Onnelliset sinkut, pystyttekö rakastumaan?
Kysymys tiivistettynä otsikossa. Juuri äsken tajusin olevani sinkku siksi, että rakastun äärimmäisen harvoin. Saatan ihastua hetkiseksi mutta lopulta (=noin viikossa) petyn tavalla tai toisella siihen, ettei yhdessäolo sittenkään tunnu hyvältä.
Olen rakastunut ihmisiin, jotka lopulta eivät ole halunneet minua elämäänsä.
Miten muilla? Haluaisin toki rakastua ja löytää ihmissuhteen, jossa minulla on hyvä olla. Määrittelen kuitenkin itseni onnelliseksi sinkuksi, joka ei parisuhdetta etsi. En etsi siksi, etten halua enää pettymyksiä.
Kommentit (9)
Helposti pystyisin, jos kohdalle osuisi oikeasti joku mies, joka koskettaisi sieluani. En vaan enää usko että sellaista onkaan tässä iässä, joten en edes etsi. Tuntuu jotenkin teennäiseltä, että pitäisi käydä jossain Tinder-treffeillä tms, jotta jonkun sellaisen tapaisi.
N49
Pystyn. Pidän kuitenkin omasta tilasta liikaa. Hyvin harvan kanssa jaksan olla niin tiiviisti, että suhde voisi tulla kyseeseen.
En ole koskaan ollut rakastunut. Ihastuksia oli 1998, 2004-2008, 2009-2010 sekä 2013-2017. Siis yhteensä neljä ihastusta elämäni aikana. He eivät tykänneet minusta joten olen ikisinkku.
Tiedän etten ole normaali.
Ihastun usein ja rakastun helposti. Yksipuolisesti.
En enää. Niin monet kerrat löytänyt itseni suhteesta, missä toinen osapuoli vaatii onneaan minulta. Olen katsonutparemmaksi olla sinkku.
Pystyn, mutta vaikka rakastuisinkin, en halua parisuhdetta. Olen sen verran erakkoluonne että kaikenlainen säännöllisempi tapailu ahdistaa.
Tottakai, jos oikea ihminen osuu kohdalle.
Minulla on sama ”ongelma”. Tosin itse en edes ihastu helposti. Olen nyt ollut kolme vuotta sinkkuna ja sinä aikana olen ihastunut kunnolla tasan kerran. Rakastunut en ole kertaakaan eron jälkeen. Mutta ei kai se auta muu kuin elää elämäänsä ja katsoa, että kehen sitä vielä tulevaisuudessa törmää ja rakastuu. Täysin tunteeton ihminen en nimittäin ole, vaikkakin hyvin hitaasti lämpenevä. :D Mutta onneksi olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä myös sinkkuna.