Muutetaan Espanjaan kovalla metelillä ja tullaankin pian takaisin!
Nyt on keski-ikäisestä tuttavapiiristäni usea perhe muuttanut kovalla rummutuksella Espanjaan. Ts suomikylään Aurinkorannikolle.
Eipä se onni sitten auringonpaisteesta löytynytkään. Kumma.
Näillä ihmisillä Einolle mitään harrastuksia, ei mitään tekemistä, euvätbosaa eivätkä edes halua osata kieltä, ei suunnitelmia eikä oikein rahakaan.
Se ei olekaan niin hääviä.
Monet sortuu siihen halpaan viiniin ja ylämäkeen menee tissutteluksi.
Kaksi perhettä tuli juuri takaisin. Eivät viihtyneet eivätkä juurtuneet yhtään. Ei ne kyllä yrittäneetkään tutustua maahan tai alueeseen mitenkään. Olla möllöttivät sielä suomikyläsdä.
Kommentit (8)
Se on totta, että enemmän nämä pikamuutot kertovat kyseisistä ihmisistä kuin siitä paikasta/maasta, mihin menivät onnea etsimään.
Ikävä kyllä monet ovat jo nuoresta tai viimeistään keski-iässä hyv8kin joustamattomia ja urautuneita. Ulkomaahan ei kannata muuttaa, ellei tunne uteliaisuutta uutta ympäristöä kohtaan ja halua myös itse muuttua, s.o. sopeutua. Kaikilla ei ole tähän rahkeita.
Oletko kateellinen vai miksi aloitit tämän keskustelun?
Mitä siitä jos eivät viihtyneet ja muuttivat takaisin Suomeen. Ainakin ovat yhtä kokemusta rikkaampia.
En muuttaisi mihinkään maahan, jos en olisi valmis opettelemaan kyseisen maan kielen ja kulttuurin. On aivan utopistista ajatelka, että löytyy jokin onnen maa, jossa ei ole mitääm ongelmia. Oma pää pitäö olla kunnossa samoin ihmissuhteet. Omat ongemat pahenevat usein vieraassa ympäristössä.
Tai ovat alunperin päättäneet muuttaa tietyksi (lyhyeksi) ajaksi ulkomaille.
Niinhän siinä käy kun parin viikon lomamatkalla saadaan idea, että olisi ihana asua täällä. Kuherruskuukauden jälkeen kuitenkin huomataan että kyllä se arki tulee vasta Aurinkorannikollakin, elämä ei voi olla pelkkää lomailua. Ja vaikka olisi kielitaitoinenkin, asioiden hoitaminen on vaikeampaa. On eri kun asiat saa hoitaa asiat esimerkiksi virastoissa omalla äidinkielellään.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä käy kun parin viikon lomamatkalla saadaan idea, että olisi ihana asua täällä. Kuherruskuukauden jälkeen kuitenkin huomataan että kyllä se arki tulee vasta Aurinkorannikollakin, elämä ei voi olla pelkkää lomailua. Ja vaikka olisi kielitaitoinenkin, asioiden hoitaminen on vaikeampaa. On eri kun asiat saa hoitaa asiat esimerkiksi virastoissa omalla äidinkielellään.
Miksei elämä voisi olla ”pelkkää lomailua”? Eri asia jos on lapset tai muita sitoumuksia. Toki jonkinlainen toimeentulo pitää sielläkin useimmilla olla. Mutta ei se rajoita siltikään mielestäni, ei elämää tarvitse ottaa niin vakavasti.
Suomalaisten määrä alueella kasvaa kohisten, että kyllä siellä viihdytään ihan hyvin.
Kateus on kavala tauti.
Hienoa, että uskalsivat yrittää kuitenkin.