Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joiden on vaikea lähteä lääkäriin?
15.10.2018 |
Löytyykö muita, joiden on vaikea lähteä lääkäriin? Itse olen tällainen. Mietin ja pähkäilen aina pitkään, että kehtaanko nyt tällaisen vaivan takia lähteä tai olenko kuvitellut kaiken. Lääkärissä on vaikea selostaa oireitaan ja vähättelen itseäni. Pelkään, ettei mitään vaivaa olekaan ja olen turhaan käynyt lääkärissä ja tuhlannut verovaroja. Tulee aivan syyllinen olo sairaana olemisesta. Lääkäri on muutaman kerran jopa huomauttanut, että olisit sinä voinut vähän aikaisemminkin jo tulla. Sitten nolottaa, kun pitkitin lääkäriin menemistä.
Minulla on yksi perussairaus, jonka takia minun pitäisi tiettyjen infektioiden ja tautien takia soittaa heti lääkäriin, mutta niissäkin tapauksissa alan miettiä, että onkohan tämä nyt tarpeeksi vakava oire ja josko sitä nyt odottaisi vielä pari päivää.
Onko muita saman ongelman kanssa pähkäileviä?
Kommentit (8)
Äitini on tällainen. Ei soittanut lääkäriin edes kun sai sydänkohtauksen (tositarina). Terveisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo sairastan vakava asteista väsymysoireyhtymää ja en käy enää lääkäreillä, koska eivät osaa auttaa ja v*ttuilevat päälle. Osani on kitua pikkuhiljaa kuoliaaksi.
vähän ohi aiheesta mutta so not
Olen samanlainen. Voin patistaa ystäviäni ja perhettäni sairaalaan, mutta itse en menisi, kun en kehtaa.
Joo, on. Isäni on kroonisesti sairas, samoin itse jo lapsuudesta lähtien. Puoliso kävi läpi 7 v6oden lääkäripyörityksen ennen tk-eläkettään. Lisäksi olen töissä sairaalassa, kuten myös mieheno, äitini ja anoppini aikanaan. Sen luokan yliannostus on sitä maailmaa, että kaikki poppakonstit koitetaan ennen lääkäriin menoa.
Minulla on juuri nyt sellainen vaihe päällä!
Lääkäriin pitäisi mennä illalla, mutta en millään menisi! Tiedän että syytä on ja olen pitkittänyt jo turhankin kauan kipujen kanssa, mutta jokin kumma este vaan on.
Olen perunut aikaisemmin kaksi lääkärinaikaa tämän takia. Näinkän en enää jaksa, mutta millä saan itseni menemään sinne!!!!????
Kerran kävi niinkin että olin keuhkokuumeessa mutta vielä odotushuoneesta meinasin pyörtää ulos. Eihän minua kuitenkaan mikään vaivannut! Omalla kohdallani juontaa varmasti siitä, että meillä lapsena ei saanut koskaan olla kipeä, tai jos oli suu piti pitää tukossa.
Valittaa ei saanut tai äiti sai raivokohtauksen koska tuotimme hänelle vaivaa. Opimme olemaan hiljaa ja nielemään kipumme. Tästä on vaikea oppia pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin tämä on "sukuvika". Vanhempani eivät suostu lääkäriin mistään syystä, mutta pakottivat kyllä isovanhempani lääkäriin (jotka hekään eivät olisi sinne halunneet). Kerran mummu oli valvonut koko yön sydäninfarktin kanssa, kun ei ollut raaskinut herättää ukkia keskellä yötä.
Kaiken lisäksi minulla on vain hyviä kokemuksia lääkäristä. Olen saanut aina apua ja minuun on suhtauduttu vakavasti. Kerrankin menin lääkäriin asenteella, että no eihän tässä nyt mitään. Mutta niin vain olin seuraavana päivänä kuvauksissa ja kuukauden päästä leikkauspöydällä.
ap.
Mun on vaikea mennä lääkäriin, mutta ihan toisesta syystä kuin ap. Jos menen polven nivelrikon kipuihin hakemaan kortisonipiikkiä tai inflenssayskään lääkereseptiä, niin johan siellä aletaan mittaamaan verenpainetta ja sykettä ja kuuntelemaan sydäntä ym.ym. Ja kirjoitetaan lähete labraan verikokeisiin, jossa mitataan kolesterolia ym. mitä ne nyt tutkiikin. Ja käskevät kotimittauksin seurata verenpainetta.
Viime talvena keuhkotulehduksen ja lääkekuurin jälkeen varasin lääkärin kehotuksesta ajan keuhkojen kuunteluun. Mulle oli varattu aikaa 40min!! Saamari siinä tutkittiin ja mitattiin. Ihan kuin ne olis etsimällä etsinyt jotain vikaa! Olen 60v. ja täysin terve :)
Alue: Aihe vapaa
Täällä yksi samasta kärsivä. Laiminlyön itseäni.