Onko yksi lapsi itsekästä?
Olen vielä lapseton, mutta vauva on toiveissa. Olen aina ollut sitä mieltä, että haluan vain yhden lapsen. Mutta onko se itsekästä?
Kommentit (18)
Ei todellakaan ole, on täysin valhe, jos joku väittää että 'toinen lapsi ei muuta mitään'. Tottakai muuttaa ja aivan kaiken, mutta jotkut lapset hyväksyvät sen sisaruksen helpommin kuin toiset ja tätä taas ei voi ennustaa.
Ehkä sen voi niinkin ajatella, että se on itsekästä ja lapsi kärsii siitä. ja osa ehkä kärsiikin.
Toisaalta taas sitten osa kärsii huonoista sisarussuhteista.
Ja jokainen lapsihan tavallaan on itsekäs toive. Olipa hän sitten ainoa, tai viides perheessä.
On, ihan niinkuin kaksi tai useampi tai ei yhtään. Jos teet päätöksen miellyttääksesi muita etkä itsekkäistä syistä, ajattelisin syysi olevan vääriä. Lapsia kannattaa tehdä vain jos itse haluaa ja jos ei halua niin kannattaa jättää tekemättä.
Minä ajattelin haluavani kaksi, mutta yksi riittää. Tämä on ollut niin uuvuttavaa. Hirveä on ajatuskin, että olisi uusi vauvavuosi, uhmaikä x 2, kahdet pukemiset, syöttämiset, kaksi pentua päiväkotiin, kahdet Wilma-viestit koulussa, vanhempainillat, synttärijuhlat kaksi kertaa vuodessa, valmistujaisia kahdet jne. Ja lapsemme on vasta vuoden ikäinen. Arvostan omaa vapaa-aikaa liikaa.
Ja kukaan tuntemani sisarukseton ei ole osannut kaivata sellaista, mistä ei ole kokemusta, eli sitä sisarusta. Ainoastaan se asia painaa mieltä, että sitten kun minä ja mieheni olemme vanhoja ja avustettavia, se taakka kaatuu vain sille yhdelle.
Komppaan ylläolevaa kommenttia: lasta ei kannata tehdä mistään muista kuin nimenomaan itsekkäistä syistä. Älä tee lasta jos et nimenomaan itse sitä halua.
Ei ole, jos ei jaksa hoitaa enempää. T: yhden lapsen yh
Kaikki lapset on itsekkäistä syistä hankittu. 1 tai 11. Tai ei yhtään. Sellasta se vaan on.
Ei ole itsekästä sen enempää kuin lapsen tekeminen ikinä on. Uskon, että lapsi on ihan kiitollinen syntymästään oli hänellä sisaruksia tai ei, ei siis olisi halunnut jäädä syntymättä vaikka suunnitelmissa ei ollut useampaa lasta. Joillekin se sopii paremmin, on siinä puolensa. Toivottavasti lapsi saa läheisiä ystäviä ym., sisarukset eivät kuitenkaan ole mikään välttämättömyys, aina sisarukset eivät edes tule toimeen keskenään. On ehkä parempikin lähteä ajatuksesta, että haluaa yhden ja katsoa sitten sen yhden kanssa haluaako useamman. Meillä on useampi ja olemme onnellisia, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka olisivat voineet jättää lapset kokonaan tekemättä.
Kiitos todella paljon vastauksista! Olen miettinyt juurikin tuota, että kun olemme vanhoja jäisi vastuu yksin lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin haluavani kaksi, mutta yksi riittää. Tämä on ollut niin uuvuttavaa. Hirveä on ajatuskin, että olisi uusi vauvavuosi, uhmaikä x 2, kahdet pukemiset, syöttämiset, kaksi pentua päiväkotiin, kahdet Wilma-viestit koulussa, vanhempainillat, synttärijuhlat kaksi kertaa vuodessa, valmistujaisia kahdet jne. Ja lapsemme on vasta vuoden ikäinen. Arvostan omaa vapaa-aikaa liikaa.
Ja kukaan tuntemani sisarukseton ei ole osannut kaivata sellaista, mistä ei ole kokemusta, eli sitä sisarusta. Ainoastaan se asia painaa mieltä, että sitten kun minä ja mieheni olemme vanhoja ja avustettavia, se taakka kaatuu vain sille yhdelle.
Vau, aivan kuin olisin itse tämän kirjoittanut. Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja olen myös murehtinut tuota vanhoja ja avustettavia
Vierailija kirjoitti:
Kiitos todella paljon vastauksista! Olen miettinyt juurikin tuota, että kun olemme vanhoja jäisi vastuu yksin lapselle.
Oletusarvoisesti on ihan yhtä todennäköistä, että hänellä on myös siinä vaiheessa puoliso, lapsi/ lapsiakin, jotka ovat ehtineet aikuiseksi. Joten ei hän ole yksin .
Jos asiaa katsoo koko maapallon kannalta niin lapsi on itsekästä
Voi kun olisin itsekin voinut päättää noista asioista.. Kaikki kun eivät niin vain teekään lapsia, eikä edes isolla rahalla eikä lääketieteen avulla. Mielelläni olisin sisaruksen ainoalle lapsellemme suonut. Itsekästä tai ei..
Jos vanhempani olisivat jättäneet sisarukseni hankkimatta, olisin onnellisempi kuin nyt. Olen vanhin ja tosiluusereiden isosisko.
Lohduttaudu sillä , että todennäköisesti teidän auttamisenne vanhuksina lankeaisi kuitenkin vain yhdelle lapsistanne.
Ainoana lapsena vanhempiani hoitaneena ,ei se mitään herkkua ollut, mutta eipä tarvinnut kaiken muun lisäksi tapella kuka tekee ja mitä.
Ei minullakaan ole kuin yksi ja hänkin voi asua vaikka toisella puolella maapalloa kun olen avun tarpeessa.
Ei kannata murehtia etukäteen.
Suomessa on pulaa lapsista. On itsekästä.
Ei.