Suomessa nuorena lapsen saaminen on ”rikos”

Jaa. Ikävää teidän kannaltanne. Mä sain esikoisen 25-v., tokan 26-v. ja kolmannen 29. Eikä kukaan ole koskaan sanonut pahalla, päinvastoin ihaillut sitä, kuinka paljon olen ehtinyt. Kun esikoinen syntyi, olin valmistunut yliopistosta maisteriksi vajaata vuotta aiemmin (pääsin lukiosta suoraan ja opiskelin 5 vuoden tavoiteajassa). Mielestäni 22 on nuorehko ikä saada esikoinen, mutta ei mikään rikos. Ihan aikuinen ikä kuitenkin, etenkin jos on "vain" amk-tason koulutus.

Nyt 33-v. ja hyvin menee. Vakivirat ja omistusasunnot. Nelonen suunnitteilla, saman miehen kanssa tietenkin. Ulkopuolisen silmiin varmaan aika tylsääkin "peruselämää".

Kaikki mikä poikkeaa keskiarvosta vaatii selityksen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mikä poikkeaa keskiarvosta vaatii selityksen.

Niin totta. (Liki 40 vuoden kokemus...). Kuitenkin, sitä voi elää elämänsä kuten haluaa, tai kuten muut haluavat....ja samoja, normien mukaisia asioita voi tehdä eri järjestyksesä.

Jos sait 22 vuotiaana esikoisesti, nii et ollut edes mitenkään erityisen nuori. - Suomessa(kin) on naisia, jotka ovat kuluvalla vuosituhannella olleet alle 17 vuotiaita saadessaan esikoisensa; yleisemminhän ensi-synnyttäjien ikä on nousssut. Yhtä kaikki tämä palsta on paikka, jossa itse olen kohdannut kaikkein eniten halveksintaa ja suoranaista vihan lietsontaa meitä tavallista nuorenmpana lapsia saaneita kohtaan. - Toki myös verraten vanhana lapsia saaneita arvostellaan.  

Vähän samoja kokemuksia kuin ap:lla, saimme esikoisemme kun olin 20-vuotias, mies 21. Tosin en saanut noita negatiivisia kommentteja läheisiltä ja tuttavilta vaan ihan tuntemattomilta ihmisiltä. Ymmärrän nuo asenteet sinänsä, että olen pienikokoinen ja näytin ihan teiniltä eivätkä teiniäitiyteen liittyvät tilastot ole mitään kaunista luettavaa. Se tosin harmittaa, että joillain ihmisillä on tarve ääneen arvostella ja pahoittaa täysin tuntemattomien mieli vain ennakkoluulojensa perusteella. Sille vaan ei oikein voi mitään, osa ihmisistä kun ei ole kovin sivistyneitä.

Mm. neuvolassa ja päiväkodissa sun muissa vanhemmuuttamme ei kuitenkaan olla arvosteltu ikämme perusteella koska siihen ei ole ollut mitään syytä. Olemme pärjänneet yhtä hyvin tai oikeastaan paremmin kuin keskivertoparit. Tosin minulla yo-opinnot odottavat tuonne kolmeenkymppiin, toimin tällä hetkellä yrittäjänä. Meille kuitenkin lasten saaminen nuorina oli varmasti järkevä ratkaisu koska omilla vanhemmillani raskautuminen ei ole ollut mitenkään itsestäänselvyys. Olemme myös pystyneet tarjoamaan lapsille kaiken tarvitsemansa ja enemmänkin.

Saadessamme neljännen (viimeisen) lapsemme olin 28-vuotias. Synnytysosastolla eräs uusi äiti ihmetteli kuinka saan niin nuorena esikoiseni. Järkyttyi kun kerroin, että olenhan minä jo 28... ja itseasiassa lapsi on jo neljäs :D Että taidan sitten näyttää aika nuorelta ja varmaan juuri kokoni vuoksi, naama vanhenee ihan normaalia vauhtia.

Jaaha, taas yksi teiniäiti glorystory

Todella outoa hankkia lapsi jos ei ole omakotitaloa (tai vähintään ole suunnitelmaa omakotitalon hankinnasta vauva-ajan jälkeen).

Minusta on outoa, kun alle 24-vuotiaana joku saa muksun, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa haukkua, syyllistää tai vihata sen takia. Hieno homma, jos oli suunniteltu niin tai vaikka ei ollutkaan. Lapset on söpöjä<3 Outoa se on vaan siksi, että vertaan aina itseeni ja itse en ole edes valmis seurustelemaan tai mihinkään fyysiseen kanssakäymiseen ja olen N21. Jos ajattelen, että nyt vuoden päästä pitäis olisin äiti, niin hyi! Mut hei jotkut on valmiita ja kypsyvät nopeammin, ottavat vastuuta ja huolehtivat. Hyvät vanhemmat on hyvät vanhemmat iästä ja asumistyylistä huolimatta.

Nykyään monet nuorena lapsen saaneet päätyvät yksinhuoltajiksi, ja se on enemmän sääntö kuin poikkeus, tietysti aina muutamia poikkeuksia löytyy.

Sitten ihmetellään että kun on vaikeaa saada uusi parisuhde, monella koulut käymättä ja asiat muutenkin sekaisin ja eletään kädestä suuhun, mutta ei siinä mitään rikollista ole.

17v-22v lapsen sanut sinkku äiti ei yleensä ole miehille se vaihtoehto nro1 vaan jotain ihan muuta.

Mielestäni lapset ovat parasta elämässä, mutta EI Niitä ihan kenen tahansa kanssa kannata hankkia ja vielä varsinkin nuorena, vaikka elämä on urotöitä ja virheitäkin, tekoja joita ei toisiksi saa.

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus kirjoitti:

Nykyään monet nuorena lapsen saaneet päätyvät yksinhuoltajiksi, ja se on enemmän sääntö kuin poikkeus, tietysti aina muutamia poikkeuksia löytyy.

Sitten ihmetellään että kun on vaikeaa saada uusi parisuhde, monella koulut käymättä ja asiat muutenkin sekaisin ja eletään kädestä suuhun, mutta ei siinä mitään rikollista ole.

17v-22v lapsen sanut sinkku äiti ei yleensä ole miehille se vaihtoehto nro1 vaan jotain ihan muuta.

Mielestäni lapset ovat parasta elämässä, mutta EI Niitä ihan kenen tahansa kanssa kannata hankkia ja vielä varsinkin nuorena, vaikka elämä on urotöitä ja virheitäkin, tekoja joita ei toisiksi saa.

Keskivertonaiselle tuo on toki pätevä neuvo. Yksilöt vaan eivät tuppaa olemaan keskivertoisia missään suhteessa, mutta en välitä alkaa kumoamaan väitteitäsi omalla tarinoinnillani. Onhan  tuossa perää, että on vastuutonta tarkoituksella tehdä lapsi vaikeisiin olosuhteisiin taikka jos ei ole valmis vanhemmaksi. Toivon, että sinäkin sen kykenet ymmärtämään, että kaikilla elämä ja arvotkin ovat erilaiset. Minä ymmärrän myös, että perheemme on todellakin nyky-yhteiskunnassa se poikkeus, ei sääntö ja jopa kaikkiin ikäluokkiin verrattuna. Ja vaikka meillä asiat ovat hyvin, todennäköisesti en toivoisi omien tyttärieni tulevan äideiksi "liian nuorina". Ja ei hätää, meillä se ei ole geeneissä, oma äitini oli 32 minut saadessaan.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus kirjoitti:

Nykyään monet nuorena lapsen saaneet päätyvät yksinhuoltajiksi, ja se on enemmän sääntö kuin poikkeus, tietysti aina muutamia poikkeuksia löytyy.

Sitten ihmetellään että kun on vaikeaa saada uusi parisuhde, monella koulut käymättä ja asiat muutenkin sekaisin ja eletään kädestä suuhun, mutta ei siinä mitään rikollista ole.

17v-22v lapsen sanut sinkku äiti ei yleensä ole miehille se vaihtoehto nro1 vaan jotain ihan muuta.

Mielestäni lapset ovat parasta elämässä, mutta EI Niitä ihan kenen tahansa kanssa kannata hankkia ja vielä varsinkin nuorena, vaikka elämä on urotöitä ja virheitäkin, tekoja joita ei toisiksi saa.

Keskivertonaiselle tuo on toki pätevä neuvo. Yksilöt vaan eivät tuppaa olemaan keskivertoisia missään suhteessa, mutta en välitä alkaa kumoamaan väitteitäsi omalla tarinoinnillani. Onhan  tuossa perää, että on vastuutonta tarkoituksella tehdä lapsi vaikeisiin olosuhteisiin taikka jos ei ole valmis vanhemmaksi. Toivon, että sinäkin sen kykenet ymmärtämään, että kaikilla elämä ja arvotkin ovat erilaiset. Minä ymmärrän myös, että perheemme on todellakin nyky-yhteiskunnassa se poikkeus, ei sääntö ja jopa kaikkiin ikäluokkiin verrattuna. Ja vaikka meillä asiat ovat hyvin, todennäköisesti en toivoisi omien tyttärieni tulevan äideiksi "liian nuorina". Ja ei hätää, meillä se ei ole geeneissä, oma äitini oli 32 minut saadessaan.

Elämässä yleensäkin on aina helpompaa nähdä muiden virheet ja huonot valinnat paremmin kuin omansa, ja kyllä ymmärrän että ihmisillä on erilaisia arvoja, näkemyksiä ja päämääriä siitä mitä elämältään haluaa, mutta kyllä se vaan niin on että niillä valinnoilla on todellakin jälkivaikutuksia ja seuraamuksia jos asiat eivät menekään niin kuin olisi toivonut, se kannattaa myös ottaa huomioon.

Saadakseen jotain on oltava valmis myös luopumaan jostain, ainakin useimmiten.

Melkein kaikkien kaveri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus kirjoitti:

Nykyään monet nuorena lapsen saaneet päätyvät yksinhuoltajiksi, ja se on enemmän sääntö kuin poikkeus, tietysti aina muutamia poikkeuksia löytyy.

Sitten ihmetellään että kun on vaikeaa saada uusi parisuhde, monella koulut käymättä ja asiat muutenkin sekaisin ja eletään kädestä suuhun, mutta ei siinä mitään rikollista ole.

17v-22v lapsen sanut sinkku äiti ei yleensä ole miehille se vaihtoehto nro1 vaan jotain ihan muuta.

Mielestäni lapset ovat parasta elämässä, mutta EI Niitä ihan kenen tahansa kanssa kannata hankkia ja vielä varsinkin nuorena, vaikka elämä on urotöitä ja virheitäkin, tekoja joita ei toisiksi saa.

Keskivertonaiselle tuo on toki pätevä neuvo. Yksilöt vaan eivät tuppaa olemaan keskivertoisia missään suhteessa, mutta en välitä alkaa kumoamaan väitteitäsi omalla tarinoinnillani. Onhan  tuossa perää, että on vastuutonta tarkoituksella tehdä lapsi vaikeisiin olosuhteisiin taikka jos ei ole valmis vanhemmaksi. Toivon, että sinäkin sen kykenet ymmärtämään, että kaikilla elämä ja arvotkin ovat erilaiset. Minä ymmärrän myös, että perheemme on todellakin nyky-yhteiskunnassa se poikkeus, ei sääntö ja jopa kaikkiin ikäluokkiin verrattuna. Ja vaikka meillä asiat ovat hyvin, todennäköisesti en toivoisi omien tyttärieni tulevan äideiksi "liian nuorina". Ja ei hätää, meillä se ei ole geeneissä, oma äitini oli 32 minut saadessaan.

Elämässä yleensäkin on aina helpompaa nähdä muiden virheet ja huonot valinnat paremmin kuin omansa, ja kyllä ymmärrän että ihmisillä on erilaisia arvoja, näkemyksiä ja päämääriä siitä mitä elämältään haluaa, mutta kyllä se vaan niin on että niillä valinnoilla on todellakin jälkivaikutuksia ja seuraamuksia jos asiat eivät menekään niin kuin olisi toivonut, se kannattaa myös ottaa huomioon.

Saadakseen jotain on oltava valmis myös luopumaan jostain, ainakin useimmiten.

Onko sinun todellisuudessa vaikea uskoa, että _joskus_ lasten saaminen nuorena on hyvä asia, jopa parempi nuorempana kuin vanhempana? Joskus on tosiaan oltava valmis luopumaan jostain, saadakseen jotain. Yleensä onkin. Jos luovut oikeista asioista ja panostat niihin mitkä koet tärkeimmiksi, saavutat yleensä elämisen arvoisen elämän. Ihmiset kuitenkin toivovat elämältään hyvin eri asioita.

Minä esim. toivoin rakastuvani, saavani ihania lapsia ja voivani elää onnellista perhe-elämää pitkään ja terveenä. Toivoin myös voivani tehdä "uraa" (bisnestä) ja nauttia korkeasta elintasosta, ei ole ollut ongelma nuorenakaan äitinä.

Olet toki oikeutettu ajattelemaan, että ikä on tärkeä vaatimus vanhemmuudessa onnistumiselle koska tilastojen ja keskiarvojen valossa näin onkin. Kannattaa ottaa huomioon, ettei iäkkäämmänkään ihmisen elämässä asiat mene aina niinkuin olisi toivonut.

Se, että jonkun toisen elämä ei ole menestystarina ei tarkoita, etteikö heidän, joilla elämä sitä on, valintansa olisi olleet hyviä ja oikeita. Jälkeenpäin ei välttämättä ole nähtävissä "virheitä ja huonoja valintoja". Mitenkään yleistämättä, että se useammin menisi nuorilla äideillä näin kuin miten sinä yleistit.

Sinulla tuntuu olevan käsitys, että nuoret ovat vähän yksinkertaisia. Älykkäät ihmiset ovat älykkäitä iästään huolimatta, viisaus toki karttuu iän myötä jos karttuu. Toki useammin älykäs ihminen suunnittelee elämänsä hyvinkin normien mukaan, onhan se usein taloudellisempaa, luotettavampaa ja helpompaa. Vaan meitä menestyviä, vastuullisia ja valintoihimme tyytyväisiä nuoria äitejä on myös.

Pakko nyt myöntää, että hieman pahastuin oletuksesta, etten ymmärtäisi valinnoillani olevan "jälkivaikutuksia ja seuraamuksia". Ihmiset harvoin ovat ihan niin typeriä. Jos taas ovat niin ikä harvoin sitä muuttaa. Silloin toki toivottavaa ovat vähintääkin vakaat olosuhteet perhettä perustaessa, ettei k*si ole sukassa heti ensimmäisen haasteen edessä.

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikkien kaveri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tsäänssi on mahdollisuus kirjoitti:

Nykyään monet nuorena lapsen saaneet päätyvät yksinhuoltajiksi, ja se on enemmän sääntö kuin poikkeus, tietysti aina muutamia poikkeuksia löytyy.

Sitten ihmetellään että kun on vaikeaa saada uusi parisuhde, monella koulut käymättä ja asiat muutenkin sekaisin ja eletään kädestä suuhun, mutta ei siinä mitään rikollista ole.

17v-22v lapsen sanut sinkku äiti ei yleensä ole miehille se vaihtoehto nro1 vaan jotain ihan muuta.

Mielestäni lapset ovat parasta elämässä, mutta EI Niitä ihan kenen tahansa kanssa kannata hankkia ja vielä varsinkin nuorena, vaikka elämä on urotöitä ja virheitäkin, tekoja joita ei toisiksi saa.

Keskivertonaiselle tuo on toki pätevä neuvo. Yksilöt vaan eivät tuppaa olemaan keskivertoisia missään suhteessa, mutta en välitä alkaa kumoamaan väitteitäsi omalla tarinoinnillani. Onhan  tuossa perää, että on vastuutonta tarkoituksella tehdä lapsi vaikeisiin olosuhteisiin taikka jos ei ole valmis vanhemmaksi. Toivon, että sinäkin sen kykenet ymmärtämään, että kaikilla elämä ja arvotkin ovat erilaiset. Minä ymmärrän myös, että perheemme on todellakin nyky-yhteiskunnassa se poikkeus, ei sääntö ja jopa kaikkiin ikäluokkiin verrattuna. Ja vaikka meillä asiat ovat hyvin, todennäköisesti en toivoisi omien tyttärieni tulevan äideiksi "liian nuorina". Ja ei hätää, meillä se ei ole geeneissä, oma äitini oli 32 minut saadessaan.

Elämässä yleensäkin on aina helpompaa nähdä muiden virheet ja huonot valinnat paremmin kuin omansa, ja kyllä ymmärrän että ihmisillä on erilaisia arvoja, näkemyksiä ja päämääriä siitä mitä elämältään haluaa, mutta kyllä se vaan niin on että niillä valinnoilla on todellakin jälkivaikutuksia ja seuraamuksia jos asiat eivät menekään niin kuin olisi toivonut, se kannattaa myös ottaa huomioon.

Saadakseen jotain on oltava valmis myös luopumaan jostain, ainakin useimmiten.

Onko sinun todellisuudessa vaikea uskoa, että _joskus_ lasten saaminen nuorena on hyvä asia, jopa parempi nuorempana kuin vanhempana? Joskus on tosiaan oltava valmis luopumaan jostain, saadakseen jotain. Yleensä onkin. Jos luovut oikeista asioista ja panostat niihin mitkä koet tärkeimmiksi, saavutat yleensä elämisen arvoisen elämän. Ihmiset kuitenkin toivovat elämältään hyvin eri asioita.

Minä esim. toivoin rakastuvani, saavani ihania lapsia ja voivani elää onnellista perhe-elämää pitkään ja terveenä. Toivoin myös voivani tehdä "uraa" (bisnestä) ja nauttia korkeasta elintasosta, ei ole ollut ongelma nuorenakaan äitinä.

Olet toki oikeutettu ajattelemaan, että ikä on tärkeä vaatimus vanhemmuudessa onnistumiselle koska tilastojen ja keskiarvojen valossa näin onkin. Kannattaa ottaa huomioon, ettei iäkkäämmänkään ihmisen elämässä asiat mene aina niinkuin olisi toivonut.

Se, että jonkun toisen elämä ei ole menestystarina ei tarkoita, etteikö heidän, joilla elämä sitä on, valintansa olisi olleet hyviä ja oikeita. Jälkeenpäin ei välttämättä ole nähtävissä "virheitä ja huonoja valintoja". Mitenkään yleistämättä, että se useammin menisi nuorilla äideillä näin kuin miten sinä yleistit.

Sinulla tuntuu olevan käsitys, että nuoret ovat vähän yksinkertaisia. Älykkäät ihmiset ovat älykkäitä iästään huolimatta, viisaus toki karttuu iän myötä jos karttuu. Toki useammin älykäs ihminen suunnittelee elämänsä hyvinkin normien mukaan, onhan se usein taloudellisempaa, luotettavampaa ja helpompaa. Vaan meitä menestyviä, vastuullisia ja valintoihimme tyytyväisiä nuoria äitejä on myös.

Pakko nyt myöntää, että hieman pahastuin oletuksesta, etten ymmärtäisi valinnoillani olevan "jälkivaikutuksia ja seuraamuksia". Ihmiset harvoin ovat ihan niin typeriä. Jos taas ovat niin ikä harvoin sitä muuttaa. Silloin toki toivottavaa ovat vähintääkin vakaat olosuhteet perhettä perustaessa, ettei k*si ole sukassa heti ensimmäisen haasteen edessä.

Taidat ottaa tämän ja luultavasti monet muutkin erilaiset mielipiteet aika henkilökohtaisesti, kysymys on kuitenkin vain mielipiteistä, ja mielipide on niin kuin #yllyreikä jokaisella on omansa.

Tärkeintä on kai se että on itse tyytyväinen omaan elämäänsä ja valintoihinsa vaikka jotkut olisivatkin niistä eri mieltä..

Toivottavasti et menetä yöuniasi, tarkoitus ei ollut loukata tai olla törkeä, vaikka niin sinä sen väkisin haluat ottaa.

Ei turhasta kannata mieltään pahoittaa vaikka se trendikästä nykyään onkin.

En ole vastaavaa huomannut, Suomessa mielestäni suhtaudutaan oikein hyvin nuoriin äiteihin, eikä lapset ole este opiskella tai tehdä töitä, saati vaikka käydä treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

En ole vastaavaa huomannut, Suomessa mielestäni suhtaudutaan oikein hyvin nuoriin äiteihin, eikä lapset ole este opiskella tai tehdä töitä, saati vaikka käydä treffeillä.

Totta, parikymppinen kahden pienen lapsen äiti on todistetusti miehille se vaihtoehto nro1

Vierailija kirjoitti:

Jaaha, taas yksi teiniäiti glorystory

Mikä teini se 22vuotias muka on?

Täytyy sanoa, että älykkyys ei ole mikään tae, että osaa suunnitella ja elää elämänsä hyvin. Tästä on historiassa lukuisia esimerkkejä. Älykäs ihminen kärsii toisia useammin yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja masennuksesta, ja kiinnostuu myös useammin päihteistä. Keskivertoälykkäät ihmiset tekevät näkemäni mukaan usein itselleen parhaat ratkaisut, kun menevät pitkälti massan mukana eivätkä pohdi liikoja, ja heillä on melko realistiset käsitykset itsestään, omista kyvyistä ja ympäröivästä maailmasta.

Minä olen saanut lapseni 21v, 24v ja 26v. Sen jälkeen vasta opiskelin ammatin. Lukio oli käytynä ja vähän töitä olin tehnyt ennen esikoisen syntymää. Mitää kritiikkiä en ole koskaan saanut.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että älykkyys ei ole mikään tae, että osaa suunnitella ja elää elämänsä hyvin. Tästä on historiassa lukuisia esimerkkejä. Älykäs ihminen kärsii toisia useammin yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja masennuksesta, ja kiinnostuu myös useammin päihteistä. Keskivertoälykkäät ihmiset tekevät näkemäni mukaan usein itselleen parhaat ratkaisut, kun menevät pitkälti massan mukana eivätkä pohdi liikoja, ja heillä on melko realistiset käsitykset itsestään, omista kyvyistä ja ympäröivästä maailmasta.

Niin, kyllähän elämässä menestymisen kanssa korreloi myös sellaiset ominaisuudet kuin pitkäjänteisyys, itsehillintä, avoimuus ja luovuus. Ja mikään näistäkään ei yksilötasolla takaa, ettei elämä potki muuten päähän enemmän kuin toisia. Kuitenkin yleistäen älykkyys on avuksi ja yksi etenkin keskivertoa suuremman menestymisen edellytyksistä. Sekin sitten on yksilökohtaista mitä tavoittelee ja pitää menestymisenä.

Jos joku nyt sanoo, että voihan sitä voittaa lotossakin kuka tahansa. Usein lottovoittajat ovat melko nopeasti hassanneet voittonsa eikä sitä ehkä loppu peleissä voi pitää menestyksenä.

Sympatiat teille, jotka olette noita vieraiden ihmisten nälvimisiä joutuneet kuuntelemaan. Itselleni on muutamaan otteeseen mummot kauhistelleet, miten niin nuorena olen lapsen tehnyt, kun olen ollut kaksin siskopuoleni lapsen kanssa menossa jossain. Sisko siis on minua 14 vuotta vanhempi ja ekaa kertaa taisin 16veenä lähteä siskon tytön kanssa kahdestaan ulkoilemaan ja kyllä sain tuijotteluita ja tosiaan kyllä pamautin niille kommentoijille ihan suoraan, että tämä on mun siskon tyttö eikä oma lapsi. Eihän ulkopuolinen tosiaankaan voi tietää tilannetta, mutta erikoista, että ei käy mielessäkään, että kyseessä saattaisi olla sukulaislapsi, eikä oma.