Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Amiksen opet kertovat Lähihoitajakoulutukseen tuupataan ihmisiä, joita ei uskalla lähettää työharjoitteluun. Vartijoiksi opiskelee kuumakalleja, jotka eivät sovi alalle. Hoitotyön opettaja sanoo: ”Meille voi kävellä sisään kuka tahansa.”
21.10.2018 |
Joo. Haluan puhua.”
”Mielellään.”
”Ehdottomasti.”
”Tästä minulla onkin paljon sanottavaa.”
Vietin päiviä soitellen ammattioppilaitosten opettajille. Kysyin, haluaisivatko he kertoa, millaista on ammattikoulujen arkipäivä ja mitkä asiat heitä huolettavat.
Koulutusta on uudistettu vuoden alussa, ja tuntimäärien vähentäminen on ollut ahkerasti uutisissa. Siksi kiinnostaa, mitä opettajat ajattelevat.
Kahta lukuun ottamatta kaikki halusivat puhua aiheesta. Opettajat avautuvat mielellään, kunhan ensin sovitaan yhdestä asiasta.
”Eihän minua varmasti tunnista jutusta? Eikä kouluakaan? Meillä on johto vähän sellaista, että jos koulusta sanoo poikkipuolisen sanan, se voi olla irtisanomisperuste.”
Tätä juttua varten on haastateltu kahtatoista opettajaa. He saavat poikkeuksellisesti puhua nimettöminä, sillä tarkoitus ei ole leimata kouluja tai opiskelijoita eikä aiheuttaa hankaluuksia opettajille.
Opettajilla on aika paljon poikkipuolista sanottavaa.
Eniten huolissaan tuntuvat olevan hoitotyön opettajat, siis tulevia lähihoitajia kouluttavat. Heidän pitäisi vastata siitä, että lasten, vanhusten ja vammaisten hoitajat päiväkodeissa, hoivakodeissa, kotihoidossa ja vuodeosastoilla osaavat vaihtaa vaipat, pestä, opastaa ja antaa oikean määrän oikeaa lääkettä.
”Kyllähän se vaippojen vaihto varmaan onnistuu, mutta noista muista asioista en ole kaikkien kohdalla ollenkaan varma”, sanoo yksi opettajista.
Syitä on monia, mutta useimmiten on kyse siitä, että opiskelija ei ole oppinut perusasioita, jotka olisi hallittava ennen työpaikalle lähtemistä. Vuodeosastolla tai vanhusten kotihoidossa ei oikein voi toimia, ellei osaa laskea oikein lääkkeiden annostelua.
”En voi lähettää työpaikalle ihmistä, joka ei ymmärrä, miksi ja missä tilanteissa insuliinia annetaan, vaikka sitä on koulussa sata kertaa jankattu.”
Opettajien mukaan lähihoitajakoulutuksessa on yhä enemmän opiskelijoita, joilla on isojakin oppimisvaikeuksia ja heikot pohjatiedot peruskoulusta. Jos kertotaulussa on vaikeuksia, jää helposti jumiin lääkelaskuissa.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että miksi nimenomaan ihmisläheisestä lähihoitajan tutkinnosta on tullut se, jonne pääsee käytännössä kuka vain. Miksei esim. merkonomin koulutukseen törkätä näitä, jotka eivät pääsee muuallekaan. Siinä ei ainakaan olla kenenkään hengestä tai terveydestä vastuussa.
Merkonomeista ei ole pulaa. Päin vastoin monet vanhat merkonomin työtehtävät ovat poistuneet tietoteknisen kehityksen myötä. On tullut laskentaohjelmia yms.
Näinpä tosin merkonomi oli vain esimerkki. Mutta merkonomikin ei ole suoraan ammattiin valmistava. Mutta valmistuttua kuitenkin työnantaja päättää onko soveltuva työtehtävään. Mutta lähihoitajaksi valmistuttua on automaattisesti soveltuva, koska on ammattitutkinto taskussa. Tutkinto, johon pääsee käytänössä kaikki pitäisi sitten olla sellainen, joka ei valmista suoraan ammattiin. Ihan järjetöntä, että on automaattisesti soveltuva esim. muistisairauiden vanhusten kanssa työskentelyyn ihan vain pelkästään siitä syystä, että on aikoinaan päässyt opiskelemaan lähihoitajaksi ja vielä, vaikka armosta päässyt kursseja läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maisa Torppa ja Katrie Daler opiskelee lähihoitajiksi myös.
Vierailija kirjoitti:
Maisa Torppa ja Katrie Daler opiskelee lähihoitajiksi myös.
Ja Life of Silja
Joskus kun oli vielä haastattelut lähihoitajan pääsyvaatimuksina niin en päässyt sisään. Kerroin haastattelussa aiemmista (kaupallisista) opinnoista mm. AMK:ssa ja yliopistossa. Tämä oli varmasti este, koska kouluun halutaan ne jotka eivät pääse minnekään muuallekaan. Myöhemmin menin sitten AMK:n opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Oikeasti olin ja olen soveltuva alalle. Voi sitten miettiä, että mitä järkeä koko koulutuksessa on, jos sisään halutaan vain ne, jotka eivät pääse muuallekaan, aidosti alalle soveltuvien kustannuksella.
Juuri äskettäin palliatiivisen hoidon osastolla nuori hoitajaneito iäkkäälle, muistisairaalle potilaalle: "Mitä sä höpötät?"
Olikohan valmistunut jostain HS:n jutun oppilaitoksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en opiskele lähäriksi, mutta merkonomiksi. "Monimuoto-opiskelutyylillä". Voin sanoa, että todella typerä tapa. Parina päivänä voidaan opiskella koululla, kun silloin ope on paikalla, jolta voi kysyä jos tarvii apua. Mutta meitä ei kukaan varsinaisesti opeta! Verkossa jokainen opiskelee omia kurssejaan...
Sitten on pari kurssia ollut, missä opetusta. No, tahti on älyttömän nopea ja opettajakin vaan tyyliin kertoo tehtävistä, miten ne tulee tehdä, muttei OPETA aiheesta mitään. Google on meidän opettaja.
No, onneksi on sentään työharkka tai parikin jos haluaa. Niissä käytännön asioita sentään oppii vähän ...
Se vaan, että välillä tuntuu, että kaikki ei niitä verkkokurssejaan tee itse. Isi voi auttaa tai vaikka oma mies...tältä näyttää joidenkin kohdalla.
Voimakkaasti tuo lähihoitaja-nimike assosioituu vanhusten- tai lastenhoitoon. Onhan niitä lähäreitä muuallakin, esimerkiksi itse olen ollut 17 vuotta psykiatrisessa sairaalassa työssä. Saisi palauttaa vanhat ammattinimikkeet takaisin, niin erilaista voi lähihoitajan työ olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis järkyttävää kuulla, että opettajat päästävät kursseja läpi, vaikka opiskelija ei osaa asioita. Noin ei pitäisi missään nimessä tapahtua eikä opettaja saisi noin toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä kritiikki nyt siis koske vain lähihoitajia vaan myös esim. sähkömiehiä, putkimiehiä, kirvesmiehiä, autonasentajia.... jos sähkömies tekee hengenvaaralliset kytkennät tai autonasentaja korjaa bussin jarrut päin peetä niin ruumiita tulee silloinkin. Ylehän tästä myös uutisoi viime keväänä. Kouluissa.lähiopetustunnit on laksettu minimiin, esim. muutama viikkotunti. Opiskelijat opiskelevat itsenäisesti, tekevät.(täysin turhia) ryhmätöitä.ja projekteja ja menevät yriryksiin ja laitoksiin harjoittelemaan asioita aivan nollaosaamisella. Kuka yrittäjä nyt ehtii opettaa opiskelijaa aivan perusasioissa? Kenenkähän aivopieru tämä uudostus on ollut? Kyllä perusasiat pitää olla hallussa, kun harjoitteluun mennään! Niin ja opettajia painostetaan päästämään kaikki surkeimmatkin läpi, koska koulu saa rahoituksensa suoritettujen tutkintojen määrän mukaan. Potkut tulee, jos tähän ei suostu.
Tuohon kuuluu myös AMK ja nykyään kuulemma enenevässä määrin yliopistotkin.
Mihin perustat tuon? Onko sinulla tarkempaa tietoa siitä miten se koskee yliopistoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en opiskele lähäriksi, mutta merkonomiksi. "Monimuoto-opiskelutyylillä". Voin sanoa, että todella typerä tapa. Parina päivänä voidaan opiskella koululla, kun silloin ope on paikalla, jolta voi kysyä jos tarvii apua. Mutta meitä ei kukaan varsinaisesti opeta! Verkossa jokainen opiskelee omia kurssejaan...
Sitten on pari kurssia ollut, missä opetusta. No, tahti on älyttömän nopea ja opettajakin vaan tyyliin kertoo tehtävistä, miten ne tulee tehdä, muttei OPETA aiheesta mitään. Google on meidän opettaja.
No, onneksi on sentään työharkka tai parikin jos haluaa. Niissä käytännön asioita sentään oppii vähän ...Se vaan, että välillä tuntuu, että kaikki ei niitä verkkokurssejaan tee itse. Isi voi auttaa tai vaikka oma mies...tältä näyttää joidenkin kohdalla.
En ole ihan vakuuttunut siitä, että tällainen monimuoto-opetus sopii toiseen asteen koulutukseen. Mielestäni ei, ainakaan nuorten puolelle. Mutta kai niitä muitakin linjoja on valittavana? Ei kai kaikki merkonomiopetus ole nykyään monimuotoa? Itse olen opiskellut monimuotona korkeakoulussa ja sen ideana nimenomaan on se, että kaikkea ei väännetä rautalangasta, vaan oppiminen tapahtuu hyvin itsenäisesti. Kaikille tämä ei tietenkään sovellu, eikä kaikki osaa itse arvioida sitä etukäteen.
Koulutuksesta leikkaaminen on valitettavasti johtanut siihen, että kouluista valmistuu ammattilaisia, joilla ei ole kunnollista käsitystä ammatistaan. Tämä koskee ihan kaikkia koulutusasteita, joissa valmistutaan ammattiin.
Ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelen, pyritään tekemään mahdollisimman paljon verkko-opintoja ja ryhmätöitä, koska se on halvempaa ja helpompaa. Miettikääpä kuinka helppoa on päästä koulu läpi tekemättä mitään, kun ryhmissä aina joku kantaa ne, joita ei kiinnosta tehdä. Verkkokursseissa ei ole mitään tasoa, koska opiskelijoita on sata yhdellä kurssilla.
Jos tällä yhteiskunnalla olisi varaa niin haluaisin, että kaikki kävisivät lukion ja siirtyisivät siitä ammattiin valmistaviin opintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ole oppilaiden vaan systeemin vika. Systeemissä pitäisi työskennellä tarpeeksi ammattitaitoisia ihmisiä, joilla olisi älyä ja valta ohjata alalle sopimattomat muihin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksesta leikkaaminen on valitettavasti johtanut siihen, että kouluista valmistuu ammattilaisia, joilla ei ole kunnollista käsitystä ammatistaan. Tämä koskee ihan kaikkia koulutusasteita, joissa valmistutaan ammattiin.
Ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelen, pyritään tekemään mahdollisimman paljon verkko-opintoja ja ryhmätöitä, koska se on halvempaa ja helpompaa. Miettikääpä kuinka helppoa on päästä koulu läpi tekemättä mitään, kun ryhmissä aina joku kantaa ne, joita ei kiinnosta tehdä. Verkkokursseissa ei ole mitään tasoa, koska opiskelijoita on sata yhdellä kurssilla.
Jos tällä yhteiskunnalla olisi varaa niin haluaisin, että kaikki kävisivät lukion ja siirtyisivät siitä ammattiin valmistaviin opintoihin.
Tällä vajaan/ongelmaisen aineksen tunkemisella lähihoitajaopintoihin ei ole mitään yhteyttä koulutusleikkauksiin, vaan ongelma on ollut olemassa jo vuosikymmenen ja siitä on kyllä paljon puhuttu.
Avainsana on ammatin arvostus ja hoitoalaa ei arvosta kukaan. Siksi karsinta on niin perseellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en opiskele lähäriksi, mutta merkonomiksi. "Monimuoto-opiskelutyylillä". Voin sanoa, että todella typerä tapa. Parina päivänä voidaan opiskella koululla, kun silloin ope on paikalla, jolta voi kysyä jos tarvii apua. Mutta meitä ei kukaan varsinaisesti opeta! Verkossa jokainen opiskelee omia kurssejaan...
Sitten on pari kurssia ollut, missä opetusta. No, tahti on älyttömän nopea ja opettajakin vaan tyyliin kertoo tehtävistä, miten ne tulee tehdä, muttei OPETA aiheesta mitään. Google on meidän opettaja.
No, onneksi on sentään työharkka tai parikin jos haluaa. Niissä käytännön asioita sentään oppii vähän ...Se vaan, että välillä tuntuu, että kaikki ei niitä verkkokurssejaan tee itse. Isi voi auttaa tai vaikka oma mies...tältä näyttää joidenkin kohdalla.
En ole ihan vakuuttunut siitä, että tällainen monimuoto-opetus sopii toiseen asteen koulutukseen. Mielestäni ei, ainakaan nuorten puolelle. Mutta kai niitä muitakin linjoja on valittavana? Ei kai kaikki merkonomiopetus ole nykyään monimuotoa? Itse olen opiskellut monimuotona korkeakoulussa ja sen ideana nimenomaan on se, että kaikkea ei väännetä rautalangasta, vaan oppiminen tapahtuu hyvin itsenäisesti. Kaikille tämä ei tietenkään sovellu, eikä kaikki osaa itse arvioida sitä etukäteen.
Minusta on aika hurjaa, että sinä opetat itse itsellesi korkeakoulututkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, muttakaa vain systeemiä! Me kokeneet, hyvät ja järkevät hoitajat voimmekin poistua työkuvioista, sillä influenssarokotuspakon vuoksi emme voi jatkaakaan alalla!
Järkevä hoitaja ei jtä turvallista influenssarokotetta ottamatta, vaan suojaa heikkoja asiakkaitaan. Luulis ettei itsekään ole mukava sairastaa influenssaa, sen verran kova tauti.
Ongelmana tuossa lähihoitajien opettamatta harjoitteluun laittamisessa on nimenomaan opiskelija-aines. Nuorista lähihoitajaopiskelijoista isolla osalla ei ole sellaisia oppimisvalmiuksia, että kykenisivät tuolla keinoilla oppimaan. Sinänsä ymmärrän, mistä idea on lähtenyt: noinhan sairaanhoitajille on perushoito opetettu jo pitkään. Ihan opintojen alussa, kunhan muutama potilassiirtoihin liittyvä asia on opetettu kuukaudeksi opettelemaan perushoitoa, niin ei tarvitse koulussa siihen aikaa tuhlata. Ja oppivathan ne mokomat. Nyt osa kouluista on mennyt pidemmälle ja lykkäävät sh-opiskelijat suoraan sisätautiharkkaan ajatuksella, että oppivat perushoidon kyllä siinä sivussa. Varmaan oppivatkin, mutta tuskaisia harkkoja luvassa opiskelijoille. Lääkäreillähän kliinisten taitojen opiskelu on aina toiminut vähän näin, sinne vain kentälle ja joku kädestä pitäen opettaa. Ja toimii tosiaan sairaanhoitajillakin. Koulussa opetetaan lähinnä teoria.
Palvelutaloissa ja päiväkodeissa tähän ei ole totuttu ja nuorten lähihoitajaopiskelijoiden oppimisvalmiudetkaan eivät aina ole riittävät verrattuna esimerkiksi juuri jo aikuisikään ehtineisiin, yleensä motivoituneisiin sh-opiskelijoihin. Lähihoitajien ohjaajilla ei ole resursseja eikä ehkä aina sitä asennettakaan ottaa samanlaista vastuuta sen 'opetuslapsensa' oppimisesta kuin mihin sairaanhoitajien ohjaamisessa on asennoiduttu, vaikka sinänsä kai heilläkin sama lakiin perustuva ohjaamisvelvoite ainakin julokisella puolella on. Mutta toki suuri osa kentästä on yksityistä puolta, jossa asenne tällaisiin koulutusvelvoitteisiin voi olla toinen.
Miten tähän yhteyteen sopii se vaatimus, että ne yli viisikymppiset työpaikoissaan jumittavat homekorvat pitää syrjäyttää eläkeputkeen, jotta nuoret "vastavalmistuneet" pääsevät töihin? Melkoinen määrä oikeaa osaamista katoaisi saman tien.
Itse sain juuri duunarialan töitä halutessani vaihtaa työpaikkaa, vaikka ikää minulla on liki viisikymmentä. Työhaastattelussa kysäisin, mitenkäs näiden nykynuorten laita on, eikö sieltä saa hyvin uutta työvoimaa. Kuulemma ongelmia on siinä, että nuoret eivät tule töihin ajallaan ja saattavat hilpaista ruokatunnilta suoraan omiin menoihinsa kertomatta mitään. Työhakemuksissa ei välttämättä lue muuta kuin omat yhteystiedot. Osaamistaso on sellainen, että luokallisesta opiskelijoita voisi kuvitella palkkaavansa yhden ihmisen, vaikka aloittelijalta ei mitään kummempaa erityisosaamista edes odoteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en opiskele lähäriksi, mutta merkonomiksi. "Monimuoto-opiskelutyylillä". Voin sanoa, että todella typerä tapa. Parina päivänä voidaan opiskella koululla, kun silloin ope on paikalla, jolta voi kysyä jos tarvii apua. Mutta meitä ei kukaan varsinaisesti opeta! Verkossa jokainen opiskelee omia kurssejaan...
Sitten on pari kurssia ollut, missä opetusta. No, tahti on älyttömän nopea ja opettajakin vaan tyyliin kertoo tehtävistä, miten ne tulee tehdä, muttei OPETA aiheesta mitään. Google on meidän opettaja.
No, onneksi on sentään työharkka tai parikin jos haluaa. Niissä käytännön asioita sentään oppii vähän ...Se vaan, että välillä tuntuu, että kaikki ei niitä verkkokurssejaan tee itse. Isi voi auttaa tai vaikka oma mies...tältä näyttää joidenkin kohdalla.
En ole ihan vakuuttunut siitä, että tällainen monimuoto-opetus sopii toiseen asteen koulutukseen. Mielestäni ei, ainakaan nuorten puolelle. Mutta kai niitä muitakin linjoja on valittavana? Ei kai kaikki merkonomiopetus ole nykyään monimuotoa? Itse olen opiskellut monimuotona korkeakoulussa ja sen ideana nimenomaan on se, että kaikkea ei väännetä rautalangasta, vaan oppiminen tapahtuu hyvin itsenäisesti. Kaikille tämä ei tietenkään sovellu, eikä kaikki osaa itse arvioida sitä etukäteen.
Minusta on aika hurjaa, että sinä opetat itse itsellesi korkeakoulututkinnon.
Miten luulet, että se oppiminen yleensä tapahtuu? Joku siirtää tiedon päähäsi? Koulu ja opettajat antavat eväät, jonka pohjalta opiskelen. Välillä se vaatii myös itsensä opettamista, kun ei esim. muista mitä luennolla on käyty läpi mutta näin varmasti on myös kokopäiväisesti läsnäolevilla opiskelijoilla. En sentään valmistu lääkäriksi, älä huoli. Eiköhän kaupallisella puolella aika helposti esim. tentissä näe, onko osattu opiskella oikein. Ja niin kuin sanottu niin eihän monimuoto-opinnot kaikille sovi. Jotkut vaativat sen 5 x viikossa koulunkäyntiä. Joillekin taas monimuoto-opinnot ovat pelastus, kun samalla voi käydä töissä tai hoitaa paremmin samalla vaikka perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olin aika järkyttynyt. Ja se oli järkyttävää, miten ikäihmisiä kohdeltiin. "Haastavatkin" tapaukset eivät olleet lainkaan haastavia, kun kohtasin heidät inhimillisesti.
Juuri näin. Kuulemma lähihoitajille ei edes opeteta muistisairaan kohtaamista!! Pelottavaa. Ilkeydellä ja kovuudella ja pakottamalla pyrkivät nämä huonot hoitajat tekemään asiat.
Alue: Aihe vapaa
Vuonna 2004 hain lähärikoulutukseen suoraan peruskoulusta, kasin keskiarvolla, en päässyt. Testien mukaan en ollut soveltuva alalle ja niinpä menin lukioon. Lukiosta jatkoin amk:n sosiaali- ja terveysalalle ja nyt olen ollut alalla useita vuosia. Olen pärjännyt hyvin, tehnyt työtä sydämellä ja saanut kehuja niin pomolta, työkavereilta kuin potilailta ja heidän omaisiltaan.