Onko uskovaiselle ihmiselle soveliasta vapaaehtoinen sinkkuus ja lapsettomuus?

Se on ihan oman harkinnan varassa, niin kuin kaikilla muillakin.

"Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."

Kyllä. Sinkkuna (ja sen johdosta velana) pysyttelyä voidaan pitää jopa Jeesuksen seuraamisena.

1. Kor. 7:8-9

"Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa."

No voi Tsiisus mitä jotkut ajattelevatkin.

Eiköhän olisi parempi vain rentoutua elämään niinkuin tahtoo eikä ajatella mitä muut siitä sanoo. Taidat olla vielä niin nuori ettei itseluottamus ole kasvanut.

Höh? Moni uskovainen nainen on jäänyt naimattomaksi siksi että niissä piireissä on huomattavasti vähemmän miehiä, ja ei-uskovan kanssa seurusteleminen on kiellettyä. Onko se sitten vapaaehtoista vai ei?

Vapaaehtoinen lapsettomuus ei taida olla sopivaa jos kumppani on löytynyt.

Olen uskovainen aseksuaali. Vielä en ole itseäni avioliittoon pakottanut, eikä kyllä kukaan muukaan :).

Vaimoni on pappi, minä jonkin sortin tapakristitty. Meillä ei ole lapsia. Minä en ole halunnut, vaimoni haluista en pohjimmiltaan tiedä, mutta joitakin vuosia sitten oikein yrittämällä yritin saada hänet puhumaan siitä, mitä hän haluaisi elämältään tai puuttuuko jotakin. Ei hän lapsesta puhunut.

Uskovia ihmisiä on liberaaleja ja fundamentalisteja. Useimmat sijoittuvat näiden ääripäiden välille. Lähipiirissäni on ollut hartaita uskovia ihmisiä koko ikäni. Vielä 70- ja 80-luvulla uskovat tuntuivat olevan kovin kärkkäitä arvostelemaan toisia yksittäisistä teoista, joita he kutsuivat synneiksi. Nyt tilanne on minusta muuttunut. Synti nähdään jonkin laaja-alaisen pahuuden ilmentymänä. Toki monet uskovat yhä karttavat erinäisiä tekoja ja asioita, mutta pikemminkin kyse on henkilökohtaisista valinnoista kuin ulkokohtaisesta sosiaalisesta pakosta. Tähän nähden avioitumattomuus ja lapsettomuus on siis ymmärrettävää. Sekin nähdään valintana, ja kuten edellä käy ilmi, Raamatustakin löytyy kehotus naimattomuuteen.

Myös uskovien seksuaalimoraali on muuttunut. Isäni on tasan kerran tuominnut esiaviolliset suhteeni. Muuten olen kyllä sujuvasti kiksautellut tyttöystäviäni jopa isäni luona. Sama trendi on nähtävissä muuallakin. Kuitenkin monet uskovat läheiseni ovat ottaneet kantaa täydellistä seksuaalista holtittomuutta vastaan, ja itse olen samaa mieltä: kaikkien kanssa ei pidä naida, vaikka olisikin suosittu vastakkaisen sukupuolen parissa. Ennen pitkää moinen johtaa tautien leviämiseen ja ei-toivottuihin raskauksiin. Seksuaaliset näkemykset ovat siis vaihtuneet velvollisuuseettisistä seurauseettisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen lapsettomuus ei taida olla sopivaa jos kumppani on löytynyt.

Miten niin? Tottakai ongelma jos toinen tahtoo lapsia ja toinen ei, kuten kaikissa liitoissa. Mutta ei ole ikinä käynyt mielessänikään, että pitäisi ruveta vasten tahtoani hankkimaan lapsia, vaikka olen uskossa ja kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Olen uskovainen aseksuaali. Vielä en ole itseäni avioliittoon pakottanut, eikä kyllä kukaan muukaan :).

Perverssi.

Vierailija kirjoitti:

Höh? Moni uskovainen nainen on jäänyt naimattomaksi siksi että niissä piireissä on huomattavasti vähemmän miehiä, ja ei-uskovan kanssa seurusteleminen on kiellettyä. Onko se sitten vapaaehtoista vai ei?

Kenelle on kiellettyä ja kenelle ei. En itse pitäisi syntinä seurustella ei-uskovan kanssa. Molempien pitää kyllä kunnioittaa toisen vakaumusta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Sinkkuna (ja sen johdosta velana) pysyttelyä voidaan pitää jopa Jeesuksen seuraamisena.

1. Kor. 7:8-9

"Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa."

Kaikki sinkuthan eivät ole lapsettomia (lapsia ennen uskoontuloa vaikkapa) tai eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia (haluavat lapsen muttei ole kumppania)

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni on pappi, minä jonkin sortin tapakristitty. Meillä ei ole lapsia. Minä en ole halunnut, vaimoni haluista en pohjimmiltaan tiedä, mutta joitakin vuosia sitten oikein yrittämällä yritin saada hänet puhumaan siitä, mitä hän haluaisi elämältään tai puuttuuko jotakin. Ei hän lapsesta puhunut.

Uskovia ihmisiä on liberaaleja ja fundamentalisteja. Useimmat sijoittuvat näiden ääripäiden välille. Lähipiirissäni on ollut hartaita uskovia ihmisiä koko ikäni. Vielä 70- ja 80-luvulla uskovat tuntuivat olevan kovin kärkkäitä arvostelemaan toisia yksittäisistä teoista, joita he kutsuivat synneiksi. Nyt tilanne on minusta muuttunut. Synti nähdään jonkin laaja-alaisen pahuuden ilmentymänä. Toki monet uskovat yhä karttavat erinäisiä tekoja ja asioita, mutta pikemminkin kyse on henkilökohtaisista valinnoista kuin ulkokohtaisesta sosiaalisesta pakosta. Tähän nähden avioitumattomuus ja lapsettomuus on siis ymmärrettävää. Sekin nähdään valintana, ja kuten edellä käy ilmi, Raamatustakin löytyy kehotus naimattomuuteen.

Myös uskovien seksuaalimoraali on muuttunut. Isäni on tasan kerran tuominnut esiaviolliset suhteeni. Muuten olen kyllä sujuvasti kiksautellut tyttöystäviäni jopa isäni luona. Sama trendi on nähtävissä muuallakin. Kuitenkin monet uskovat läheiseni ovat ottaneet kantaa täydellistä seksuaalista holtittomuutta vastaan, ja itse olen samaa mieltä: kaikkien kanssa ei pidä naida, vaikka olisikin suosittu vastakkaisen sukupuolen parissa. Ennen pitkää moinen johtaa tautien leviämiseen ja ei-toivottuihin raskauksiin. Seksuaaliset näkemykset ovat siis vaihtuneet velvollisuuseettisistä seurauseettisiin.

Mutta Raamatun sana ei ole muuttunut. Siinä on se ongelma, että ihmisten omat halut ovat ristiriidassa Raamatun sanan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen uskovainen aseksuaali. Vielä en ole itseäni avioliittoon pakottanut, eikä kyllä kukaan muukaan :).

Perverssi.

Joo kyllä, ihan selvästi :).

Oikeastaanhan olen nimenomaan Raamatun mukainen, sillä on parempi pysyä naimattomana, ja minulle se on helppoa kun ei ole niitä himojakaan :D.

On soveliasta.

Vierailija kirjoitti:

Se että tarkoituksella jättää kumppanin ja/tai lapset hankkimatta? Vai tuleeko jokaisen uskovaisen pyrkiä perheen perustamiseen?

No riippuuhan se uskonnosta. Kristinuskossa on aina ajateltu, että perheetön, lapseton, seksitön ja niiden sijaan Jumalalle omistettu elämä on oikein hyvä valinta. Juutalaisen, muslimin ja hindun pitää mennä naimisiin.