Apua! Pitkän sairaslomani aikana tajusin että nykyinen työni ei kiinnosta enää p...skan vertaa!
Ja tämän sairaslomani syy on työperäinen vaiva, joka tullut työn fyysisestä kuormittavuudesta. On ollut aikaa ajatella enkä näe mitään mielenkiintoa enkä motivaatiota tähän työhön. Siis uutta työtä etsimään, se ei vaaan ole helppoa yli nelikymppiselle kun ei nuoremmillekkaan. Opinnotkin käyneet mielessä. Olen jotenkin nyt selkeästi jonkin uuden aikakauden edessä, paluuta vanhaan ei ole. Miten te muut saman kokeneet olette ratkaisseet asian, löytyikö uusi suunta työelämässä?
Kommentit (6)
Omassa tapauksessani päätin, että aion tehdä eläkeikään asti työtä vaikkei kiinnostakaan, mutta mulla eri tilanne kuin sinulla koska ei ole mitään tuollaista työperäistä vaivaa joka olisi työstä tullut.
Mä siis olen it-alalla ja nuorempana olin niitä jotka teki harrastukseksenikin näitä juttuja, ja kuvittelin ettei näitä edes voi tehdä ilman jonkinlaista intohimoa. Neljänkympin paikkeilla tuli kriisi: se intohimo ja sisäinen kiinnostus ratkaista alan ongelmia katosi. En ollut tottunut ikinä siihen, että pitää vaan sisäisesti pakottaa itsensä tekemään hommia vaikkei yhtään kiinnosta, joten näin pitkään ainoana vaihtoehtona alan vaihdon.
Minut sai oikeastaan toisiin ajatuksiin työkaveri, joka kertoi ettei häntä oel ikinä tämä yhtään kiinnostanut, mutta kun tässä on hyvä palkka ja edut, niin hän vaan laittaa itsensä tekemään tätä. Että eihän useimmat työt nyt niin kiinnosta, mutta niitä tehdään elannon takia silti. Vastustin kovin ensin tällaista ajattelua, ajattelin että siinä jotenkin uhrautuisi koko elämä kun työpäivät tekisi jotain mikä ei kiinnosta. Mutta ei, huomasin että "ei erityisesti kiinnosta" ei tarkoita samaa kuin "on ihan kamalaa ja ahdistavaa". Se on lopulta aika neutraalia ja hyvin jaksettavaa, jos ei odotakaan enempää.
Aikuisopintoraha on aika hyvä ja toisaalta jos sairausloma johtui työstä niin voisit varmaan yrittää saada esimerkiksi koulutustukea tms.
Sama ongelma täällä. Tosin työn kuormitus on enemmän henkistä. Opintolainaa en halua enää lisää ja työvuosia on liian vähän, jotta saisin mitään aikuisopintorahoja tms.
T. ahdistunut sh
Aloitin opintovapaan aikuiskoulutustuella. Toivon, että pääsisin valmistuttuani uudenlaisiin töihin.
Vaihtoehtoja on
1. jatkaa nykyisessä työssä
- päättää, että työ on vain osa elämää ja kehittää elämän tärkeämmät projektit ja tekemiset vapaa-ajan toimintaan
2. koettaa hakeutua saman alan sisällä eteenpäin
- joskus itse työ on ihan ok, mutta ongelma on työpaikan ilmapiirissä, silloin samantyyppisen työn etsiminen eri firmasta/toimipisteessä voi auttaa
- työnantajallakin voi olla koulutuksia tarjolla, joissa voi laajentaa osaamista
- isoissa firmoissa voi olla paljonkin mahdollisuuksia vaihtaa firman sisällä paikkaa
- voiko esimiehen kanssa keskustella tehtäväkuvan kehittämisestä, lisävastuiden saamisesta jne?
- jos kyse on arvokriisistä, esim. että ahdistaa myydä turhaa tavaraa, voi miettiä, olisiko olemassa omia arvojasi vastaavaa yritystä, jossa voisit tehdä samantyyppistä työtä, mutta sellaisessa ympäristössä, että voit olla ylpeä siitä, mitä yritys tekee maailmalle. Esim. myydä vaikka ekologisesti ajateltuja tuotteita tai mikä nyt sinun arvomaailmaasi sopiikaan.
3. kouluttautua uudelle alalle
- täysin uudella alalla joudut aloittamaan melko nollasta: kestätkö keski-ikäisenä olla samalla viivalla 20-vuotiaiden kanssa?
- toisaalta saatat pystyä yhdistämään vanhan alan osaamista uuteen tutkintoon. Esim. jos sulla on pohjakoulutus opetusalalta ja opiskelet vaikka kaupallista alaa, voit päätyä vaikka koulutusvälineitä markkinoivaan firmaan jne. Tässä pitää osata itse luovasti miettiä, miten ja missä voisit hyödyntää vanhaa ja uutta osaamistasi.
Oletko ollut pitkään töissä? Hae opintovapaata ja kouluttaudu uuteen ammattiin. Ja nykyisestä työstä et lähde ennen kuin olet saanut uuden työn.