Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva sometus tekee perheenjäsenen surulliseksi - voi johtaa käytöshäiriöihin ja masennukseen
25.10.2018 |
Kun perheenjäsenesi toivoo ja odottaa huomiotasi, mutta olet liian kiireinen selaillessasi jotain täysin merkityksetöntä Facebook-päivitystä, sinulla on ongelma.
Jos et kommunikoi perheenjäsenesi kanssa, hän voi alkaa hakea vuorovaikutusta muista ihmisistä tai muusta kyseenalaisesta tekemisestä. Perheenjäsenestä voi tulla todellinen kiusankappale.
Jos sosiaalisesta mediasta riippuvainen vielä tällaisessa tilanteessa menettää malttinsa ja huutaa perheenjäsenelle, on huono kierre valmis.
Brittilääkäri kehottaa laittamaan luurit ja vempaimet kiinni, jättämään ne kotiin ja käymään perheenjäsenen kanssa lenkillä ja ravintolassa syömässä. Eikä niistä annoksista ole kukaan kiinnostunut, eikä oikeastaan siitäkään että olette juuri nyt tekemässä jotain. Ketään ei oikeasti kiinnosta, niin ala keskittymään tähän hetkeen ja läsnäoleviin perheenjäseniin kaikkien hyvinvoinnin takaamiseksi.
Lähde:
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/427c54e7-9ce9-4cf8-b703-60364c…
Kommentit (9)
Toiset taitaa olla tärkeämpiä kuin oma perhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö joku jaksaa päivittää tekemisiään ja kyttäillä muiden kirjoitteluita?
Haluan kertoa eräästä havainnosta, jonka tein kun jätin kerrankin puhelimen kotiin lähdettyäni metrolla jonnekin. Huomasin, että oloni oli jotenkin kevyempi ja vapaampi. Huomasin myös että oloni oli lisäksi paljon itsevarmempi.
Suosittelen jokaisen kokeilemaan samaa joskus.
Olen tänä syksynä viettänyt perheeni kanssa aika paljon aikaa vanhempieni kanssa. He eivät pahemmin käytä somea. Silti tuntuu, että heidän kanssaan samaa ongelmaa on jopa enemmän kuin meillä, jotka roikumme paljon enemmän tietokoneella tai kännykällä.
Kun telkkarista tulee jotain mielenkiintoista, ei saa häiritä tai ainakaan ei kuunnella, koska ohjelmaa ei voi keskeyttää. Sama juttu, jos ovat puhelimessa. Ei saa häiritä.
Jos taas minä sometan tai vaikka kirjoitan tätä viestiä, keskeytän vaikka kesken sanan, kun lapsella on minulle asiaa. Ja voin jättää viestini kirjoittamisen odottamaan ja jatkaa vaikka seuraavan päivänä, jos ei tule sopivaa hetkeä.
Kun isovanhempien kännykkä piippaa, sitä ponkaistaan heti katsomaan ja keskeytetään muut asiat. Jos joku soittaa, se menee aina yhdessä olon ohi. (Ja niitä puheluita tulee paljon enemmän heidän ikäpolvellaan, koska eivät käytä Whatsuppia.) Minä sen sijaan herätin heissä hämmennystä, kun en reagoinut mitenkään oman kännykkäni surinoihin, vaan annoin kännykän odottaa pöydällä, kunnes oli jotain muuta asiaa kävellä sinne suuntaan.
Tämän syksyn jälkeen en ole enää ollenkaan niin vakuuttunut, että juuri some, kännykät ja tietokoneet ovat se perheiden kommunikaation katkaisija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tänä syksynä viettänyt perheeni kanssa aika paljon aikaa vanhempieni kanssa. He eivät pahemmin käytä somea. Silti tuntuu, että heidän kanssaan samaa ongelmaa on jopa enemmän kuin meillä, jotka roikumme paljon enemmän tietokoneella tai kännykällä.
Kun telkkarista tulee jotain mielenkiintoista, ei saa häiritä tai ainakaan ei kuunnella, koska ohjelmaa ei voi keskeyttää. Sama juttu, jos ovat puhelimessa. Ei saa häiritä.
Jos taas minä sometan tai vaikka kirjoitan tätä viestiä, keskeytän vaikka kesken sanan, kun lapsella on minulle asiaa. Ja voin jättää viestini kirjoittamisen odottamaan ja jatkaa vaikka seuraavan päivänä, jos ei tule sopivaa hetkeä.
Kun isovanhempien kännykkä piippaa, sitä ponkaistaan heti katsomaan ja keskeytetään muut asiat. Jos joku soittaa, se menee aina yhdessä olon ohi. (Ja niitä puheluita tulee paljon enemmän heidän ikäpolvellaan, koska eivät käytä Whatsuppia.) Minä sen sijaan herätin heissä hämmennystä, kun en reagoinut mitenkään oman kännykkäni surinoihin, vaan annoin kännykän odottaa pöydällä, kunnes oli jotain muuta asiaa kävellä sinne suuntaan.
Tämän syksyn jälkeen en ole enää ollenkaan niin vakuuttunut, että juuri some, kännykät ja tietokoneet ovat se perheiden kommunikaation katkaisija.
Vanhoja hönttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tänä syksynä viettänyt perheeni kanssa aika paljon aikaa vanhempieni kanssa. He eivät pahemmin käytä somea. Silti tuntuu, että heidän kanssaan samaa ongelmaa on jopa enemmän kuin meillä, jotka roikumme paljon enemmän tietokoneella tai kännykällä.
Kun telkkarista tulee jotain mielenkiintoista, ei saa häiritä tai ainakaan ei kuunnella, koska ohjelmaa ei voi keskeyttää. Sama juttu, jos ovat puhelimessa. Ei saa häiritä.
Jos taas minä sometan tai vaikka kirjoitan tätä viestiä, keskeytän vaikka kesken sanan, kun lapsella on minulle asiaa. Ja voin jättää viestini kirjoittamisen odottamaan ja jatkaa vaikka seuraavan päivänä, jos ei tule sopivaa hetkeä.
Kun isovanhempien kännykkä piippaa, sitä ponkaistaan heti katsomaan ja keskeytetään muut asiat. Jos joku soittaa, se menee aina yhdessä olon ohi. (Ja niitä puheluita tulee paljon enemmän heidän ikäpolvellaan, koska eivät käytä Whatsuppia.) Minä sen sijaan herätin heissä hämmennystä, kun en reagoinut mitenkään oman kännykkäni surinoihin, vaan annoin kännykän odottaa pöydällä, kunnes oli jotain muuta asiaa kävellä sinne suuntaan.
Tämän syksyn jälkeen en ole enää ollenkaan niin vakuuttunut, että juuri some, kännykät ja tietokoneet ovat se perheiden kommunikaation katkaisija.
Isovanhempi-ikäiset eivät ole niin tottuneet kännykän käyttöön. Ennen puheluun oli pakko vastata, koska ei muuten tiennyt, vaikka olisi ollut miten tärkeä puhelu. Joku saattoi olla vaikka kuollut. Ei ollut vastaajia, ei puhelulokeja, ei tekstiviestejä.
Minuakin kyllä säälitti, kun anoppi omilla syntymäpäivillään jäi ilmeisesti ihan huomaamattaan selailemaan Facebookia, kun sieltä tuli joku tyhjänpäiväinen ilmoitus. Itse en ottanut kännykkää esille koko tilaisuuden aikana.
Asiaa