Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Amiksen opet kertovat Lähihoitajakoulutukseen tuupataan ihmisiä, joita ei uskalla lähettää työharjoitteluun. Vartijoiksi opiskelee kuumakalleja, jotka eivät sovi alalle. Hoitotyön opettaja sanoo: ”Meille voi kävellä sisään kuka tahansa.”
21.10.2018 |
Joo. Haluan puhua.”
”Mielellään.”
”Ehdottomasti.”
”Tästä minulla onkin paljon sanottavaa.”
Vietin päiviä soitellen ammattioppilaitosten opettajille. Kysyin, haluaisivatko he kertoa, millaista on ammattikoulujen arkipäivä ja mitkä asiat heitä huolettavat.
Koulutusta on uudistettu vuoden alussa, ja tuntimäärien vähentäminen on ollut ahkerasti uutisissa. Siksi kiinnostaa, mitä opettajat ajattelevat.
Kahta lukuun ottamatta kaikki halusivat puhua aiheesta. Opettajat avautuvat mielellään, kunhan ensin sovitaan yhdestä asiasta.
”Eihän minua varmasti tunnista jutusta? Eikä kouluakaan? Meillä on johto vähän sellaista, että jos koulusta sanoo poikkipuolisen sanan, se voi olla irtisanomisperuste.”
Tätä juttua varten on haastateltu kahtatoista opettajaa. He saavat poikkeuksellisesti puhua nimettöminä, sillä tarkoitus ei ole leimata kouluja tai opiskelijoita eikä aiheuttaa hankaluuksia opettajille.
Opettajilla on aika paljon poikkipuolista sanottavaa.
Eniten huolissaan tuntuvat olevan hoitotyön opettajat, siis tulevia lähihoitajia kouluttavat. Heidän pitäisi vastata siitä, että lasten, vanhusten ja vammaisten hoitajat päiväkodeissa, hoivakodeissa, kotihoidossa ja vuodeosastoilla osaavat vaihtaa vaipat, pestä, opastaa ja antaa oikean määrän oikeaa lääkettä.
”Kyllähän se vaippojen vaihto varmaan onnistuu, mutta noista muista asioista en ole kaikkien kohdalla ollenkaan varma”, sanoo yksi opettajista.
Syitä on monia, mutta useimmiten on kyse siitä, että opiskelija ei ole oppinut perusasioita, jotka olisi hallittava ennen työpaikalle lähtemistä. Vuodeosastolla tai vanhusten kotihoidossa ei oikein voi toimia, ellei osaa laskea oikein lääkkeiden annostelua.
”En voi lähettää työpaikalle ihmistä, joka ei ymmärrä, miksi ja missä tilanteissa insuliinia annetaan, vaikka sitä on koulussa sata kertaa jankattu.”
Opettajien mukaan lähihoitajakoulutuksessa on yhä enemmän opiskelijoita, joilla on isojakin oppimisvaikeuksia ja heikot pohjatiedot peruskoulusta. Jos kertotaulussa on vaikeuksia, jää helposti jumiin lääkelaskuissa.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Nyt osa kouluista on mennyt pidemmälle ja lykkäävät sh-opiskelijat suoraan sisätautiharkkaan ajatuksella, että oppivat perushoidon kyllä siinä sivussa. Varmaan oppivatkin, mutta tuskaisia harkkoja luvassa opiskelijoille.
Mietipä vain, kuinka tuskaisia aikoja ne ovat niille rivityöntekijöille, joiden tulisi kovassa kiireessä omia töitä tehdessä vielä opettaa kädestä pitäen vasta-alkajalle, miten työt tehdään. Hoitajat eivät ole opettajia eikä heidän kuulukaan olla.
Jos opetustyö lykätään suurimittaisesti työpaikoille, sinne pitäisi palkata ylimääräinen tuutorihoitaja, joka opettaa opiskelijaa tekemään koekaniineiksi joutuville asiakasparoille kaikki toimenpiteet. Ja sama tietysti kaikilla muillakin aloilla, kampaamoissa, autokorjaamoissa jne. Mutta näinhän ei ole, ja voi käydä niin, että se opiskelija ei osaa työharjoittelunsa jälkeenkään vielä sen enempää asioita kuin sinne lähtiessään, koska ei niillä työntekijöillä vain riitä aikaa ja rahkeita opettaa asioita.
Ja kuka nyt edes haluaa tehdä ylimääräisiä (opetus)töitä, jos niistä ei makseta erillispalkkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on taantunut. Oikeasti katsokaa millasta porukkaa tuolla hiihtää aivot ihan narikassa.
Suomi on, surullista kyllä, niin pieni maa ja kansa, ettei meiltä joka juttuun todellakaan löydy huipputyyppejä eikä aina edes normiporukkaa. Pahnanpohjimmaisetkin on valjastettava, ja siinä onkin ihmettelemistä, kun ei suju edes helpoimmat lääkelaskut tai ei osata/viitsitä muutenkaan töihin paneutua. Kai alkaa meidän elinkaari maana olla lasku-uralla. Takana loistava tulevaisuus.
Nykyään sosionomi- tutkinnonkin voi suorittaa KOKONAAN verkossa! Miettikää!
Eikö lh-tutkintoa voisi jakaa eri "tasoihin." Amkiksen suoritettua olisi käynyt ns. perustason, joka oikeuttaisi alimman tason tehtäviin, esim. sairaanhoitajan tai korkeampitasoisen lh:n kanssa parityöskentelyyn. Sitten esim. vanhainkodissa muistisairaiden kanssa työskentely vaatisi geriatrian perusopintoja tietyllä keskiarvolla, vanhainkodin harjoittelua ja lopuksi esim. näyttökoetta kaikista näistä.
Sitten taas, jos haluaisin siirtyä nuorten kanssa työskentelyn pariin, niin sama homma "pohjakoulutus" sitä ennen. Eikö näillä nyt ainakin hiukan saataisi karsintaa tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kun kuka tahansa voi valmistua lähihoitajaksi ja sitten vanhukset on näiden armoilla. Miettikää nyt, ihan järkyttävää.
Ja varsinkin jotkut muistisairaat.. jos heitä kohdellaan huonosti eikä omaisetkaan saa koskaan tietää. Ihan hirveetä.
Älä muuta sano. Tärkeää, että omaiset valvovat hoidon tasoa. Itse kävin joka päivä tapaamassa, kun omaiseni oli loppuajat laitoksessa. Mutta kaikilla ei ole välittäviä omaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään sosionomi- tutkinnonkin voi suorittaa KOKONAAN verkossa! Miettikää!
Huh huh. Mitä tälle Suomen koullutustasolle on tapahtumassa. Kohta varman lääkäreitäkin opetetaan verkon välityksellä ja harjoittelut suoritetaan virtuaalisesti roboteille.
Missä näitä oppilaitoksia on, jonne pääsee kuka vaan? Ainakin aikuispuolen lh-opintoihin on soveltuvuuskoe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme etteivät päättäjät herää tähän tilanteeseen, vaan entisestään leikataan koulutuksesta. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt osa kouluista on mennyt pidemmälle ja lykkäävät sh-opiskelijat suoraan sisätautiharkkaan ajatuksella, että oppivat perushoidon kyllä siinä sivussa. Varmaan oppivatkin, mutta tuskaisia harkkoja luvassa opiskelijoille.
Mietipä vain, kuinka tuskaisia aikoja ne ovat niille rivityöntekijöille, joiden tulisi kovassa kiireessä omia töitä tehdessä vielä opettaa kädestä pitäen vasta-alkajalle, miten työt tehdään. Hoitajat eivät ole opettajia eikä heidän kuulukaan olla.
Niillä rivityöntekijöillä on opetusvelvollisuus ja se opettaminen on samalla tavalla heidän työtään kuin muutkin osaston työt. Yleensä sairaanhoitajat ovat hyvin tietoisia tästä velvollisuudestaan. Ei se mieluisin tehtävä monillekaan ole, menee sinne obeesin vuodepotilaan pohkeen nekroottisen haavan kapsuttelun, erkkasuihkun hellepäivänä ja closse-vaipanvaihdon väliin lempityötehtävissä, mutta kaikkihan ne silti asiallisesti hoidetaan.
Aina toki on niitä huonoja hoitajia, jotka eivät osaa töitään asiallisesti tehdä ja se on harmillista. Suurin osa kuitenkin onneksi osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen siitä saa kun koulutuksesta leikataan. Hallitus voi katsoa peiliin.
Kaikista ei ole hoitoalalle. Se on kutsumustyötä. Esim. minusta ei siihen olisi, vaikka olen ihan ok ihminen, luku-ja laskutaitoinenkin :D Se vaatii tietynlaista luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en opiskele lähäriksi, mutta merkonomiksi. "Monimuoto-opiskelutyylillä". Voin sanoa, että todella typerä tapa. Parina päivänä voidaan opiskella koululla, kun silloin ope on paikalla, jolta voi kysyä jos tarvii apua. Mutta meitä ei kukaan varsinaisesti opeta! Verkossa jokainen opiskelee omia kurssejaan...
Sitten on pari kurssia ollut, missä opetusta. No, tahti on älyttömän nopea ja opettajakin vaan tyyliin kertoo tehtävistä, miten ne tulee tehdä, muttei OPETA aiheesta mitään. Google on meidän opettaja.
No, onneksi on sentään työharkka tai parikin jos haluaa. Niissä käytännön asioita sentään oppii vähän ...Se vaan, että välillä tuntuu, että kaikki ei niitä verkkokurssejaan tee itse. Isi voi auttaa tai vaikka oma mies...tältä näyttää joidenkin kohdalla.
En ole ihan vakuuttunut siitä, että tällainen monimuoto-opetus sopii toiseen asteen koulutukseen. Mielestäni ei, ainakaan nuorten puolelle. Mutta kai niitä muitakin linjoja on valittavana? Ei kai kaikki merkonomiopetus ole nykyään monimuotoa? Itse olen opiskellut monimuotona korkeakoulussa ja sen ideana nimenomaan on se, että kaikkea ei väännetä rautalangasta, vaan oppiminen tapahtuu hyvin itsenäisesti. Kaikille tämä ei tietenkään sovellu, eikä kaikki osaa itse arvioida sitä etukäteen.
Minusta on aika hurjaa, että sinä opetat itse itsellesi korkeakoulututkinnon.
Kyllä monimuoto-toteutuksessakin opettajat teettää ja arvioi oppimistehtäviä ja raportteja ja tenttejä sekä pitää luentoja, ei todellakaan ole jätetty pelkästään opiskelijan omaan varaan sitä oppimista. Ne luennot vain katsotaan koneelta, usein tallenteina silloin kun itsellä parhaiten aikaa opiskeluun, sen sijaan että oltaisiin tiettynä aikana tietyssä paikassa luennolla. Tai näin meillä, en tiedä miten muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajien ohjaajilla ei ole resursseja eikä ehkä aina sitä asennettakaan ottaa samanlaista vastuuta sen 'opetuslapsensa' oppimisesta kuin mihin sairaanhoitajien ohjaamisessa on asennoiduttu, vaikka sinänsä kai heilläkin sama lakiin perustuva ohjaamisvelvoite ainakin julokisella puolella on. Mutta toki suuri osa kentästä on yksityistä puolta, jossa asenne tällaisiin koulutusvelvoitteisiin voi olla toinen.
Asenne on tosiaan hukassa usein. Eilen kuuntelin sivukorvalla naamastaan tutun lähihoitajan jutustelua työkaverinsa kanssa kauppakeskuksen kahvilassa. Ruotivat jotain opiskelijaansa ja sitä, kuinka eivät haluakaan häntä opettaa. Erikseen vielä kertoi, että näyttöviikko on vasta parin viikon päästä, joten kyse todellakin on vielä opetusvaiheesta. Oli sitten vierestä katsonut, kun opiskelijansa oli jotain yrittänyt tehdä, mitä varten oli ihan oikein nostanut sängyn ylös, mutta kovasti huvitusta tuntui arvon neideissä herättävän se, että opiskelija ei ollut laskenut laitaa alas, vaan oli työskennellyt hankalasti kädet ylhäällä. Ja ei kuulemma halunnut sanoa, koska "halusi nähdä, onko opiskelija niin tyhmä ettei itse huomaa. Ja eihän sitä voi edes näyttöön päästää."
Surku tuli sekä opiskelijaa, että näitä hoitajia, joiden:
a)elämä on niin tyhjää, että jutunjuureksi vapaa-ajallaan riittää se, että opiskelija unohti laskea sängynlaidan ja toimi epäergonomisesti
b) Joilla on niin vähän kunnioitusta työtään kohtaan, että eivät edes yritä ohjata opiskelijaansa kunnolla
c) Joilla on niin vähän suhteellisuudentajua, että eivät ymmärrä, että tuollainen virhe ei ole millään tavalla vakava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta säästää palkkaamalla lähihoitajia sairaanhoitajan hommiin. Ennenvanhaan perushoitajat eivät tehneet muuta kuin siivosivat osastoja. Potilaiden lääkitsemiseen heillä ei ollut mitään asiaa. Lääkärit eivät puhuneet perushoitajille ollenkaan.
Ne oli kylläkin apuhoitajia, jotka siivosivat osastoja. Itsekin aikoinaan olen lähihoitajana ollut perushoitajan vakanssinimikkeellä. Meillä oli yksi sairaanhoitaja 40 vanhuksen osastolla, tai siinä oli oikeastaan kaksi osastoa, joiden välillä sh sukkuloi. Lääkärinkierto oli ainoa työ, joka oli määritelty vain sairaanhoitajalle, kaikkea muuta tekivät perushoitajan vakanssilla olleet.
Kyllä apuhoitajilla oli hoitoalan koulutus ( 1 vuosi) ja sairaala-apulaiset tekivät siivoustyön . Näin ainakin 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin se menee. Tiedän eräänkin, joka ei saanut lääkelaskukoetta läpi edes 10:llä kerralla. On nykyään kuulemma lähihoitaja.
Tiedän myös erään kokeneen sairaanhoitajan jonka mielestä 50,6 ja 50,60 on eri asia ja lääkelaskennan kokeessa siis väärä vastaus hänen mielestään. Eikä kyse ollut mistään yhden/kahden desimaalin tarkkkuudesta.
Jo 80- luvulla oli myös todella asennevammaisia hoitajia jotka kiukutteli jatkuvasti potilaille, eli ei mitään uutta ja pahempaa, nyt vain tiedostetaan, puhutaan, huomataan asioita paremmin.
No eipä yllätä. Olen aina epäillytkin, että lähäriksi pääsee kuka tahansa joka viitsii kävellä oppilaitoksen ovesta sisään. Eipä tämä uutinen paljon luottamusta herätä, omat vanhemmat ovat varmaan 10 vuoden sisällä hoitolaitoksessa. Hirvittää jo, millaisten osaamattomien puupäiden huomaan he joutuvat.
Ihmisillä on aika erikoisia käsityksiä verkko-opetuksesta. Ei se tarkoita, että opetusta ei olisi tai varsinkaan, että vaatimuksia ei olisi.
Kirjatentit ovat niitä, joissa asia opetellaan itse, niitä on ollut ennen ja on edelleen. Verkko-opetus voi sen sijaan olla hyvin monimuotoista ja siihen yleensä sisältyy kirjatenttiosuuden lisäksi luentoja, harjoitustöitä ja tehtäviä, keskusteluja jne. Osa luennoista on interaktiivisia, osa sellaisia, jotka katsotaan, kun itselle parhaiten sopii. Ideana on vain se, että kaikkien ei tarvitse olla fyysisesti samassa tilassa verkko-opintojen aikana.
Ja kyllä varmaan hoitoalakin on sen verran muuttunut, että enää alalla ei taida pärjätä ne "sisar hento valkoiset" empaattiset hoitajat. Jos on ikinä pärjännytkään?
Nykyään taidetaan vaatia enemmän kovuutta. Empaattiset henkilöt, jäävät helpommin näiden pomottajien alle, eivätkä myöskään välttämättä kestä hoitomaailman hektisyyttä. Voi olla, että tietyissä työyhteisöissä voi kokea itsensä myös helposti ulkopuolisekis, jos on se aidosti huolehtiva ja empaattinen hoitaja niiden röökimuijien keskellä. (anteeksi yleistys)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on aika erikoisia käsityksiä verkko-opetuksesta. Ei se tarkoita, että opetusta ei olisi tai varsinkaan, että vaatimuksia ei olisi.
Kirjatentit ovat niitä, joissa asia opetellaan itse, niitä on ollut ennen ja on edelleen. Verkko-opetus voi sen sijaan olla hyvin monimuotoista ja siihen yleensä sisältyy kirjatenttiosuuden lisäksi luentoja, harjoitustöitä ja tehtäviä, keskusteluja jne. Osa luennoista on interaktiivisia, osa sellaisia, jotka katsotaan, kun itselle parhaiten sopii. Ideana on vain se, että kaikkien ei tarvitse olla fyysisesti samassa tilassa verkko-opintojen aikana.
MIelestäni verkko-opinnot ovat loistava keksintö. Nimenomaan tuovat joustavuutta, joilloin opiskelemaan on matalampi kynnys lähteä vanhemmallakin iällä. Mutta verkko-opinnot alkavat mennä jo hiukan yli, jos jo kokonaisen sosionomin tutkinnon voi suorittaa verkossa! Verkko-opinnot ovat hyvä lisä ja vaihtoehto mutta ei pitäisi missään nimessä olla ainoa vaihtoehto, varsinkaan nuorilla, jotka tarvitsevat usein sitä kädestä pitäen ohjausta.
Vierailija kirjoitti:
Eikös lääkkeiden annostelu ja jakaminen kuulu sairaanhoitajan tehtäviin? Missä hoitopaikoissa lähihoitajat annostelevat lääkkeitä?
Kotisairaanhoidossa lääkkeiden jako dosettiin hoidettavan kotona?
Alue: Aihe vapaa
Ai siivoojan ei tartte keskittyä? Huhheijaa...