä jossei halua jättää sen romanttisen sattuman varaan.
-Ap
Siis tapahtuuko tällaista oikeassa elämässä oikeasti edes niille hyvännäköisille? En ole ikinä kuullut ainakaan omassa tuttavapiirissäni, että jotakuta olis jossain k-marketissa tultu iskemään. Baarit, kuntosalit, harrastuspaikat yleensäkin ymmärrän. Niissä ympäristö on "turvallinen", ts. jo se tarjoaa jotain luontevaa keskustelunaihetta aloitteentekoon. Ja baareissa tosiaan olut tai kaksi voi rohkaista ujompaakin aloittamaan keskustelua. Mutta kuinka moni jäyhä/ujo suomalainen menee ruokakaupassa pyytämään jonkun puhelinnumeroa? Kuulostaa enempi urbaanilegendalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sulla ap on aina se naiseus puolellasi ja mies saattaa lähestyä aivan koska tahansa. Mies jos liikaa ottaa nokkiinsa pakeista ja alkaa arkajalaksi, niin lähes 100% varmuudella yksin jää.
---Enkä ole sen näköinen nainen että miehet jossain ruokakaupassa lähestyisi - kyllä sitä itse pitää tämän ikäisenä jo jotain tehdä jossei halua jättää sen romanttisen sattuman varaan.
-Ap
Siis tapahtuuko tällaista oikeassa elämässä oikeasti edes niille hyvännäköisille? En ole ikinä kuullut ainakaan omassa tuttavapiirissäni, että jotakuta olis jossain k-marketissa tultu iskemään. Baarit, kuntosalit, harrastuspaikat yleensäkin ymmärrän. Niissä ympäristö on "turvallinen", ts. jo se tarjoaa jotain luontevaa keskustelunaihetta aloitteentekoon. Ja baareissa tosiaan olut tai kaksi voi rohkaista ujompaakin aloittamaan keskustelua. Mutta kuinka moni jäyhä/ujo suomalainen menee ruokakaupassa pyytämään jonkun puhelinnumeroa? Kuulostaa enempi urbaanilegendalta.
Kyllä tapahtuu. Olen nainen ja muutaman kerran saanut treffikutsun mm. hississä, junassa, kaupassa, kadulla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sulla ap on aina se naiseus puolellasi ja mies saattaa lähestyä aivan koska tahansa. Mies jos liikaa ottaa nokkiinsa pakeista ja alkaa arkajalaksi, niin lähes 100% varmuudella yksin jää.
---Enkä ole sen näköinen nainen että miehet jossain ruokakaupassa lähestyisi - kyllä sitä itse pitää tämän ikäisenä jo jotain tehdä jossei halua jättää sen romanttisen sattuman varaan.
-Ap
Siis tapahtuuko tällaista oikeassa elämässä oikeasti edes niille hyvännäköisille? En ole ikinä kuullut ainakaan omassa tuttavapiirissäni, että jotakuta olis jossain k-marketissa tultu iskemään. Baarit, kuntosalit, harrastuspaikat yleensäkin ymmärrän. Niissä ympäristö on "turvallinen", ts. jo se tarjoaa jotain luontevaa keskustelunaihetta aloitteentekoon. Ja baareissa tosiaan olut tai kaksi voi rohkaista ujompaakin aloittamaan keskustelua. Mutta kuinka moni jäyhä/ujo suomalainen menee ruokakaupassa pyytämään jonkun puhelinnumeroa? Kuulostaa enempi urbaanilegendalta.
Kyllä tapahtuu. Olen nainen ja muutaman kerran saanut treffikutsun mm. hississä, junassa, kaupassa, kadulla...
Sama mulla. Kaupassa, dösässä, kadulla ja kerran jopa apteekissakin :D Numeroa on pyydetty tai kahville. Nuorempana enemmän, mutta näin on käynyt vielä nelikymppisenäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sulla ap on aina se naiseus puolellasi ja mies saattaa lähestyä aivan koska tahansa. Mies jos liikaa ottaa nokkiinsa pakeista ja alkaa arkajalaksi, niin lähes 100% varmuudella yksin jää.
---Enkä ole sen näköinen nainen että miehet jossain ruokakaupassa lähestyisi - kyllä sitä itse pitää tämän ikäisenä jo jotain tehdä jossei halua jättää sen romanttisen sattuman varaan.
-Ap
Siis tapahtuuko tällaista oikeassa elämässä oikeasti edes niille hyvännäköisille? En ole ikinä kuullut ainakaan omassa tuttavapiirissäni, että jotakuta olis jossain k-marketissa tultu iskemään. Baarit, kuntosalit, harrastuspaikat yleensäkin ymmärrän. Niissä ympäristö on "turvallinen", ts. jo se tarjoaa jotain luontevaa keskustelunaihetta aloitteentekoon. Ja baareissa tosiaan olut tai kaksi voi rohkaista ujompaakin aloittamaan keskustelua. Mutta kuinka moni jäyhä/ujo suomalainen menee ruokakaupassa pyytämään jonkun puhelinnumeroa? Kuulostaa enempi urbaanilegendalta.
Kyllä tapahtuu. Olen nainen ja muutaman kerran saanut treffikutsun mm. hississä, junassa, kaupassa, kadulla...
Sama mulla. Kaupassa, dösässä, kadulla ja kerran jopa apteekissakin :D Numeroa on pyydetty tai kahville. Nuorempana enemmän, mutta näin on käynyt vielä nelikymppisenäkin.
no annatteko numeron? Tai varmaankin riippuu ihan tyypistä joka numeroa tulee kyselemään, mutta jos ihminen ei saa aikaan myönteisiä viboja, niin miten kieltäydytte? Jotenkin tyylikkäästihän tilanteesta olisi hyvä päästä irtautumaan.
Miehenä minun on vaikeaa kuvitella, että naisen lähestyminen ahdistaisi ketään miestä. Ei, vaikkei juuri kyseinen nainen romanttisessa mielessä kiinnostaisikaan. Luulen, että tuo iskuyrityksistä ahdistuminen on ainoastaan naisten ongema. Miehet ja naiset eivät tunne ja toimi näissä pariutumisasioissa samalla tavalla.
Pakkien saaminen tuntuu varmaan molemmista sukupuolista yhtä kipeältä. Miehet vain joutuvat sen tilanteen eteen keskimäärin niin usein, että tunteet jotenkin parkkiintuvat.