Mistä johtuu, että itsensä kaltaiset ihmiset raivostuttaa eniten?

Lue psykkaa.

En tiedä mistä johtuu mutta totta on! :) 

Mua ei raivostuta vaan päinvastoin me tullaan tosi hyvin toimeen

Ehkä niiden "läpi" näkee paremmin.

Tai toisessa näkee ne asiat, jotka tuottaa itselle epävarmuutta. Ehkä tulee jonkinlainen "myötähäpeä".

Jaa, minua raivostuttavat esim. ihmiset jotka liikenteessä poukkoilevat miten sattuu ympärilleen katsomatta, mutta en todellakaan tee itse samoin. Tai tyypit jotka kohtelevat muita paskasti (esim. kiusaavat), tätäkään en tee itse.

Ei pidä paikkaansa ainakaan minulla.

Harva kai on kaikessa samankaltainen, mutta jos kohtaan omia huonoja puoliani jossakin toisessa, niin on se jotenkin häiritsevää. Vaan ei tämäkään ole koko totuus. Siskoni on monessa kurjassa asiassa hyvin samanlainen kuin minä. Hänessä nämä asiat ärsytä, saati sitten raivostuta.

Miettikää omia huonoja puolianne rehellisesti: mitä olette ajatelleet kun joku toinen on toiminut niin?

Itse olen myöhästelijä, muttei toisten myöhästely minua ärsytä.

Mutta olen myös pätijä ja toiset pätijät ärsyttävät hermoni riekaleiksi.

Ehkä olet vain niin perseestä että ärsyynnyt kun joku muukin kehtaa olla yhtä perseestä ja hankala?

Minä tykkään ja toivoisin että mun kaltaisia olisi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä niiden "läpi" näkee paremmin.

Tai toisessa näkee ne asiat, jotka tuottaa itselle epävarmuutta. Ehkä tulee jonkinlainen "myötähäpeä".

Tämä! Ja etenkin kun näkee jonkun toimivan juuri niin kuin itse on nuorempana toiminut, myötähäpeä on valtava.

Näkee omat viat ulkopuolisena.

Ei ole hauskaa, sehän ärsyttää.

Kun olisi niin kiva uskotella itselleen, että itse on parempi

ihminen kuin on.

Oma pienuus, surkeus ja rajallisuus eivät ole kivoja asioita kohdata. Mutta itse pidän tällaisia kohtaamisia äärimmäisen arvokkaina opettajina tyyliin "Jos he eivät olisi olleet tyhmiä, niin me olisimme".

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olet vain niin perseestä että ärsyynnyt kun joku muukin kehtaa olla yhtä perseestä ja hankala?

Mikä saa ihmisen kirjoittamaan näin toiselle?

On oikeastaa hämmätyttävää, että itsensä kaltaiset ihmiset ihmiset suututtaa toisinaan eniten kun kuitenkin hyvin helpsotsi sitä myös hakeutuu heidän seuraansa joiden tietää tai ainakin uskoo jakavan samantapaisia kiinnostuksen kohteita ja tai yleisemmin elämänarvoja.

Mikä tässä toisaalta hämmästyttävää, eikö olisi aika kuluttavaa, jos pitäisi aina arvailla, että mitenkähän tuo tai tämä käyttäytyy tai mitä voin tuolle sanoa tai ylipäätään kohdata. - Toisinaan yhteine sävel löytyy vajaassa minuutissa ja toisia taas ainakin itse hieman jännitän tai aattelen, että miten olla ja käyttäytyä heidän läsnäollessaan, vaikka olen heidät tiennyt ja enempi vähempi tuntenutkin jo useita vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei raivostuta vaan päinvastoin me tullaan tosi hyvin toimeen

Sama. Ne toisen "virheetkin" tuntuvat kovin inhimillisiltä ja helposti ymmärrettäviltä kun itsellä on ne samt huonot puolet.

Ärsyttävimpiä ovat ihmiset, jotka ovat täysin erilaisia kuin minä.

Samankaltaisen ihmisen kohtaaminen uhkaa omaa egoa. Jos itse pitää itseään kilttinä, matemaattisesti lahjakkaana tai vaikka nokkelien vitsien kertojana, ja näkee toisella olevan näitä samoja ominaisuuksia, se horjuttaa tunnetta omasta erityislaatuisuudesta ja väistämättä tuo pinnalle kysymyksen "onko tuo toinen sittenkin parempi tässä asiassa, josta minä olen itsessäni ollut ylpeä?" Eri asioissa taitavat ja hyvät ihmiset on helppo tuolta osin sivuuttaa, koska he ovat erilaisia, ts. he eivät kilpaile kanssasi mistään (vaikka se kilpailu olisikin vain omassa päässäsi).

Toisaalta jos toisella on joku virhe tai puute, joka on itselläkin, siitä ärsyyntyminen on keino siirtää oma häpeä toisen ihmisen halveksumiseen. Ihmiset ovat narsistisempia kuin haluavat myöntää.