Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Periaatteessa hyvä avioliitto, mutta onko sittenkään?
AivotSolmussa
21.10.2018 |
Olen 27 vuotias nainen. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä lähes 10 vuotta ja siitä naimisissa puolet. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta koen olevani turhautunut ja vähän eksyksissä. Suhteemme on muuttunut "Kämppis" suhteeksi. Seksiä ei ole ollut luoja ties milloin viimeeksi. Ongelmat alkoivat jo pari vuotta sitten, oli haluttomuutta vähän puolin ja toisin, ja miehelläni ei seisonut kunnolla. Syytin tästä itseäni ja yritin tehdä mieheni olon hyväksi, annoin hänelle suuseksiä ym. ja tilanne kääntyi niin, etten minä saanut itse enää mitään. Lopulta selvisi reilu vuosi sitten, että hän on koukussa nettipornoon ja on kuullemma "turtunut" eikä enää siksi kykene seksiin kanssani. Itsetuntoni romahti miljoonaksi muruksi. Olin valmis lopettamaan koko suhteen ja etsin jo kämppää itselleni. Kuitenkin saimme asiat selviämään ja päätimme jatkaa yhteiseloa. Edelleenkään seksiä ei ole, ja olen alkanut huomata himoitsevani about kaikkia ikäisiäni miehiä. Syrjähyppyyn en ole kuitenkaan lähtenyt, en halua tehdä sitä toiselle.
Kotona hän on myös aika laiska, ei tee kotitöitä ellen käske, ei lenkitä koiriamme eikä laita ruokaa. Hän pelaa paljon konsolipelejä ja liikkuu vähän.
Nyt on tilanne se, että meille tulisi muutto toiselle paikkakunnalle ja itse en haluaisi muuttaa. Minun lähes kaikki ystäväni ovat miehen puolelta ja suhde hänen vanhempiinsa on lämmin, ja koen olevani perhettä. Omiin vanhempiini suhde on vaikea. Tavallaan haluan jatkaa miehen kanssa eloa, viihdyn hänen kanssaan, ja välitän hänestä, hän on hauska ja lämmin. Pelkään myös yksin jäämistä. Toisaalta en ole tällä hetkelläkään niin onnellinen kuin voisin olla. Seksin puute ajaa minut hulluksi. Joskus koen olevani miehelleni enemmän äiti kuin puoliso.
Olen puhunut asiasta monta kertaa, muutosta ei tunnu tapahtuvan. En haluaisi hukata kuitenkaan 10 vuoden yhteiseloa. Pelkään myös, ettei kukaan halua minua ja jään ikisinkuksi ja lapsettomaksi. Koen myös miehelleni olevan "velkaa", sillä hän on auttanut minua opiskelujeni kanssa rahallisesti. TIlanne on tosi vaikea tällä hetkellä, enkä tiedä mitä tekisin. Mies ei halua erota missään tapauksessa. Pelkään että hän tekee itselleen jotain jos eroamme. Haluan hänellekin kaikkea hyvää, hän on hyvä ihminen. Ei meistä kukaan ole täydellinen, mutta en tiedä missä menee raja kuinka pitkään pitää asiat hyväksyä ja milloin voin alkaa vaatia itselleni parempaa, ja löydänkö edes parempaa? Avioero ottaisi myös luonnolleni, se olisi jotenkin "häpeä".
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 27-vuotias nainen seksiä tarvitsee ja kelpaa vielä vaika kelle. Jotenkin vaan tuntuu että tämä ei ole oikeasta elämästä vaan kirjoittajan keksimä tarina. Tarinassa on kaikki majdolliset kliseet, vähän liian paljon.
Jos miehen addiktio on ongelma, voisi tehdä jotain sen suuntaista että kerrot rakastavasi häntä ja ikävöiväsi yhteistä kosketustanne tai seksielämäänne tms ja kysyt haluaisiko hän ryhtyä toimiin addiktion laittamiseksi kuriin. Jos haluaa, sitten ryhdytte toimiin ja kysytte neuvoa jos tarvitsee tai kun tulee mutkia matkaan. Jos ei halua, ongelma on jossain muualla.
Miten sinä itse käyttäydyt suhteessa? Joskus ihmiset tympääntyvät toisten ikävään toimintaan tai kommunikaatioon. Ehkä sinullakin voi olla parannettavaa tekemisissäsi jollain tavalla, mikä auttaisi miestäsi. Kirjoittakaa ylös miten sinä voisit tehdä jotain jos näin on, ja sitten petraat toimiasi. Kukaan mies ei arvosta pomottelevaa puolisoa. Kuulostaa siltä että teillä on eri vaatimukset kodin pyörittämisessä. Teidän on neuvoteltava niissä sellainen kompromissi jonka kanssa pystytte elämään, seurata sitä kaavaa, ja ehkä siten vähentää jatkuvaa skismaa. Miehen vähättely ihan vaikka siivoamisenkin puuttesta on kyllä omiaan lisäämään kaunaa puolisoa kohtaan. Kysyppä huvikses tästä asiasta, että tunteeko mies kaunaa sua kohtaan?
Liikunnasta sen verran että ihmiset tarvitsevat terveellisiä liikuntaharrastuksia. Sitä aihettakin voisi tutkiskella pitkään, ja voisi auttaa teitä. Aloittakaa ehkä yhdessä jotain hauskaa?
Tuosta miehen erektiohäiriöstä, se voi olla fyysinen ja mentaalinen ongelma, ja siinä sun pitää olla kannustava ja myönteinen mutta miehesi pitää myös nähdä oikeasti vaivaa ensinnä siihen että myöntää ongelman ja toiseksi siihen että nöyrtyy ja hyväksyy että sille pitää tehdä jotain. On kasvattavaa myöntää omat puutteensa ja erityisen kasvattavaa tehdä niiden eteen jotain. Lääkärit ym neuvojat kyllä kertovat miten yleensä erektiohäiriöitä hoidetaan. Ihan terveydelliset jututkin voivat olla siihen syynä, ylipaino, ruokavalio, unenpuute yms yms.
Ehkä tässä olisi jotain hyödyllistä, tsemppiä
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Minä tein siihen kuitenkin pari lasta ja sitkuttelin vielä 7v, sitten tuli ero. Olis pitäny erota aikasemmin.
Vierailija kirjoitti:
Perus prinsessaharhat taas tulilla.
Ai kun mies on seksin puutteessa niin nainen on pihtari ja kun mies pihtaa seksiä niin naisen seksinpuute on naisen prinsesssaharha?
Naiset eivät ole koskaan prinsessoja. Naisen elämä on aina kovaa ja raakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen perustamisen aikaikkuna on varsin lyhyt. Jos nyt vielä sitkuttelet muutaman vuoden ja sen jälkeen tulee ero, on uuden hyvän parisuhteen löytämisellä jo hieman kiire. Lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys.
Miehelläsi on selvästi henkisiä ongelmia, riippuvuutta ja ilmeisesti itsetuhoisuutta. Ehdota avun hakemista teille molemmille. Merkitse kalenteriin päivä esim. puolen vuoden päähän - jos mitään muutosta ei ole siihen mennessä tapahtunut lähde suhteesta.
Kyl kannattaa erota jos kaikki kertomasi on tosi. Älä pelkää yksinjäämistä ja murehdi sitä raha-asiaa. Meillä on vain yksi elämä, elä se hyvin!
Alue: Aihe vapaa
Perus prinsessaharhat taas tulilla.