Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä 1-3v varhaiskasvatuksesta?
26.10.2018 |
Olen juuri pari vuotta sitten aloittanut päiväkotitädin urani. Olin aluksi 4v ryhmässä ja hengessä mukana kaikessa ryhmän säännöistä ja pedagogiikasta, tuetaan lapsen itsenäistä käytöstä jne. Mutta, siirryin nyt pienten puolelle ja sydäntä särkee tämä "varhaiskasvatus". En ymmärrä, miksi 1v pitäisi olla itsenäinen? Ymmärrän tunteiden sanottamisen jne kehitykselle merkittävät asiat, mutta haluaisin, että päivät koostuisi enemmän lapsen sylittelystä ja lohduttelusta kun jatkuvista nuppipalapeleistä ym lattialla huutamisesta.
Oliko ennen enemmän "kodinomaisempaa" pienten ryhmässä? Onko tämä jatkuva pedagogisuuden tavoittelu uusi juttu?
Kommentit (17)
En ole alan ammattilainen, kahden äiti vaan... Mutta en kyllä mitenkään usko että 1-3 vuotias tarvii mitään varhaiskasvatusta. Uskon että paras paikka lapselle tuossa iässä olisi oma koti, oman vanhemman hoiva. En tosin itsekään ole tätä ihannetta pystynyt toteuttamaan, kun on ollut rahaa pakko tienata, ja olen joutunut lapset "varhaiskasvatukseen" laittamaan.
Tosin otin lapset aika pian pois päiväkodista ja laitoin perhepäivähoitoon, kun tuntui että se ympäristö päiväkodissa on kovin meluisa ja kaoottinen ja lapsista vaan etsitään ongelmia. Eikä saisi olla yksilöllinen tai "vaivata hoitajia", kaikkien pitäisi nukkua samaan aikaan, mahtua kaikessa samaan muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää, että joku hoivaa, kasvatuksesta ei tarvis olla kysymys. Ihan naurettavaa pelleilyä.
Vierailija kirjoitti:
En ole alan ammattilainen, kahden äiti vaan... Mutta en kyllä mitenkään usko että 1-3 vuotias tarvii mitään varhaiskasvatusta. Uskon että paras paikka lapselle tuossa iässä olisi oma koti, oman vanhemman hoiva. En tosin itsekään ole tätä ihannetta pystynyt toteuttamaan, kun on ollut rahaa pakko tienata, ja olen joutunut lapset "varhaiskasvatukseen" laittamaan.
Tosin otin lapset aika pian pois päiväkodista ja laitoin perhepäivähoitoon, kun tuntui että se ympäristö päiväkodissa on kovin meluisa ja kaoottinen ja lapsista vaan etsitään ongelmia. Eikä saisi olla yksilöllinen tai "vaivata hoitajia", kaikkien pitäisi nukkua samaan aikaan, mahtua kaikessa samaan muottiin.
Saa olla yksilöllinen, mutta yritäpä kolmen hoitajan turvin vastata 12 lapsen vanhempien yksilöllisiin toiveisiin...
Vierailija kirjoitti:
Riittää, että joku hoivaa, kasvatuksesta ei tarvis olla kysymys. Ihan naurettavaa pelleilyä.
Hoivataanko päiväkodissa pieniä?
Vierailija kirjoitti:
Itketäänö siellä paljon?
No paljon ja paljon, riippuu ihan päivästä. Mutta jos esim. Juuri kävelemään oppinut lapsi kaatuu ja aloittaa itkemään, niin sitä ei saisi ottaa syliin ja lohdutella, kokeneemmat hoitajat vain heittävät asian vitsiksi "vooooooooi että, menikö matti pyllylleen, nyt ylös ja menoks!"
Tiedän kyllä että monet vanhemmatkin tukee tätä kasvatustyyliä, mutta itse kannatan lohduttamista ja haluaisinkin että omaa lastani lohdutettaisiin kun itkee ikävää tai sattuu jne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä päiväkodeissa hoivataan pieniä. Mutta, kyllä lapsia voi ja saa myös kasvattaa. Miettikää mikä hyppäys pienten ryhmästä on isompien ryhmään, mikäli säännöt ja opastus on ollut jotain sinne suuntaan. Myöskin useita herkkyyskausia tulee lapsille alle kolmevuotiaana ja niihin on tärkeä tarttua. Ei nuppipalapelit ja lattialla huutaminen silti kuulosta lainkaan laadukkaalta varhaiskasvatukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itketäänö siellä paljon?
No paljon ja paljon, riippuu ihan päivästä. Mutta jos esim. Juuri kävelemään oppinut lapsi kaatuu ja aloittaa itkemään, niin sitä ei saisi ottaa syliin ja lohdutella, kokeneemmat hoitajat vain heittävät asian vitsiksi "vooooooooi että, menikö matti pyllylleen, nyt ylös ja menoks!"
Tiedän kyllä että monet vanhemmatkin tukee tätä kasvatustyyliä, mutta itse kannatan lohduttamista ja haluaisinkin että omaa lastani lohdutettaisiin kun itkee ikävää tai sattuu jne.
Ap
😢😕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole alan ammattilainen, kahden äiti vaan... Mutta en kyllä mitenkään usko että 1-3 vuotias tarvii mitään varhaiskasvatusta. Uskon että paras paikka lapselle tuossa iässä olisi oma koti, oman vanhemman hoiva. En tosin itsekään ole tätä ihannetta pystynyt toteuttamaan, kun on ollut rahaa pakko tienata, ja olen joutunut lapset "varhaiskasvatukseen" laittamaan.
Tosin otin lapset aika pian pois päiväkodista ja laitoin perhepäivähoitoon, kun tuntui että se ympäristö päiväkodissa on kovin meluisa ja kaoottinen ja lapsista vaan etsitään ongelmia. Eikä saisi olla yksilöllinen tai "vaivata hoitajia", kaikkien pitäisi nukkua samaan aikaan, mahtua kaikessa samaan muottiin.
Saa olla yksilöllinen, mutta yritäpä kolmen hoitajan turvin vastata 12 lapsen vanhempien yksilöllisiin toiveisiin...
Totta tuokin mutta osalla on myös sellaista asennetta että yksilöllisyys itsessään on paha. Olin itse kerran harjoittelijana päiväkodissa. Siellä mm. oli poika, joka oli tullut vasta 4-vuotiaana päiväkotiin, oltuaan ennen kotihoidossa. Tämä lapsi ei halunnut nukkua päiväunia. Sehän ei hoitajille käynyt, kaikkien on pakko nukkua päiväunet samaan aikaan, nukuttipa tai ei. Lapsi osasi jo lukea ja olisi halunnut lukea hiljakseen kirjaa kun muut nukkuu. Minä lupasin valvoa, mutta minulle suorastaan suututtiin: niinpä varmasti valvot, mutta mitä kun sinä lähdet pois, emme me kyllä ala valvomaan mitään lapsia jotka ei nuku päiväunia, joten päiväunille on pakko mennä. Ja perään tuohtunutta mutinaa kakaroista, jotka on menneet pilalle kotihoidon hemmottelussa.
Ulkoilun ajat oli myös minulle karuja. Osa lapsista oli sellaisia, ettei aina osannut tai halunnut leikkiä toisten lasten kanssa. Jos joku oli surullisen ja yksinäisen näköinen, minun vaistoni oli, että menen rohkaisemaan mukaan toisten leikkkin, tai tarvittaessa vaikka vähän viihdytän lasta itse. Tästä minulle suututtiin pahasti: tuosta hommasta ei loppua tule, jos me aikuiset alamme lapsia viihdyttää! Ei saa muuta kuin valvoa ja katsoa päältä, ei saa puuttua.
Noh, en tiedä millaisia on varhaiskasvatuksen tavoitteet tuon iläisillä, mutta onhan kyllähän pienetkin jo nauttii jo monenlaisesta puuhastelusta. Laulamisesta, maalaamisesta, vedellä lotraamisesta... ja ikätason mukaan puuhasteluun voi liittää vaikka värien harjoittelua yms. Että siis voihan pienilläkin olla suunnitelmallista ja tavoitteelista toimintaa, sitähän se varhaiskasvatus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä varhaiskasvatin lastani kotonaleikin lomassa ennen kuin hän meni päiväkotiin. Oppi lukemaan ennen 4-vuotispäiväänsä.
Ei tuo mikään uusi juttu ole, noin tehdään aika monessa aasialaisessa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itketäänö siellä paljon?
No paljon ja paljon, riippuu ihan päivästä. Mutta jos esim. Juuri kävelemään oppinut lapsi kaatuu ja aloittaa itkemään, niin sitä ei saisi ottaa syliin ja lohdutella, kokeneemmat hoitajat vain heittävät asian vitsiksi "vooooooooi että, menikö matti pyllylleen, nyt ylös ja menoks!"
Tiedän kyllä että monet vanhemmatkin tukee tätä kasvatustyyliä, mutta itse kannatan lohduttamista ja haluaisinkin että omaa lastani lohdutettaisiin kun itkee ikävää tai sattuu jne.
Ap
Kyse ei välttämättä ole vitsiksi heittämisestä vaan siitä, että lapsi oppii, että ei ole maailmanloppu jos pyllähtää. Pettymysten sietämistä on myös tärkeä harjoitella. Tottakai pieni lapsi tarvitsee siihen aikuisen tukea. Silloin jos oikeasti sattuu tai on paha mieli, on tärkeää päästä syliin, mutta ihan jokainen tömähdys ei ole sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itketäänö siellä paljon?
No paljon ja paljon, riippuu ihan päivästä. Mutta jos esim. Juuri kävelemään oppinut lapsi kaatuu ja aloittaa itkemään, niin sitä ei saisi ottaa syliin ja lohdutella, kokeneemmat hoitajat vain heittävät asian vitsiksi "vooooooooi että, menikö matti pyllylleen, nyt ylös ja menoks!"
Tiedän kyllä että monet vanhemmatkin tukee tätä kasvatustyyliä, mutta itse kannatan lohduttamista ja haluaisinkin että omaa lastani lohdutettaisiin kun itkee ikävää tai sattuu jne.
Ap
Itse en kyllä heti juoksisi lohduttamaan ja nostamaan syliin, jos juuri kävelemään oppinut kaatuu pyllylleen. Helposti lapsi alkaa silloin itkemään, kun huomaa aikuisen reaktiosta, että pyllähtäminen olikin kamalaa.
Tuollainen ”oho, kaaduitko, nouse vaan takaisin ylös!” kannustaa lasta siihen, ettei se haittaa jos vähän kaatuu, kannattaa silti yrittää uudelleen.
Totta kai, jos oikeasti sattuu, niin lohdutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole alan ammattilainen, kahden äiti vaan... Mutta en kyllä mitenkään usko että 1-3 vuotias tarvii mitään varhaiskasvatusta. Uskon että paras paikka lapselle tuossa iässä olisi oma koti, oman vanhemman hoiva. En tosin itsekään ole tätä ihannetta pystynyt toteuttamaan, kun on ollut rahaa pakko tienata, ja olen joutunut lapset "varhaiskasvatukseen" laittamaan.
Tosin otin lapset aika pian pois päiväkodista ja laitoin perhepäivähoitoon, kun tuntui että se ympäristö päiväkodissa on kovin meluisa ja kaoottinen ja lapsista vaan etsitään ongelmia. Eikä saisi olla yksilöllinen tai "vaivata hoitajia", kaikkien pitäisi nukkua samaan aikaan, mahtua kaikessa samaan muottiin.
Saa olla yksilöllinen, mutta yritäpä kolmen hoitajan turvin vastata 12 lapsen vanhempien yksilöllisiin toiveisiin...
Totta tuokin mutta osalla on myös sellaista asennetta että yksilöllisyys itsessään on paha. Olin itse kerran harjoittelijana päiväkodissa. Siellä mm. oli poika, joka oli tullut vasta 4-vuotiaana päiväkotiin, oltuaan ennen kotihoidossa. Tämä lapsi ei halunnut nukkua päiväunia. Sehän ei hoitajille käynyt, kaikkien on pakko nukkua päiväunet samaan aikaan, nukuttipa tai ei. Lapsi osasi jo lukea ja olisi halunnut lukea hiljakseen kirjaa kun muut nukkuu. Minä lupasin valvoa, mutta minulle suorastaan suututtiin: niinpä varmasti valvot, mutta mitä kun sinä lähdet pois, emme me kyllä ala valvomaan mitään lapsia jotka ei nuku päiväunia, joten päiväunille on pakko mennä. Ja perään tuohtunutta mutinaa kakaroista, jotka on menneet pilalle kotihoidon hemmottelussa.
Ulkoilun ajat oli myös minulle karuja. Osa lapsista oli sellaisia, ettei aina osannut tai halunnut leikkiä toisten lasten kanssa. Jos joku oli surullisen ja yksinäisen näköinen, minun vaistoni oli, että menen rohkaisemaan mukaan toisten leikkkin, tai tarvittaessa vaikka vähän viihdytän lasta itse. Tästä minulle suututtiin pahasti: tuosta hommasta ei loppua tule, jos me aikuiset alamme lapsia viihdyttää! Ei saa muuta kuin valvoa ja katsoa päältä, ei saa puuttua.[/quote.]
Tästä tulikin mieleen tuo ulkoilu! Ymmärrän kyllä että raikas ulkoilma tekee lapselle hyvää ja on todella tärkeä, mutta tekee se silti pahaa katsoa kun muutama pienokainen ei osaa edes kävellä - siellä he yksin istuvat kylmällä hiekalla isosiskon yli-isoissa kurahousuissa, naama räässä ja nuolevat lapiota, joskus jopa tunnin ajan? Eikö siinäkin voisi vähän joustaa?
Ap
Mun kuopus meni päiväkotiin 1 v 10 kk iässä. Päiväkoti oli pieni, yksityinen, voittoa tuottamattoman yhdistyksen päiväkoti, jossa isot sisarukset olivat eskarissa ja isojen ryhmässä.
Siellä oli periaatteessa 3 v ikäraja, mutta ottivat tuolloin kaksi pientä, melkein täsmälleen saman ikäistä poikaa pienenä, koska sisarukset olivat siellä jo.
Päiväkodissa ei ollut varsinaisia ryhmiä, vaan toimintaa eriytettiin tilanteen mukaan. Tilat olivat isot ja eroteltavissa.
Kuopukseni on nyt 13-vuotias poika, jonka bestis on tuo saman ikäinen, samaan aikaan päiväkodissa aloittanut poika. Asuimme välillä eri maassa, kaukana kotoa, tämä kaveri kävi meillä siellä kylässä - eli aika vahvaa ystävyyttä päiväkotipohjalta.
Parin viikon päästä tämä poikani menee 7. luokan kahden päivän TET-harjoitteluun tuonne samaan päiväkotiin - jossa on yhä pitkälti samaa henkilökuntaa ja erityisesti johtaja. Olemme aina välillä käyneet siellä moikkaamassa porukkaa ja vienyt esim. pieniä sadevaatteita vaihtovaatteiksi.
Koen kyllä että lapseni sai uskomattoman paljon irti varhaiskasvatuksesta vaikka se alkoikin alle 2-vuotiaana.
Ei 1-3 -vuotiailla ole mitään varhaiskasvatusta.... ne pidetään siellä päiväkodissa vaan hengissä vanhempien työpäivän ajan. En halua enää ikinä päiväkotiin pienten ryhmään hommiin. Käy sääliksi kaikki nuo pienet.
T. Yksityisessä päikyssä työharjoittelussa oleva
Alue: Aihe vapaa
Itketäänö siellä paljon?