Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miehen äkkipikaisuus

Vierailija
15.10.2018 |

Tuore tapailu ottaa usein asiat kovin raskaasti. Tarkoitan nyt asioita, joihin useimmat suhtautuvat olankohautuksella. Tämä jaksaa vaahdota pikku jutuista monta päivää ja uhoaa puuttuvansa peliin saadakseen haluamansa ratkaisun. Usein ratkaisu kuulostaa kuin angstisen teinin suusta tulleelta ja myös miehen vaatimukset kuulostavat liioitelluilta ja vähän todellisuudesta irrallaan olevilta.

Asiat voivat olla hyvinkin mitättömiä, kuten esimerkiksi kaupan parkkihallissa jonkun pieleen pysäköimä auto. Tästä voidaan saada aikaan pitkäkin keskustelu, jossa lähinnä nyökyttelen miehelle ja yritän neutraalisti todeta ymmärtäväni tämän tuohtumuksen. Itsekin rekisteröin usein vastaavia "epäkohtia" mutten jaksa takertua niihin.

Huomaan rasittuvani keskustellessani miehen kanssa koska ahdistun miehen voimakkaista reaktioista. Tulee tunne siitä, että jos mitätön pikkuseikka saa miehen pois tolaltaan, mitä tapahtuu todellisen vastoinkäymisen jälkeen? Olenko kenties itse liian herkkänahkainen?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sä saat olla just niin herkkänahkainen kuin haluat, eikä ole mikään pakko olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei miellytä sua. Et voi vaatia toista muuttamaan luonnettaan sun vuoksi, joko hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on tai lähdet. 

Vierailija
2/7 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähinnä mietin, mikä psyykkinen ongelma voisi olla asian takana. Yleensä vähän yksinkertaiset ihmiset reagoivat kuvaamallani tavalla. Päivittelevät päivänselviä asioita ja kuvittelevat agressiivisuudella saavansa aikaan ratkaisun.  Mies ei kuitenkaan vaikuta muuten tyhmältä. Haluaisin antaa miehelle mahdollisuuden kokea olonsa turvalliseksi kanssani mutten ole ihan varma, kannattaako aikuista yrittää "parantaa".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asperger? En jaksaisi tuollaista ihmistä, en halua ympärilleni negatiivisia ihmisiä.

Vierailija
4/7 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Asperger? En jaksaisi tuollaista ihmistä, en halua ympärilleni negatiivisia ihmisiä.

Liian sosiaalinen ollakseen asperger. Nuo puuskat tulevat kuin toisesta maailmasta. En ymmärrä reaktioiden voimakkuutta enkä ilmeisesti sen myötä miehen tapaa hahmottaa maailmaa.

Vierailija
5/7 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole yhtään liian herkkänahkainen.

Uusia ihmissuhteita luodessa kannattaa kuunnella niitä hiljaisia signaaleja. Kun ei toista tunne kunnolla, jokainen uusi havainto kertoo paljon ihmisestä.

Voi olla että hänellä on nyt esim. rankka vaihe elämässä ja tämä äkkipikaisuus on reaktiota siihen. Tai sitten kyseessä on pysyvämpi tapa reaktioida ympäröivään maailmaan.

Kuten sanoit, vastaava käytös kertoo yleensä vähän yksinkertaisesta ihmisestä. Ihmiset jotka ovat olleet hankalampienkin asioiden kanssa tekemisissä koulussa, harrastuksissa ja töissä näkevät yleensä kokonaiskuvan paremmin ja ymmärtävät että tällainen jumittaminen jossain kokonaisuuden kannalta mitättömässä yksityiskohdassa on turhaa ja haitallista. Taustalla voi olla joku patouma, joka ei aukea ilman selvittelyä (meillä on vähän samankaltaista oireilua perheessä, enkä usko että olisin jäänyt selvittelemään käytöksen taustoja ellemme olisi sukua).

Tunnetteko toisenne niin hyvin että olet valmis ottamaan riskin ja puhumaan asiasta hänelle?

Vierailija
6/7 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Et ole yhtään liian herkkänahkainen.

Uusia ihmissuhteita luodessa kannattaa kuunnella niitä hiljaisia signaaleja. Kun ei toista tunne kunnolla, jokainen uusi havainto kertoo paljon ihmisestä.

Voi olla että hänellä on nyt esim. rankka vaihe elämässä ja tämä äkkipikaisuus on reaktiota siihen. Tai sitten kyseessä on pysyvämpi tapa reaktioida ympäröivään maailmaan.

Kuten sanoit, vastaava käytös kertoo yleensä vähän yksinkertaisesta ihmisestä. Ihmiset jotka ovat olleet hankalampienkin asioiden kanssa tekemisissä koulussa, harrastuksissa ja töissä näkevät yleensä kokonaiskuvan paremmin ja ymmärtävät että tällainen jumittaminen jossain kokonaisuuden kannalta mitättömässä yksityiskohdassa on turhaa ja haitallista. Taustalla voi olla joku patouma, joka ei aukea ilman selvittelyä (meillä on vähän samankaltaista oireilua perheessä, enkä usko että olisin jäänyt selvittelemään käytöksen taustoja ellemme olisi sukua).

Tunnetteko toisenne niin hyvin että olet valmis ottamaan riskin ja puhumaan asiasta hänelle?

En oikein tiedä, miten tästä lähtisi keskustelemaan. Suunihan minun pitäisi avata jos haluan asiaan muutosta. Ja juuri nyt en halua elämääni asioita, jotka kuormittavat. Ailahtelevaisuus on tässä muodossa raskasta ja oma oloni ei ole kaukana tunteesta, jossa kävelen kuin munankuorien päällä.

Miehessä on paljon hyvää. Tuskin tässä muuten olisinkaan. Olisipa se kristallipallo, josta näkisi tulevaisuuden lisäksi menneisyyteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
15.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äitini on vähän tuollainen: hyvin ahdistavaa ja kuluttavaa pidemmän päälle. En alkais suhteeseen tuollaisen kanssa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan viisi yksi