Samanaikaisesti niin onnellinen ja niin onneton!

Olen elämäni ihmissuhteissa hyvin onnellinen. Minulla on rakas mies ja kivat lapset sekä hyvät omat vanhemmat. Lisäksi muutama sydänystävä ja luotettava kuuntelija ja joitakin tuttavia. Siis asiat sillä lailla hyvin. Mutta samanaikaisesti minulla on suuri huoli ja epäonnistumisen tunne, sillä en ole pystynyt löytämään omaa kunnollista tyydytydtä tuovaa paikkaani työelämässä. Tämä välillä huolettaa. Huonosti työllistävä koulutus jonka takia "hanttihommia" siellä sun täällä. Parikymmentä työpaikkaa, joiden jokaisen aikana aina hakenut koulutustani vastaavaa työtä siinä onnistumatta. Ja taas uuden työpaikan haku menossa. olen jo yli nelikymppinen ja aika lailla alkanut ajattelemaa että se onni työelämän suhteen ei tule koskaan löytymään oikein kunnolla. Miten siis oppia luovuttamaan ja tyytymään siihen että minun onneni on näissä ihanissa läheisissäni mutta en saa kokea onnea työssä? Siis ajatus että kaikkea ei voi saada tämän elämän aikana.