Minusta vanhemman tulee pärjätä omillaan.

Ap. Olet oikeassa. Juuri näin on elämä elettävä.

Muutin aikoinaan mieheni ja 2 v poikani kanssa Lapista Helsinkiin.

Pärjättiin, vaikka lähimmät omaiset olivat noin tuhannen kilometrin päässä. Ei minkäänlaista tukiverkkoa.

Nyt vietän vanhuutta ilman läheisiä. Ainoa lapseni perheineen asuu ulkomailla. Olin heidän luonaan pari viikkoa juuri äsken ja huhtikuussa samoin. Minulla on hyvä eläke, jonka turvin voin järjestää itselleni hyvän hoitopaikan tarvittaessa,

Kun lapsemme syntyi, kolme isovanhempaa oli jo manan mailla ja ainoa elossa oleva asui 400 kilometrin päässä. Ei siinä verkostoihin tukeutumista suunniteltu.  Elossa oleva isovanhempi oli kyllä meille kultakimpale 13 vuoden ajan, mutta ei tukeuduttu häneen kuin ihanana seurana. 

Samaa mieltä. Olen myös lähipiirissä huomannut että näiltä paljon apua saavilta vanhemmilta on vanhemmuus jotenkin hukassa. Olisiko niin että he eivät ole koskaan saaneet kasvaa siihen vanhemmuuteen kun aina on mummut ja muut ympärillä kädet ojossa.. Itsekseen kun on joutunut kaikki säätämään ja järjestämään kolmen lapsen kanssa, niin kummasti on oppinut selviämään mitä erinäisemmistä asioista ja arvostamaan monia pieniä asioita.

Ja jotkut luulee että kaiken voi vaan suunnitella. 

Minusta yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua pärjäämään yksin tässä elämässä. Oli se elämäntilanne sitten mikä tahansa. Silloin yhteiskuntamme on epäonnistunut eikä siinä ole järkeä. Silloin voidaan samantien palata luolamiesaikoihin. Tosin, sillonkin taisi lauman yksilöt saada enemmän apua toisiltaan, kuin mitä moni nykypäivän Suomessa saa esim. läheisiltään :D

Ihminen on laumaeläin. Kyllä me kaikenlaisesta selvitään yksin jos on pakko. Mutta ei sellainen tee kenenkään psyykkeelle hyvää. Vähintään se katkeroittaa ihmisen, niinkuin tämänkin ketjun joistain kommenteista voi aistia.

Tässä sinulle yksi elämän karu fakta.

"Elämää ei voi käsikirjoittaa valmiiksi."

Voit hankkia lapsen, kun olet huipulla. On työ, säästöjä, tukiverkko, kaikki läheiset elossa jne.

Sitten voi käydä niin, että kun huomenna heräät niin ei ole mitään.

En ymmärrä, miten ap on eri mieltä otsikonsa kanssa... Kirjoitaa kyllä väärin.

Vanhemman pitäisi pärjätä omillaan.

Miten omillaan? Tilanteista riippumatta?

-

Saat lapsen aviomiehesi kanssa.

Mies juo, juo ja juo. KAIKKI rahat.

Eroat kotihoidontuela ollessasi, kun vihdoin jaksat ottaa itseäsi siitä kuuluisasta niskasta kiinni.

Muutat pois puolivuotiaan kanssa.

-

Omillaan pitäisi sitten pärjäillä???

Ilman tukiako?

Olen samaa mieltä.

Kyllä äitini ja isäni pitää pärjätä omillaan. Niin minä tuon otsikon ymmärsin.

Ei mun tarvitse antaa heille rahojaan eteläeurooppalaiseen tyyliin.

Suomessa ei lapsia "tehdä" vanhuuden varaksi.