Lue keskustelun säännöt.
Mulla on maailman ihanin poika (2v) mutta ehditään olla yhdessä max. 2 h/arkipäivä
04.01.2008 |
Vitsi, että oon tyytymätön elämääni, ja töihini. Olen akateeminen hyväpalkkainen toimihenkilö, jonka miehellä pienempi liksa ja pk-seudulla asuminen kälyisessä rivarissa maksaa niin, että hommia tehtävä. Silti, mä painan 10 h-päivää (ilman ylityökorvauksia edes vapaana, tietysti) ja juoksen tukka putkella paikasta toiseen, kotoa töihin ja töistä kotiin. Iltaisin nautin pojan seurasta sen tunnin pari ja pojan mentyä nukkumaan olen liian väsynyt edes maksamaan laskujani. Kampaajalla käyminen tuntuu jo utopialta.
Mikä ihme tähän auttaisi? Työnhakuja toiv. helpompiiin työpaikkoihin on vireillä useita, mutta samaan aikaan toivotaan pikkukakkosta enkä tiedä miten uutteen työpaikkaan sisäänpääsy maha pystyssä sujuisi. Raskautuminenkaan ei ole ihan simppeliä, poika tuli aikanaan hoidolla eikä sitä elämän ensimmästä luomuplussaa ole vieläkää näkynyt. Hoitoihin pitäisi kai taas lähteä - millä ihmeellä ne saa sovitettua kalenteriin? Vitsi että tunnen olevani ihan puun ja kuoren välissä.
Sori sekava vuodatus. Kiitos jos jaksoit lukea, ja etenkin jos keksit jotain rakentavia kommentteja...
Kommentit (12)
Tee osittaista hoitovapaata. Työpaikan vaihto kuulostaa ainakin tarpeelliselta.
Minä hain samasta syystä työtä, joka meni kauas koulutuksestani. Sain paikan ja koko elämä muuttui. Aikaa lapsen kanssa on päivittäin tuntikaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toista lasta huolella. Mitä jos olet toisen lapsen taaperoissä samassa tilanteessa? Ei kai se asuntovelka ainakaan helpota ja hoitomaksut ym. menevät kahdesta.
lapsesi kanssa. Mutta niin kai se on monella.
Itsekin olen akateeminen, mutta en ole ollut päivääkään oman alani töissä. Tulin raskaaksi aika pian valmistumiseni jälkeen. Tiedossa oli, että minullakaan " raskautuminen" ei ole välttis tapahdu hetkessä, joten yritys oli päällä. Asumme kaupungin vuokratalossa, kertsissä siis, pahamaineisessa lähiössä. Yllättävän rauhallista ja viihtyisää on silti, en voi valittaa. Paikallisella ostarilla ei juuri käydä, ja omassa talossa äänieristys onneksi toimii. Naapuritkin vaikuttavat tavallisilta ihmisiltä, eivät miltään narkkareilta.
Niin, olen siis toistaiseksi kotona yksi vuotta täyttävän lapsemme kanssa, toisesta lapsesta haaveillaan. Ja joskus siitä rivarinpätkästä + minulle oman alan töistä, mutta kertomuksesi jälkeen taas vähemmän. Jokaisessa tilanteessa on tietysti hyvät puolensa...
Ihan samassa tilanteessa olin ja silti hankittiin se pikkukakkonenkin. Ratkaisuehdotukseni sinulle on osittainen hoitovapaa eli nelipäiväinen työviikko. Se vähän kaventaa tilipussia, muttei liikaa.
Ihan oikeasti.
Poikasi lapsuus on jotain, mitä et saa koskaan takaisin.
Kaikki materia, jonka takia nyt ponnistelet, on toisarvoista.
Jos ette tule taloudellisesti toimeen pääkaupunkiseudulla, niin muuttakaa pois ruuhkasuomesta. Usko pois, elämää on kehien ulkopuolellakin ja väittäisin jopa, että laadukkaampaa ja edullisemmin.
Et koskaan tule katumaan sitä, ettet tehnyt enempää töitä, vaan sitä, että miksi hukkasit lapsesi lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos ette tule taloudellisesti toimeen pääkaupunkiseudulla, niin muuttakaa pois ruuhkasuomesta. Usko pois, elämää on kehien ulkopuolellakin ja väittäisin jopa, että laadukkaampaa ja edullisemmin.
Tosin jos on tottunut tietyntyyliseen työhön ja työrytmiin, niin sellaista ei oikein tahdo löytyä kuin pääkaupunkiseudulta.
Työnhaussa on oltava itse aktiivinen. Monissa yrityksissä on " piilotyöpaikkoja" , joita ei löydä kuin kysymällä ja markkinoimalla itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko esimiesasemassa?
Ihmettelee toinen samanmoinen.. erolla että tunnit eivät ole kuin 8-9h per päivä
Kaikki iltatilaisuudet yms. menee ihan omaan piikkiin.
Tosin kuukausipalkka on hyvä, noin 3600 euroa, mutta työaikaa ei sitten ole eli työaika on aina kun on töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalle (tai ylipäänsä) muuttaminen ei nyt tunnu miltää ratkaisulta tilanteeseen.
Nykyduunissa ei käytännössä voi tehdä lyhennettyä työviikkoa. Tai voi ottaa pienemmän palkan, mut tunnit olis samat. Meillä kun ei tota työaikalainsäädäntöä noudateta muutenkaan (joo, lainvastaista, mutta minkäs teet).
Ap
poikasi kanssa.
Jos oikeasti haluat muutosta, löydät siihen kyllä energian.
Olen pahoillani jos loukkasin, mutta poikasi elämä kuulostaa liian sydäntäsärkevältä.
Työpaikan haku molemmille, kämpän myynti ja uuden etsintä vaatii paljon enemmän energiaa kuin mitä meillä nyt on.
Maalle (tai ylipäänsä) muuttaminen ei nyt tunnu miltää ratkaisulta tilanteeseen.Nykyduunissa ei käytännössä voi tehdä lyhennettyä työviikkoa. Tai voi ottaa pienemmän palkan, mut tunnit olis samat. Meillä kun ei tota työaikalainsäädäntöä noudateta muutenkaan (joo, lainvastaista, mutta minkäs teet).
Ap
Sori vain, et ehkä tällaista vastausta halunnut. Sääliksi käy pieni poikasi.