Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsisin ADD/ADHD-tutkimuksiin aikuisena?
10.10.2018 |
Onko kellään kokemusta? Mulla on vanha asperger-diagnoosi, mutten usko sen kuvaavan mun tilannettani ihan täysin. Voiko keskittymishäiriöiden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä saada ilman diagnoosia? Voiko aikuisena enää saada mitään apua oikeasti? Käyn psykologilla, mutta se pelkkä puhuminen jostain lapsuudesra yms. ei auta.
Mulle on aivan sama sinänsä, mitä leimoja muhun isketään vai isketäänkö lainkaan, mutta tarvitsisin oikeasti jotain apua. Olen 30v ja olen elämäni aikana vain sössinyt asiani ihan täysin. En tiedä, onko elämässäni yhtäkään osa-aluetta, jossa ei olisi pahoja ongelmia.
Yhdellä kaverillani on ADD ja häntä lääkitys on auttanut todella paljon.
Kommentit (13)
Ite tutkitutan työterveyden kautta.
Tulee sellainen vaikutelma että epäilevät motiivejani, iskivät huumetestin sitten muiden testien jatkoksi, mutta onhan se lääkityskin toki laillista piriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite tutkitutan työterveyden kautta.
Tulee sellainen vaikutelma että epäilevät motiivejani, iskivät huumetestin sitten muiden testien jatkoksi, mutta onhan se lääkityskin toki laillista piriä.
Koska se lääkitys on vaarallista, ja adhd-oireet voivat johtuakin muista sairauksista. Ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko keskittymishäiriöiden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä saada ilman diagnoosia?
Ei voi, reseptinä se tulee ja lääkärin kautta tietenkin. Eli sulla pitää olla se diagnoosi ensin.
Maksamalla rahaa. Sanot, että haluat, että asia tutkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko keskittymishäiriöiden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä saada ilman diagnoosia?
Ei voi, reseptinä se tulee ja lääkärin kautta tietenkin. Eli sulla pitää olla se diagnoosi ensin.
Eipä mikään estä lääkäriä määräämästä niitä ilman diagnoosiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet yksityiselle psykiatrille ja pyydät lähetteen lähimpään yliopistolliseen keskussairaalaan. Tutkimukset kestää kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko keskittymishäiriöiden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä saada ilman diagnoosia?
Ei voi, reseptinä se tulee ja lääkärin kautta tietenkin. Eli sulla pitää olla se diagnoosi ensin.
Eipä mikään estä lääkäriä määräämästä niitä ilman diagnoosiakaan.
Eikö? Nehän on kolmiolääkkeitä tai jopa jotain huumelääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta näyttää, että aikuisen pitää kulkea pitkä tie, ennen kuin saa tällaisen diagnoosin. Syitä en ala arvailla.
Siskollani todettiin ADHD noin nelikymppisenä. Tie diagnoosiin oli pitkä ja vaivalloinen. Lääkärit tarjottelivat masennusta vain vuodesta toiseen, ja lääkkeitä, joista ei ollut mitään hyötyä. Diagnoosin jälkeen lääkitys muuttui, mutta sen vaikutusta on vaikea osoittaa, koska hänen elämänsä on muista syistä muuttunut huomattavan vaikeaksi.
Itselläni diagnosoitiin masennus ensimmäisen kerran vuonna 2001, mutta jo sitä ennen minulla oli huomattavia mielialaongelmia, käytöshäiriöitä, keskittymiskyvyttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Aspergerin syndrooma kävi esillä kymmenkunta vuotta sitten, mutta käsittääkseni lääkäri ei varsinaisesti tehnyt diagnoosia. Nyt jouduin jonkin hallinnollisen syyn takia siirtymään poliklinikalta toiselle ja uuden lääkärin potilaaksi myös. Ja halleluja! Hän kaivoi esiin mahdollisuuden, että psyykkiset ja sosiaaliset ongelmani voisivat johtua jostakin neurologisesta poikkeamasta. Diagnoosia ei ole vielä tehty, mutta tuo AS on esillä, samoin kuin ADHD. Sitä en tiedä, mihin tässä päädytään ja mitä hoito sitten mahdollisesti tulee olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko keskittymishäiriöiden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä saada ilman diagnoosia?
Ei voi, reseptinä se tulee ja lääkärin kautta tietenkin. Eli sulla pitää olla se diagnoosi ensin.
Eipä mikään estä lääkäriä määräämästä niitä ilman diagnoosiakaan.
Eikö? Nehän on kolmiolääkkeitä tai jopa jotain huumelääkkeitä.
No ei apteekki tarkistä, onko diagnoosia, jos niitä on määrätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko keskittymishäiriöiden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä saada ilman diagnoosia?
Ei voi, reseptinä se tulee ja lääkärin kautta tietenkin. Eli sulla pitää olla se diagnoosi ensin.
Eipä mikään estä lääkäriä määräämästä niitä ilman diagnoosiakaan.
Eikö? Nehän on kolmiolääkkeitä tai jopa jotain huumelääkkeitä.
No ei apteekki tarkistä, onko diagnoosia, jos niitä on määrätty.
Mutta lääkäreitä valvotaan siitä mitä kirjoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Minusta näyttää, että aikuisen pitää kulkea pitkä tie, ennen kuin saa tällaisen diagnoosin. Syitä en ala arvailla.
Siskollani todettiin ADHD noin nelikymppisenä. Tie diagnoosiin oli pitkä ja vaivalloinen. Lääkärit tarjottelivat masennusta vain vuodesta toiseen, ja lääkkeitä, joista ei ollut mitään hyötyä. Diagnoosin jälkeen lääkitys muuttui, mutta sen vaikutusta on vaikea osoittaa, koska hänen elämänsä on muista syistä muuttunut huomattavan vaikeaksi.
Itselläni diagnosoitiin masennus ensimmäisen kerran vuonna 2001, mutta jo sitä ennen minulla oli huomattavia mielialaongelmia, käytöshäiriöitä, keskittymiskyvyttömyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Aspergerin syndrooma kävi esillä kymmenkunta vuotta sitten, mutta käsittääkseni lääkäri ei varsinaisesti tehnyt diagnoosia. Nyt jouduin jonkin hallinnollisen syyn takia siirtymään poliklinikalta toiselle ja uuden lääkärin potilaaksi myös. Ja halleluja! Hän kaivoi esiin mahdollisuuden, että psyykkiset ja sosiaaliset ongelmani voisivat johtua jostakin neurologisesta poikkeamasta. Diagnoosia ei ole vielä tehty, mutta tuo AS on esillä, samoin kuin ADHD. Sitä en tiedä, mihin tässä päädytään ja mitä hoito sitten mahdollisesti tulee olemaan.
Mä kävin yksityisellä psykiatrilla kolme kertaa, jona aikana hän sulki minulta pois add:n, kun vastailin kysymyksiin, joita hän kysyi.
Mielestäni potilaan itsearvio kyseisissä tiloissa ei saisi olla luotettava mittari diagnoosille tai sen eväämiselle. Minua on kompensoinut erittäin vaativa koti, jonka takia minulla on osa ehkä muita ongelmia, mutta jonka "ansiosta" veikkaanpa itse pärjääväni monissa asioissa keskivertoassia tai add:tä paremmin, koska minulle ei koskaan ole todellakaan annettu valintaa, ettenkö vain opettelisi pärjäämään. Se on ollut todella julmaa ja väärin minua kohtaan ja aiheuttanut muita vaikeuksia. Joista voitaisiin näppärästi syyttää minua, vaikka en todellakaan ole syypää, vaan huonon kohtelun (ja ehkä tunnistamattoman oireyhtymän) uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu pitkään prosessiin.
Joko suoraan yksityiselle tutkimuksiin (kallis) tai sitten hakeudut julkiselle tutkimuksiin (jonot pitkiä, tutkimuksiin pääsy kestää ainakin 6 kk, itse tutkimukset kestää ehkä vielä toisetkin 6kk). Jos yksityiselle, etsi lääkäri, jolla kokemusta aikuisisten diagnosoimisesta, hyviä ja asiantuntevia on vähän, eli ajan saamiseen voi mennä useampi viikko.
Lääkkeet ovat senverran vahvoja, ettei niitä mielellään tuosta noin vain määrätä. Täytyy muistaa, että ne vaikuttaa keskushermostoon ja yhtenä mahdollisena sivuvaikutuksena jopa äkkikuolema. Täytyy muistaa, että lääke ei ole oikotie onneen, mutta se voi toimia hyvänä tukena.
Aikuisena diagnoosin saaminen ei ole mahdotonta, kunhan on itse tehnyt kunnon taustatutkimuksen. On pitkä prosessi ja paikoin raskas. ADHD aikuisella vielä melko tabuaihe, ja riskinä väärät diagnoosit, koska samankaltaisia oireita löytyy esim. Bipolaarista, rajatilahäiriöstä ja masennuksesta. Lääkärit halukkaampia diagnosoimaan ja lääkitsemään edellisiä, koska tunnetumpia. Stimulantteihin (oikeutetusti) suhtaudutaan varovaisesti. Siksi tärkeää, että oireet olleet olemassa lapsuudesta asti.
Itse olen saanut aikuisena diagnoosin, vaikka lapsuudesta ei mitään osviittaa. Osasin tuolloin peittää oireeni hyvin muiden vahvuuksieni ansiosta ja koulun tiukat raamit auttoivat pitämään pakan 'kasassa'. Myöhemmin alkoikin sitten rakoilemaan ja kunnolla vaikka mitä yritin...
Lääkäriin vanhan diagnoosin turvin.