Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö perheen perustaminen onnelliseksi?
16.10.2018 |
Miten on - kokemuksia? Itse en tiedä haluanko. Minulla on yleensä jokin tyhjyyden tunne sisällä, jonka kuvittelen perheen perustamisen, eli lasten hankkimisen, täyttävän pysyvästi. Mihinhän tuo kuvitelmani perustuu? Tietääkö kukaan mistä puhun? Toki ongelmia on kaikilla, ja niitä eivät lapset poista, mutta poistavatko tuon tyhjiön ja vaikuttavat siten onnellisuuteen positiivisesti?
Kommentit (11)
Ei tee. Onni tulee jo parisuhteesta ennen lapsia jos on tullakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lähtkohdat ovat kunnossa, niin on mahdollista, että perheen perustaminen tekee sinut onnelliseksi. Eli perustat sen perheen yhdessä sellaisen kumppanin kanssa, jonka kanssa yhdessä haluatte perustaa perheen.
Jos lapset ovat sinun unelmasi, ja puolisosi lähtee siihen sinun mieliksesi, voi lopputulos olla jotain muuta kuin onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vain ne, joilla on siihen pakkomielle.
t.ikisinkku, joka ei haaveile perheestä
Näille pakkomielteisille tulee monesti vaan masennus kun saavat vihdoin mitä haluavat.
No ei tietenkään tule. Johan se sanontakin kuuluu, että "jokainen on oman onnensa seppä"
Ei poistanut minulla noita tyhjyyden tunteita. Oikeastaan vain lisäsi ahdistusta, kun täytyy jatkuvasti olla vastuussa lapsesta. Rakas lapsi on, mutta en olisi uskonut että tähän liittyy näin paljon negatiivisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla lapset ovat lisänneet onnellisuuttani, mutta toki vanhemmuuteen liittyy myös huomattava määrä haastaviakin tunteita.
Olen onnellinen lapsista, mutta eivät ne sisäiset tyhjyyden tunteet niin helpolla poistu. Ap voisi hyötyä terapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, 15 vuoden jälkeen fiilis on "mitvit mä oikein ajattelin?".
Onneksi nyt on nämä nettipalstat niin saa ainakin kerrottua rehellisesti kuinka perseestä tämä touhu on. Ja syntyvyyslukemien perusteella viesti alkaa mennä perille ymmärrettynä.
Minulle on. Kaksi ihanaa alakoululaista, joiden kanssa on (pääsääntöisesti!) mukavaa. Ehkä juuri tunteiden ja tilanteiden vaihtelu laidasta laitaan tekee lapsiperhe-elämästä "täyttä elämää".
Koen näin vaikka minulla on myös vaativa ura, ja lasten isä jätti meidät yllättäen 10v jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan ole paras lähtökohta lasten tekemiseen.
Vain ne, joilla on siihen pakkomielle.
t.ikisinkku, joka ei haaveile perheestä