Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Teenkö väärin, jos en osallistu serkkuni hautajaisiin?
26.10.2018 |
Serkussarjasta poistui ensimmäinen ja hautajaisiin esitettiin kutsu lehdessä julkaistussa kuolinilmoituksessa. En ole enää vuosiin häntä edes nähnyt, vaikka lapsena oltiinkin leikkikaverit. En välittäisi osallistua hautajaisiin, koska olisi muutakin tekemistä, vaikka matkaa kirkolle ei periaatteessa mahdottomasti olekaan. Ei kai se kuitenkaan ole velvollisuus, vaikka lähisukua onkin?
Kommentit (18)
En mennyt edes kummisetäni hautajaisiin, sillä en ollut nähnyt häntä varmaan ainakaan 20 vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei serkkus merkinnyt sulle mitään eikä sulla ole tarvetta kunnioittaa sitä mitenkään niin jää tekemään kaikkea muuta tärkeää äläkä mee hautajaisiin. Pääasia että sulla on kivaa, mitä nyt yks serkku.
Hautajaiset on lähinnä vainajan omaisia varten, kysy mieluummin itseltäsi haluatko kunnioittaa serkun vanhempia tai muita läheisiä...
Minusta on outoa, että hautajaisiin tulee väkeä, jotka eivät ole olleet vuosikymmeniin missään tekemisissä vainajan kanssa. En sinuna menisi.
Mä olen aina ajatellut, että hautajaiset ovat vähän kuin kunnianosoitus vainajalle. Eli olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan menemään mukaan jos vainaja on ollut sukua tai ystävä. Miehen sukulaisten hautajaisiin olen mennyt tukemaan omaa puolisoani vaikken välttämättä ole ollut kovin tuttu vainajan kanssa.
Jokainen tekee toki miten haluaa ja ajatusmaailmat hautajaisten merkityksestä vaihtelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hautajaisiin pakko ole osallistua, eteenkään jos koet olevasi etääntyneen ja vieraantuneen. (Et tosin kertonut onko siitä kauan kuin olitte velä lapsia. Eli voidaanko etääntyminen mahd. arvioida niin, että joku toinenkin olisi saattanut huomata teidän etääntyneen). - Ajan takaa, että saattaisiko joku tai jotkut mahd. jopa loukkaantua, jolet saapuisi paikalle. Yhtä kaikki vaikka et itse haluaisi osallistua kun sinulla on "muutakin tekemistä" ,niin huomaavaista saattaisi olla, jos voistit lähettää esimerkiksi suruadressin ja ja näin kunnioittaa serkkusi poismenoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ajatellut, että hautajaiset ovat vähän kuin kunnianosoitus vainajalle. Eli olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan menemään mukaan jos vainaja on ollut sukua tai ystävä. Miehen sukulaisten hautajaisiin olen mennyt tukemaan omaa puolisoani vaikken välttämättä ole ollut kovin tuttu vainajan kanssa.
Jokainen tekee toki miten haluaa ja ajatusmaailmat hautajaisten merkityksestä vaihtelevat.
Kunnioitus? Vähän vanhoillinen juttu tässä elämässä. Jos vainajaa ei ole nähnyt vuosikausiin, niin mitä sitä nyt kuollutta enää kumartelemaan? Hautajaisiin meni olisi silloin enemmänkin kuokkimista kuin kunnioittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vainajalle ei ole mitään merkitystä menetkö vaikka etkö riippumatta siitä miten läheisiä olitte. Läheisille jotka hautajaiset järjestää sillä on enemmän merkitystä. Vaikka kutsu on julkinen siitä ei voi päätellä sitä mitä järjestäjille merkitsee että menet tai jätät menemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ajatellut, että hautajaiset ovat vähän kuin kunnianosoitus vainajalle. Eli olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan menemään mukaan jos vainaja on ollut sukua tai ystävä. Miehen sukulaisten hautajaisiin olen mennyt tukemaan omaa puolisoani vaikken välttämättä ole ollut kovin tuttu vainajan kanssa.
Jokainen tekee toki miten haluaa ja ajatusmaailmat hautajaisten merkityksestä vaihtelevat.
Kunnioitus? Vähän vanhoillinen juttu tässä elämässä. Jos vainajaa ei ole nähnyt vuosikausiin, niin mitä sitä nyt kuollutta enää kumartelemaan? Hautajaisiin meni olisi silloin enemmänkin kuokkimista kuin kunnioittamista.
No, ehkä mulla on sitten joissain asioissa eri arvot kuin muilla. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin, jokaisella on oma ajatusmaailmansa näihin juttuihin liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ajatellut, että hautajaiset ovat vähän kuin kunnianosoitus vainajalle. Eli olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan menemään mukaan jos vainaja on ollut sukua tai ystävä. Miehen sukulaisten hautajaisiin olen mennyt tukemaan omaa puolisoani vaikken välttämättä ole ollut kovin tuttu vainajan kanssa.
Jokainen tekee toki miten haluaa ja ajatusmaailmat hautajaisten merkityksestä vaihtelevat.
Kunnioitus? Vähän vanhoillinen juttu tässä elämässä. Jos vainajaa ei ole nähnyt vuosikausiin, niin mitä sitä nyt kuollutta enää kumartelemaan? Hautajaisiin meni olisi silloin enemmänkin kuokkimista kuin kunnioittamista.
Olen aina ajatellut, että hautajaisiin mennä kunnioittamaan myös läheisten surua, myötäelämään ja muistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ajatellut, että hautajaiset ovat vähän kuin kunnianosoitus vainajalle. Eli olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan menemään mukaan jos vainaja on ollut sukua tai ystävä. Miehen sukulaisten hautajaisiin olen mennyt tukemaan omaa puolisoani vaikken välttämättä ole ollut kovin tuttu vainajan kanssa.
Jokainen tekee toki miten haluaa ja ajatusmaailmat hautajaisten merkityksestä vaihtelevat.
Kunnioitus? Vähän vanhoillinen juttu tässä elämässä. Jos vainajaa ei ole nähnyt vuosikausiin, niin mitä sitä nyt kuollutta enää kumartelemaan? Hautajaisiin meni olisi silloin enemmänkin kuokkimista kuin kunnioittamista.
Olen aina ajatellut, että hautajaisiin mennä kunnioittamaan myös läheisten surua, myötäelämään ja muistelemaan.
Nimenomaan näin ajattelin, kun menin äitipuoleni hautajaisiin. Veljeni takia osallistuin, ei ole hänen vikansa tai päänsärkynsä että minä en ollut hänen äitinsä mieleen. Ja vaikka monet ei-niin-hyvä-muistot nousikin pintaan jätin mölyt mahaan ja muistelin muiden mukana niitä hyviä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei serkkus merkinnyt sulle mitään eikä sulla ole tarvetta kunnioittaa sitä mitenkään niin jää tekemään kaikkea muuta tärkeää äläkä mee hautajaisiin. Pääasia että sulla on kivaa, mitä nyt yks serkku.
Törkeetä tekstiä. Tottakait pitää mennä. Jotain kunnioitusta. Muistuttaa itteesä elämän katoavaisuudesta täällä ajassa jos ei muuta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina ajatellut, että hautajaiset ovat vähän kuin kunnianosoitus vainajalle. Eli olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan menemään mukaan jos vainaja on ollut sukua tai ystävä. Miehen sukulaisten hautajaisiin olen mennyt tukemaan omaa puolisoani vaikken välttämättä ole ollut kovin tuttu vainajan kanssa.
Jokainen tekee toki miten haluaa ja ajatusmaailmat hautajaisten merkityksestä vaihtelevat.
Kunnioitus? Vähän vanhoillinen juttu tässä elämässä. Jos vainajaa ei ole nähnyt vuosikausiin, niin mitä sitä nyt kuollutta enää kumartelemaan? Hautajaisiin meni olisi silloin enemmänkin kuokkimista kuin kunnioittamista.
Olen aina ajatellut, että hautajaisiin mennä kunnioittamaan myös läheisten surua, myötäelämään ja muistelemaan.
Haluavatko läheiset sitä? Haluavatko he sinne ihmistä, jota eivät edes oikeastaan tunne, oli sukulainen tai ei, ja johon kuollut ei ole pitänyt yhteyttä? Mielestäni se on vain turhaa hymistelyä ja myötäeläminenkin on vähän niin ja näin. Ei kukaan lähiomaisilta heidän suruaan saa pois vaikka miten sinne menisi patsastelemaan ja osaanottoaan valittelemaan.
Adressi riittää tässä tapauksessa oikein hyvin. Tai jos esimerkiksi ap:n vanhemmat sinne menevät, niin voi osallistua heidän kauttaan muistamisessa tyyliin Pirkko ja Pekka Järvinen perheineen.
Adressin ovat sellaiset sukulaiset lähettäneet, jotka eivät ole olleet pitkään aikaan juuri tekemisissä. Se on hyvä tapa huomioda kuolleen läheisiä menemättä paikalle.
Onko sulle edes ilmoitettu serkun kuolemasta muuta kuin lehdessä? Kukapa niitä paperilehtiä enää niin lukekaan, kuolinilmoitustenkin pläräämien on katoavaa kansanperinnettä, jäisi ainakin itseltäni moinen kutsu saamatta.
Tee ihan kuin tykkäät, adressin lähettäisin jos en menisi.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulle edes ilmoitettu serkun kuolemasta muuta kuin lehdessä? Kukapa niitä paperilehtiä enää niin lukekaan, kuolinilmoitustenkin pläräämien on katoavaa kansanperinnettä, jäisi ainakin itseltäni moinen kutsu saamatta.
Tee ihan kuin tykkäät, adressin lähettäisin jos en menisi.
Näin. Jos sinua ei ole sinne pyydetty, niin läsnäoloa ei tarvita. Joku lehdessä ollut ilmoitus ei ole henkilökohtainen.
Sinä päätät mitä teet ja mitä jätät tekemättä.