Amiksen opet kertovat Lähihoitajakoulutukseen tuupataan ihmisiä, joita ei uskalla lähettää työharjoitteluun. Vartijoiksi opiskelee kuumakalleja, jotka eivät sovi alalle. Hoitotyön opettaja sanoo: ”Meille voi kävellä sisään kuka tahansa.”
Joo. Haluan puhua.”
”Mielellään.”
”Ehdottomasti.”
”Tästä minulla onkin paljon sanottavaa.”
Vietin päiviä soitellen ammattioppilaitosten opettajille. Kysyin, haluaisivatko he kertoa, millaista on ammattikoulujen arkipäivä ja mitkä asiat heitä huolettavat.
Koulutusta on uudistettu vuoden alussa, ja tuntimäärien vähentäminen on ollut ahkerasti uutisissa. Siksi kiinnostaa, mitä opettajat ajattelevat.
Kahta lukuun ottamatta kaikki halusivat puhua aiheesta. Opettajat avautuvat mielellään, kunhan ensin sovitaan yhdestä asiasta.
”Eihän minua varmasti tunnista jutusta? Eikä kouluakaan? Meillä on johto vähän sellaista, että jos koulusta sanoo poikkipuolisen sanan, se voi olla irtisanomisperuste.”
Tätä juttua varten on haastateltu kahtatoista opettajaa. He saavat poikkeuksellisesti puhua nimettöminä, sillä tarkoitus ei ole leimata kouluja tai opiskelijoita eikä aiheuttaa hankaluuksia opettajille.
Opettajilla on aika paljon poikkipuolista sanottavaa.
Eniten huolissaan tuntuvat olevan hoitotyön opettajat, siis tulevia lähihoitajia kouluttavat. Heidän pitäisi vastata siitä, että lasten, vanhusten ja vammaisten hoitajat päiväkodeissa, hoivakodeissa, kotihoidossa ja vuodeosastoilla osaavat vaihtaa vaipat, pestä, opastaa ja antaa oikean määrän oikeaa lääkettä.
”Kyllähän se vaippojen vaihto varmaan onnistuu, mutta noista muista asioista en ole kaikkien kohdalla ollenkaan varma”, sanoo yksi opettajista.
Syitä on monia, mutta useimmiten on kyse siitä, että opiskelija ei ole oppinut perusasioita, jotka olisi hallittava ennen työpaikalle lähtemistä. Vuodeosastolla tai vanhusten kotihoidossa ei oikein voi toimia, ellei osaa laskea oikein lääkkeiden annostelua.
”En voi lähettää työpaikalle ihmistä, joka ei ymmärrä, miksi ja missä tilanteissa insuliinia annetaan, vaikka sitä on koulussa sata kertaa jankattu.”
Opettajien mukaan lähihoitajakoulutuksessa on yhä enemmän opiskelijoita, joilla on isojakin oppimisvaikeuksia ja heikot pohjatiedot peruskoulusta. Jos kertotaulussa on vaikeuksia, jää helposti jumiin lääkelaskuissa.
Kommentit (321)
Olen työpaikallani huomannut tason laskun lähihoitajaopiskelijoissa. Nuorten kanssa lähdetään ihan jo siitä, että työpaikalke on tultava tiettynä aikana eikä silloin kun itselle parhaiten sopii.
Oman työn päälle on vedettävä perässä kivirekeä, joka ei sadannelkakaan kerralka ymmärrä, että jos lapsi huutaa vessasta pyyhkimään niin lapsen luo on mentävä ha tehtävä mitä ohjaaja on näyttänyt monta kertaa.
Eikä opettajana toimimisesta saa
senttiäkään minimaalisen paljan päälle.
Olen ajatellut, että kohta alan hylkäämään kaikki, jotka eivät täydellisesti suoriudu. Alettaisiinkohan opiskelijoita silloin opettaa koulussakin.
Ap puhuu asiaa. Vaan mitä tilanteelle voisi tehdä?
Näin se menee. Tiedän eräänkin, joka ei saanut lääkelaskukoetta läpi edes 10:llä kerralla. On nykyään kuulemma lähihoitaja.
Koskee vain lähihoitaja- koulutusta.
Ensihoitajaksi (amk), Kätilöksi, terveydenhoitajaksi, fyssariksi jne on todella vaikeaa päästä sisään.
80-luvulla amiksesta ei päässyt läpi, jos ei osannut vaadittuja asioita.
Vaikeammille aloille oli sisäänpääsyyn korkeat ka-rajat.
Nyt pitää jokaiselle puupäälle saada ammattitutkintopaperit taskuun.
Kummastelija kirjoitti:
Vai niin.
Ja sinä olet, kuka?
Anonyymisalareportteri, joka paljastaa totuuden?
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Tiedän eräänkin, joka ei saanut lääkelaskukoetta läpi edes 10:llä kerralla. On nykyään kuulemma lähihoitaja.
Eikö siinä ole enemmän se että kaikki laskut on oltava oikein eikä ne ole erityisen vaikeita?
Onneksi olkoon, muttakaa vain systeemiä! Me kokeneet, hyvät ja järkevät hoitajat voimmekin poistua työkuvioista, sillä influenssarokotuspakon vuoksi emme voi jatkaakaan alalla!
Maksakaa parempaa palkaa, niin fiksut tungeksii kouluihin ja saatte kuoria parhaat päältä. Ja miksi näitä urpoja päästetään koulusta läpi?
Suomi on taantunut. Oikeasti katsokaa millasta porukkaa tuolla hiihtää aivot ihan narikassa.
Pelottavaa mutta totta. Jos ei pysty keskittymään mihinkään, niin eihän silloin mitään opi.
lastenhoitaja Ainu kirjoitti:
Olen työpaikallani huomannut tason laskun lähihoitajaopiskelijoissa. Nuorten kanssa lähdetään ihan jo siitä, että työpaikalke on tultava tiettynä aikana eikä silloin kun itselle parhaiten sopii.
Oman työn päälle on vedettävä perässä kivirekeä, joka ei sadannelkakaan kerralka ymmärrä, että jos lapsi huutaa vessasta pyyhkimään niin lapsen luo on mentävä ha tehtävä mitä ohjaaja on näyttänyt monta kertaa.
Eikä opettajana toimimisesta saa
senttiäkään minimaalisen paljan päälle.Olen ajatellut, että kohta alan hylkäämään kaikki, jotka eivät täydellisesti suoriudu. Alettaisiinkohan opiskelijoita silloin opettaa koulussakin.
No ei nyt täydellisesti. Mutta jos ei osaa perusasioita niin pitää hylätä. Vastuu siirtyy enemmän ohjaajille. Pitää oikeasti sanoa opettajille ja antaa niitä hylsyjä näille jotka on ihan ulalla niin sanotusti eikä päästää säälistä läpi. Näin se vaan on.
Minusta tuntui, että jouduin itse sh-opiskelijana 1. harjoittelussa ohjaamaan lähihoitajia, vaikkei sen todellakaan niin pitäisi mennä. Aluksi mietin, että kehtaanko edes "oikaista" asioita joita he tekevät väärin, mutta välillä oli pakko kun tulevana sairaanhoitajana joudun väkisinkin ajattelemaan potilaiden parasta ja minun TÄYTYY sanoa, jos he tekevät jotain väärin.. se on velvollisuus, ettei potilasturvallisuus vaarannu.
Olin aika järkyttynyt. Ja se oli järkyttävää, miten ikäihmisiä kohdeltiin. "Haastavatkin" tapaukset eivät olleet lainkaan haastavia, kun kohtasin heidät inhimillisesti.
Välillä musta tuntui, että haluan keskeyttää koko harjoittelun kun en yksinkertaisesti pysty katsomaan sellaista. II- harjoittelussani olikin jo ihan erilainen meininki, siellä erittäin kokeneet sairaanhoitajat ohjasivat minua, ja niin päin sen kuuluukin mennä. Siellä hommat pelasi todella hyvin ja porukka oli erittäin asiantuntevaa. Ei yhtään lähihoitajaa koko osastolla (sairaalassa).
Assburger kirjoitti:
80-luvulla amiksesta ei päässyt läpi, jos ei osannut vaadittuja asioita.
Vaikeammille aloille oli sisäänpääsyyn korkeat ka-rajat.
Nyt pitää jokaiselle puupäälle saada ammattitutkintopaperit taskuun.
Sama on jokapuolella. AMK:sta insinööripuolelta saa paperit jos vain jaksaa käydä uusintoja läpi. Joskus 80-90 luvulla ei ollut mitään saumaa tekuun, ellei ollut joltain osin lahjakas matematiikassa. Nyt tuon käy läpi parturikampaajakin
Vierailija kirjoitti:
Pelottavaa mutta totta. Jos ei pysty keskittymään mihinkään, niin eihän silloin mitään opi.
No sitten pitää mennä siivoojaksi tai hakea eläkkeelle.
Puhutaan, että lähihoitajistakaan on huutava pula, siksi niitä pitää kouluttaa paljon, kuitenkin samaan aikaan on lähes 10 000 työtöntä lähihoitajaa
Insuliinipiikeillä saadaan aikaiseksi miljardisäästöt.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, muttakaa vain systeemiä! Me kokeneet, hyvät ja järkevät hoitajat voimmekin poistua työkuvioista, sillä influenssarokotuspakon vuoksi emme voi jatkaakaan alalla!
Mä en ymmärrä tätä influenssarokotus kielteisyyttä. Meillä kaikki lääkäritkin ottaa sen, ihan itsestäänselvyys. Jos ollaan potilastyössä, niin herranjumala sentään voida itse olla se tartunnan aiheuttaja potilaalle joka jo muutenkin heikossa kunnossa?!?!? Influenssa voi joillekin olla jopa kohtalokas, haluatko olla aiheuttamassa sen kun pitäisi HOITAA potilasta..?
Jos tosiaan ei tuota asiaa ymmärrä, niin tietenkään ei pidä olla alalla.
Vai niin.
Ja sinä olet, kuka?
Anonyymisalareportteri, joka paljastaa totuuden?