Unettomuus ja masennus nakertavat elämältä pohjan pois. Hoidan lapset mutta en muita velvollisuuksia.

Teini-iästä on jo ollut vuorokausirytmit päälaellaan. Samoihin aikoihin alkoi vakava psyykkinen oireilu johtuen kotioloista. Päädyinkin sijoitukseen ja muutin laitoksesta omilleen heti 18-vuotiaana. Oireilu on jatkunut näihin päiviin asti muuttaen vain välillä muotoaan. Onnistuin lukemaan ylioppilaaksi ja suorittamaan amistutkinnon, sijoituin nopeasti töihin. Tein vuorotyötä 15 vuotta. Pääsin yliopistoonkin mutta en jaksanut töiden takia tehdä opintoja. Lapset olen kasvattanut aina yksin. Ihmissuhteet ovat siis epäonnistuneet, en pärjää miesten kanssa. Lapset ovat olleet aina rakkaita ja yhden heistä olen kasvattanut jo aikuiseksi. Hän kirjoittaa kohta ylioppilaaksi ja asuu omillaan.

Jäin vuosi sitten sairaslomalle uupumuksen takia, en ollut pitänyt lomaa kolmeen vuoteen. Olen edelleen sairaslomalla. Tänä aikana olen pysähtynyt miettimään mitä oikein in elämässäni tapahtunut. Millaisen nuoruuden jälkeen olen ns. tsempannut, ja paahtanut menemään eteenpäin niittäen siinä samalla mukaani kaikkea ikävää henkilökohtaisessa elämässäni; myrskyisät parisuhteet, lapsuuden perheeni tragediat ja heidän traagiset kuolemansa joissa menetin lopullisesti ihmiset joiden kanssa asiat olivat selvittämättä. Lopulta impulssikontrollin puutteessa aiheutetut velat ja luottotietojen menetys. Velkaa ei ole paljon, vain nelisen tuhatta, mutta koska olen luovuttanut taistelun laskujen kanssa, olen ollut ilman luottotietoja jo vuodesta 2012. Tuo musersi todella. Pidin aina kunnia-asiana huolehtia raha-asioistani. Itsetuntoni on viimeisten vuosien aikana jatkanut laskuaan kuin lehmänhäntä.

Nyt tähän vielä isäni terveyden hidas rappeutuminen ja hänestä huolehtiminen. Hänellä ei ole kauan elinaikaa. Viime aikoina hän on ruvennut laskemaan alleen. Hän asuu kotona. Koen ristiriitaisia tunteita koska hän pahoinpiteli minua rankasti ollessani nuori. Olen antanut anteeksi, mutta silti. Olen auttanut siis isää ja hän on auttanut minua taloudellisesti. Olen maksanut kuitenkin joka sentin aina takaisin. Hän on varakas, mutta en kehtaa häntä pyytää pelastamaan minua veloistani. Ne ovat itse aiheuttamiani ja minun ne kuuluu selvittää.

Työkyvyttömyyteni aikana olen joutunut kohtaamaan ajan kanssa traumoja joita olen olen kerännyt ho monta vuosikymmentä. Unettomuuteni on pahentunut niin että se haittaa kokonaisvaltaisesti kaikkea. Saan unen vasta klo 4-6 aamuyöllä. En yksinkertaisesti jaksa herätä aamulla viemään lasta esikouluun, otin hänet sieltä kokonaan pois. Isompi menee itsekseen kouluun, herään sen verran että hoidan aamutoimet hänen kanssaan. En jaksa uupumukseltani hoitaa asioita Kelan kanssa. Pitäisi, koska sairaslomani loppuu pian. En kykene menemään töihin. Laskuista maksan vain välttämättömimmät ja ulosottokierre jatkuu. En jaksa piitata, vaikka asia on päivittäin mielessä. En jaksa mennä aamulla oleville vastaanotoille hoitamaan asioita kuten hammaslääkäriä tms.

Jatkuu..