Mitkä asiat uuden tuttavuuden kanssa viestitellessä saa kiinnostuksenne lopahtamaan?

Täällä tulee usein vastaan keskusteluja treffikumppanin turn off -piirteistä, mutta nyt olisi mukava kuulla kokemuksianne ärsyttävistä kirjoitustyyleistä tai viestittelytavoista. Erityisesti siis asioita, jotka eivät suoranaisesti paljasta keskustelukumppanista mitään järkyttävää deal breakeria, vaan asioita, jotka häiritsevät hänen kirjallisessa ulosannissaan. Aloitan muutamalla, mitkä ovat sattuneet minun kohdalleni.

Vaikken itsekään ole täydellinen kirjoittaja, saavat kirjoitusvirheet pulssini nousemaan. Eivät huolimattomuusvirheet, vaan lumi_ukot ja päivä_kodit. Tai (havaintojeni mukaan erityisesti vanhempien miesten viljelemät) omituiset tavat käyttää välimerkkejä. Huutomerkkejä melkein joka lauseen perään, pilkkuja joka sanan välissä...

Hauskin on kuitenkin eräs mies, jonka kanssa nyt juttelen. Hänen kirjoitustaitonsa on niin järkyttävän alkeellinen, että juttelen hänen kanssaan silkasta viihdyttävyydestä. Pari esimerkkiä: krapula-aamun hän kirjoittaa rapulaamuna. Lisäksi kertoi, että on ollut vuosia työttömänä, mutta yrittänyt päästä opiskelemaan sosaailialaa. Kyselin vielä tästä tarkennuksia, ja sain mitä ihmeellisimpiä väännelmiä sosiaalialasta, kuten sosaali ja sosiiliali, mutta kertaakaan ei tullut sitä sosiaalia. En ihmettele, että on koulupaikka jäänyt saamatta. Sattuneesta syystä en ole kiinnostunut tapaamaan, mutta olisihan se hauska kuulla, että lausuuko hän sanat samalla tavoin kuin kirjoittaa.

Toinen asia, mihin törmätessä lopetan keskustelun siltä seisomalta: "kysy multa jotain". Tällainen tapaus on tullut onnekseni vain pari kertaa vastaan. Minusta on luontevaa, että keskustelu soljuu eteenpäin aihealueesta ja mielenkiinnonkohteesta toiseen, joten en ymmärrä, mikä saa toisen pyytämään kysymään häneltä jotakin. Ja näissä tapauksissa olen vieläpä jälkeenpäin käynyt keskusteluhistoriaa läpi ja todennut, että olen itse kysellyt ihan yhtä paljon keskustelukumppaniltani, kuin hän minulta, ja vienyt keskustelua osaltani eteenpäin. Ehkä siksi menee yli ymmärryksen, tuntuu että toinen yrittää nostaa itsensä minua korkeampaan asemaan, ja ansaitsee mielestään suunnatonta kiinnostusta itseään kohtaan.

Hieman edelliseen liittyvä: eräs mies sanoi jatkuvasti, että "voit kysyä minulta mitä haluat". Tähän pari kertaa totesinkin, että totta kai, sehän tässä tutustuessa tarkoitus onkin. Ja useimmille luulisin sen olevan ihan itsestäänselvää. Ihmettelin tätä suuresti, sillä hän jatkoi tuon hokemista, vaikka olin sanonut ymmärtäneeni asian ja kysellytkin kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. No, mies vaikutti muuten mukavalta, joten sovimme tapaamisen. Tavatessa selvisi, että mies on pyörätuolissa, vaikkei hän ollut puhunut siitä parin viikon viestittelyn aikana mitään. Kuvatkin olivat kasvokuvia, joten niistä ei asiaa voinut päätellä, kuten ei oikeastaan mistään muustakaan. Heti mieleeni juolahti, että hän tuolla "voit kysyä mitä haluat" -hokemisellaan yritti saada minut kysymään, että satutko muuten olemaan pyörätuolissa. Eipä tullut mieleenikään kysyä, koska hän ei edes johdatellut keskustelua siihen suuntaan.

Vielä yksi, joka ihmetyttää. Monet miehet laittavat todella usein pelkkiä hymynaamoja. esimerkiksi työpäivän aikana tulee puolen tunnin välein vain ":)". Herranen aika, jos on asiaa, niin sanokaa. Muuten voi olla hiljaa.