Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä masentuneita naisia jotka ovat parisuhteessa
24.10.2018 |
Joka kerta kun aloitan uudella psykiatrilla, he kysyvät ensin seurustelenko eli heidänkin mielestä tärkein kysymys masentuneelle (naiselle) on se, onko hänellä mies. No minulla ei ole ollut koskaan ja olen 30-vuotias. Kai tuo sitten on syy, tai ainakin yksi niistä miksi olen masentunut. Olisinko masentunut jos olisin nuoruudessa kokenut rakkauden, halutuksi tulemisen ja seurustelun kuten lähes kaikki muut nuoret? Voi olla että en olisi. Siksi en tule koskaan ymmärtämään naisia jotka seurustelevat ja ovat ”masentuneita”.
Kommentit (38)
Todennäköisesti olisit masentunut. Koska siinä tapauksessa olisit myös kokenut epävarmuuden, rakastaako tuo toinen oikeasti, mustasukkaisuuden ja hylkäämisen. Ne ovat masentavia kokemuksia, ja valitettavasti kaikki joutuvat jossain vaiheessa kokemaan ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat katkrruudessasi käsittää väärin. Ei minulta ole koskaan aluksi kysytty että seurustelenko. Olen kärsinyt masennuksesta sekä yksin, että suhteessa. Hyvä parisuhde ja rakastuminen voi helpottaa masennusta mutta yhtä lailla masennus voi vaikeuttaa suhdetta ja huono suhde pahentaa masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Tuota kysytään varmasti, jotta elämäntilanteestasi saa kokonaiskuvan. Ei seurustelu sinänsä tietenkään estä masennusta. Ja moni meistä, joita ei ole koskaan haluttu, elää hyvää elämää.
Ja jokaisessa sairauskertomuksessani heti ensimmäinen lause on ”30-v yksin asuva nainen.” Ja viimeisin psykiatri kenellä kävin, kyseli todella paljon seurusteluhistoriastani (=ei ole), tunnenko epäonnistumista kun en seurustele/tunnenko etten kelpaa (=tunnen), olenko etsinyt miestä (=olen mutta luovutin enkä etsi enää sillä en kestä enää yhtäkään pettymystä). Mainitsin myös että mulla on vain yksi kaveri, tuosta ei kysynyt mitään. Miesasiat kyllä kiinnosti.
Et ole ymmärtänyt omaa lesbouttasi. Muuten mies olisi löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota kysytään varmasti, jotta elämäntilanteestasi saa kokonaiskuvan. Ei seurustelu sinänsä tietenkään estä masennusta. Ja moni meistä, joita ei ole koskaan haluttu, elää hyvää elämää.
Ja jokaisessa sairauskertomuksessani heti ensimmäinen lause on ”30-v yksin asuva nainen.” Ja viimeisin psykiatri kenellä kävin, kyseli todella paljon seurusteluhistoriastani (=ei ole), tunnenko epäonnistumista kun en seurustele/tunnenko etten kelpaa (=tunnen), olenko etsinyt miestä (=olen mutta luovutin enkä etsi enää sillä en kestä enää yhtäkään pettymystä). Mainitsin myös että mulla on vain yksi kaveri, tuosta ei kysynyt mitään. Miesasiat kyllä kiinnosti.
Ja yllättäen hänellä itsellään oli sormus vas nimettömässä. Niinkuin jokaisella muullakin psykiatrilla kenen luona olen tässä vuosien varrella käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota kysytään varmasti, jotta elämäntilanteestasi saa kokonaiskuvan. Ei seurustelu sinänsä tietenkään estä masennusta. Ja moni meistä, joita ei ole koskaan haluttu, elää hyvää elämää.
Ja jokaisessa sairauskertomuksessani heti ensimmäinen lause on ”30-v yksin asuva nainen.” Ja viimeisin psykiatri kenellä kävin, kyseli todella paljon seurusteluhistoriastani (=ei ole), tunnenko epäonnistumista kun en seurustele/tunnenko etten kelpaa (=tunnen), olenko etsinyt miestä (=olen mutta luovutin enkä etsi enää sillä en kestä enää yhtäkään pettymystä). Mainitsin myös että mulla on vain yksi kaveri, tuosta ei kysynyt mitään. Miesasiat kyllä kiinnosti.
Se yritti päästä panemaan sua. Hyi helvetti!
Samoin voisi ajatella, että lapsettomat eivät voi ymmärtää perheellisten masennusta, köyhät rikkaiden masennusta jne. Ulkokuori ei määrittele kuka sairastuu masennukseen, traumaattiset kokemukset ja elämänkriisit kyllä altistavat sille. Sairaus voi iskeä myös ilman selvää laukaisevaa tekijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ymmärtänyt omaa lesbouttasi. Muuten mies olisi löytynyt.
I like dick. En ikinä voisi nuolla pllua joten en usko olevani lesbo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ymmärtänyt omaa lesbouttasi. Muuten mies olisi löytynyt.
I like dick. En ikinä voisi nuolla pllua joten en usko olevani lesbo.
Et sinä mistään ”munasta” pidä, ja kuinka voisitkaan pitää - eihän sinulla ole siitä kokemusta. Jokaisella ihmisellä on tarve läheisyyteen ja rakkauteen - siinä ei sukupuoli merkkaa mitään. Seksi on täysin sivuseikka, paitsi lisääntyessä.
Olet ihmisyydessä hakoteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12-vuotiaasta asti kärsinyt masennuksesta, mutta ollut lähes koko aikuisikäni parisuhteessa. Masennus aaltoilee, joskus pahana, joskus vähemmän pahana. Eläkkeellä sen takia. Onni on, että tämä jälkimmäinen kumppani on sinnikäs, ja pysynyt rinnalla pohjamudissakin, mutta ei se ole masennusta parantanut. Jos syy on esim. lapsuudessa niin ei siinä auta nuorena tai vanhana rakastetuksi tuleminen. Ei toinen ihminen voi eikä sen tarvitse parantaa masentunutta.
Masentuneen ajatuskaavaan saattaa kyllä kuulua kuvitelma, että kunhan sitä tai tätä tapahtuu, niin masennus lähtee. Puolison saaminen/vaihtaminen, asuinpaikan vaihdos, asunnon vaihto... ja aina se vain seuraa mukana. Ja taas vaihdetaan jotain, toiveissa eksyttää masis, eikä se mitään auta pidemmällä tähtäimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ymmärtänyt omaa lesbouttasi. Muuten mies olisi löytynyt.
I like dick. En ikinä voisi nuolla pllua joten en usko olevani lesbo.
Et sinä mistään ”munasta” pidä, ja kuinka voisitkaan pitää - eihän sinulla ole siitä kokemusta. Jokaisella ihmisellä on tarve läheisyyteen ja rakkauteen - siinä ei sukupuoli merkkaa mitään. Seksi on täysin sivuseikka, paitsi lisääntyessä.
Olet ihmisyydessä hakoteillä.
Munasta ei voi olla kokemusta ilman seurustelua? Oi voi. Siitä on kyllä kokemusta, seurustelusta ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
12-vuotiaasta asti kärsinyt masennuksesta, mutta ollut lähes koko aikuisikäni parisuhteessa. Masennus aaltoilee, joskus pahana, joskus vähemmän pahana. Eläkkeellä sen takia. Onni on, että tämä jälkimmäinen kumppani on sinnikäs, ja pysynyt rinnalla pohjamudissakin, mutta ei se ole masennusta parantanut. Jos syy on esim. lapsuudessa niin ei siinä auta nuorena tai vanhana rakastetuksi tuleminen. Ei toinen ihminen voi eikä sen tarvitse parantaa masentunutta.
Masentuneen ajatuskaavaan saattaa kyllä kuulua kuvitelma, että kunhan sitä tai tätä tapahtuu, niin masennus lähtee. Puolison saaminen/vaihtaminen, asuinpaikan vaihdos, asunnon vaihto... ja aina se vain seuraa mukana. Ja taas vaihdetaan jotain, toiveissa eksyttää masis, eikä se mitään auta pidemmällä tähtäimellä.
Niin, ei pääse pakoon, koska itseään ei pääse pakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ymmärtänyt omaa lesbouttasi. Muuten mies olisi löytynyt.
I like dick. En ikinä voisi nuolla pllua joten en usko olevani lesbo.
Et sinä mistään ”munasta” pidä, ja kuinka voisitkaan pitää - eihän sinulla ole siitä kokemusta. Jokaisella ihmisellä on tarve läheisyyteen ja rakkauteen - siinä ei sukupuoli merkkaa mitään. Seksi on täysin sivuseikka, paitsi lisääntyessä.
Olet ihmisyydessä hakoteillä.
Munasta ei voi olla kokemusta ilman seurustelua? Oi voi. Siitä on kyllä kokemusta, seurustelusta ei.
Sitten sinulla ei ole mitään hätää! Jos pointtisi on heikkolahjainen ”I like
dick!”, niin pärjäät enemmän kuin hyvin dildolla. Hyvin useiat miehet ovat parisuhteessa pelkän pillun kanssa, myös naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain se masennus johtuu yksinäisyydestä, ja parisuhde voi siihen auttaa.
Tai jos joutuis muuttaa maalle, varmasti masentuis.
Ei asiat ole noin mustavalkoisia vaikka masentuneen mieli saa ne vaikuttamaan sellaisilta. Ei se parisuhde ketään autuaaksi automaattisesti tee. Toki hyvä parisuhde varmasti auttaa tsemppaamaan ja jaksamaan, mutta voi myös pahentaa masennusta. Jaksaako
vakavasti masentunut edes olla vastavuoroisessa parisuhteessa, jossa täytyisi huomioida myös sen kumppanin tarpeet? Masentuneen on hyvä keskittyä ensin itseensä ja omaan hyvinvointiinsa ensisijaisesti. Oma vointi on nyt tärkein. Sulla on vielä koko elämä edessä. Älä luovuta, tsemppiä. <3
Vierailija kirjoitti:
Joillain se masennus johtuu yksinäisyydestä, ja parisuhde voi siihen auttaa.
Kyllä se ihminen sitten keksii uuden masennuksen aiheen, kun huomaa että mies elää loisena tai on liian kontrolloiva, kun mies hilluu baareissa tai on liikaa kotona nurkissa, tai kun on se vakiriidan aihe, joka toistuu ja toistuu.
Taitaa aplla olla vain huomion haku masennus kun ei pysty masennusta ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei asiat ole noin mustavalkoisia vaikka masentuneen mieli saa ne vaikuttamaan sellaisilta. Ei se parisuhde ketään autuaaksi automaattisesti tee. Toki hyvä parisuhde varmasti auttaa tsemppaamaan ja jaksamaan, mutta voi myös pahentaa masennusta. Jaksaako
vakavasti masentunut edes olla vastavuoroisessa parisuhteessa, jossa täytyisi huomioida myös sen kumppanin tarpeet? Masentuneen on hyvä keskittyä ensin itseensä ja omaan hyvinvointiinsa ensisijaisesti. Oma vointi on nyt tärkein. Sulla on vielä koko elämä edessä. Älä luovuta, tsemppiä. <3
Vai koko elämä edessä? Mitä elämää yksin oleminen on? Ei minkäänlaista.
Tuota kysytään varmasti, jotta elämäntilanteestasi saa kokonaiskuvan. Ei seurustelu sinänsä tietenkään estä masennusta. Ja moni meistä, joita ei ole koskaan haluttu, elää hyvää elämää.