Miten työpaikalla hankitaan kavereita?

Helpoin tie uuteen kaveruuteen on yhteiset harrastukset. Onko siellä ihmisiä, jotka etsivät kaveria sulkapalloon, taidenäyttelyyn, konserttiin, hohtokeilailuun, kaljoitteluun, pyöräilemään, lintubongaukseen, sienestämään (loputon lista)?

Osallistumalla kahvipöytä- ja lounaskeskusteluihin. Puhumalla muustakin kuin työasioista. Jos vain hiljaa peesaat, ei sinua kukasn erota kalusteista.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut jo parissa eri firmassa, jossa suurin osa työntekijöistä oli noin pari-kolmekymppisiä lapsettomia "nuoria". Ystävyyssuhteita muodostui paljon ja monet siis tapailivat ihan vapaa-ajallakin. Itse jään aina näiden kaveriporukoiden ulkopuolelle. Siis työ hoituvat kyllä, mutta minäkin mieluusti haluaisin työkavereista vapaa-ajan kavereita. En oikein ymmärrä, miten työkaveruutta syvennetään. Voisiko joku neuvoa? Millä tavoin työkaverin kanssa voi lähentyä niin, että siitä tulee kunnollinen ystävyyssuhde?

Minulla vähän sama. Työkaverit ovat hyviä ystäviä keskenään, soittelevat toisilleen vapaa-aikanakin ja käyvät kylässä toistensa luona. Itse olen yhä ulkopuolinen, vaikka olen ollut samassa työpaikassa jo monta vuotta. Asiaan tosin varmaan vaikuttaa se, että olen parikymmentä vuotta muita nuorempi.

Ei mitenkään. Hyväksytään se, että on olemassa ihmislaji, joka ei osaa ystävystyä työkavereiden kanssa.

Itse melkein onnistuin, mutta kaveruudelle jäi silti sellainen töihin liittyvyyden varjo vaikka olemme nyt eri työpaikoissa. Kuulumisten vaihto menee nykyäänkin aina töihin liittyväksi eli tylsäksi.

Ehdottamalla töiden jälkeen kahville / yksille / leffaan menoa.

Lojaalisuus pitää kuitenkin varmistaa, kun ollaan yhdessä pakon sanelemana, eikä vapaaehtoisesti.

Jätä ne sijat - ansaitset parempaa!

En keksi ainuttakaan syytä miksi työkavereiden kanssa pitäisi olla missään tekemisissä työajan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

En keksi ainuttakaan syytä miksi työkavereiden kanssa pitäisi olla missään tekemisissä työajan ulkopuolella.

Komppaan! Olen ollut työelämässä 16-vuotiaasta, enkä ole ollut missään tekemisissä yhdenkään työkaverin kanssa vapaa-aikanani.

.

.

M 44

Vierailija kirjoitti:

En keksi ainuttakaan syytä miksi työkavereiden kanssa pitäisi olla missään tekemisissä työajan ulkopuolella.

Jos kokee, että on työkavereiden kanssa samalla aaltopituudella ja kaipaisi lisää ystäviä, niin eikö siinä ole jo hyviä syitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En keksi ainuttakaan syytä miksi työkavereiden kanssa pitäisi olla missään tekemisissä työajan ulkopuolella.

Jos kokee, että on työkavereiden kanssa samalla aaltopituudella ja kaipaisi lisää ystäviä, niin eikö siinä ole jo hyviä syitä?

Jos on vähän ystäviä niin kyllähän niitä voi yrittää saada lisääkin.

Jos työkaverit kieltäytyy puhumasta muusta kuin työasioista, niin siinä on vähän hankala ystävystyä. Joissakin ihmisissä on jotain torjuntaa aiheuttavaa ja olen yksi heistä.

Ehkä jotkut ihmiset saattavat haluta erottaa työajan ja vapaa-ajan toisistaan niin täydellisesti, että työpaikan ihmissuhteetkin halutaan jättää sinne työpaikalle. Tosin AP:n tapauksessa tästä tuskin on kyse, koska muut kuitenkin muodostavat porukan keskenään. 

Kyllä se on kiinni kemioista. En usko mihinkään kahvipöytäkeskusteluihin, leffassa käynteihin yms. Toiset on vaan heti samalla aaltopituudella, on helppo jutella mistä vain ja sitten on kiva nähdä vapaa-ajallakin. Sitten taas jotkut on sellaisia että vaikka miten yrittäisi ja viettäisi aikaa yhdessä, ei mitään yhteistä ole. Uskon että ystävyyssuhteet syntyy siis luonnostaan, ilman ihmeempää yrittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Jätä ne sijat - ansaitset parempaa!

Sinä sika hokija se on siat eikä sijat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä ne sijat - ansaitset parempaa!

Sinä sika hokija se on siat eikä sijat.

Ähäkutti...jospa tarkoitti niitä paikkoja, sijoja.

Paras tapa on mennä mukaan kaikkiin illanistujaisiin ja baarireissuihin. Siitä se alkaa.

En halua tutustua työkavereihin vapaa-ajalla. Jonkun kauhean vapaa-ajalla tapahtuvan riidan jälkeen työpaikalla oleminen olisi ihan tuskaa.

Kun meinasimme erota vaimon kanssa, osa työkavereista kyseli jo jotain eli olivat kuulleet siitä jostain. Vastasin silloinkin vaan jotain ympäripyöreää.

Mielummin pidän työkaverit työkavereina. Mutta olenkin introvertti, ei varmasti toimi jos kaipaa paljon hulinaa jatkuvasti ympärilleen.

-m35

Itse oon ikuinen outsider, mutta silti on silloin tällöin synkannut jonkun kanssa. Eli en nyt ihan avuton voi olla. Uskon, että se on vain sattumaa ja kemiaa. Ja useimmiten mulla on vaan ollut huono tuuri. Minkäs teet, en voi muuttaa itseäni väkisin. Tietysti sellainen ihminen, joka harrastaa jumppaa ja seuraa urheilua ja fanittaa "Tanssii tähtien kanssa" löytää vähän todennäköisemmin ystäviä. Paitsi jos hänet laitetaankin keskelle jotain hipstereiden pelifirmaa.

Kuka haluaa juorun aiheena olla heti kun ei miellytä työkaveria ei kukaan siis työkaverit työssä. Yksityiselämä omana niin paljon kun mahdollista ystävät myös. Jos haluat juorujen takia ystävystyä siihen kyllä hyvillä epäolennasten asioiden puiminen työpaikalla toisista nostaa pisteitä kohta olet (hyvien) ystävien ympäröimä ja on yhteinen puheen aihe kaikki ne jotka viihtyvät omissa oloissaan on hyvää materiaalia illanistujais puheeksi mikähän sillä kun se niin outo ei puhu mitään itsestään. Ja puhetta kyllä riittäå vkl.n jälkeen ensin omat pintapoulisesti sitten sen (oudon)työkaverin kimppuun tietysti siltä kysymättä tulee mehevämpiä puheen aiheita.