Mitä on tehtävissä kun elämän rakkaus ei tunne samoin, eikä kukaan muu tunnu miltään

Jos lohduttaa, täällä kohtalotoveri. Tapailen ihanaa miestä mutta tämä rakkaus ei silti lähde mielestäni. Ikää 40 vuotta.

Tee jotain muuta ja päätä, että nautit elämästä vaikka suurta rakkautta se ei enää tarjoaisikaan. Ja joskus saattaa sitten tulla, tai sitten ei.

Hyväksy. Rakasta ja jatka elämääsi. Joko asia tulee muuttumaan tai sitten ei, älä turhaan tappele asian kanssa.

Kai sitä on rakastunut johki haavekuvaan. Kun miettii sitä niin ehkä helpottaa. Plus auttaako jos ajattelee, että se rakkaus muuttaa muotoaan. Tulevaisuudessa se on vaan kaunis muisto

Siihen tottuu ajan kanssa

Mulla ajan myötä menneet haikailut aina ohi

Minä en usko että saavuttamaton ihastus voi olla aidosti "elämän rakkaus". Oletteko olleet suhteessa ihastuksenne kohteen kanssa, vai aina haaveilleet etäältä? Itse tulin kerran elämäni rakkaudeksi luulemani miehen jättämäksi ja tuntuihan se uskomattoman pahalta hetken aikaa. Sitten kuitenkin analysoin tarkasti suhteemme, millaista meillä oli yhdessä, miehen persoonallisuuden jne., ja tajusin että voin saada parempaakin. Ja sainkin! Seuraavan miehen kanssa koin pitkän, onnellisen suhteen, joka kuitenkin päättyi siihen että mies halusi lapsia (muutti mieltään) ja minä en. Silloin mietin, voiko enää yhtä ihanaa suhdetta löytyäkään, mutta nyt olen uuden miehen kanssa vielä onnellisempi kuin edellisen kanssa ikinä. :)

Näistä kolmesta siis vain ensimmäinen tuntui eron jälkeen siltä, että kyseessä olisi ollut jonkinlainen satumaisen maaginen "elämäni mies". Kahden jälkimmäisen kanssa olen kuitenkin ollut paljon onnellisempi ja ymmärrän nyt, että sen ensimmäisen miehen viehätys perustui omiin kuvitelmiini - ei siihen millaista meillä todellisuudessa oli. 

4.5v mennyt. Ei helpota

Sori

Kyse on oman mielesi solmusta. Jos se olisi elämäsi rakkaus niin se kokisi samoin kuin sinä. Unohda koko juttu, vaikka niillä haaveilla narkkaaminen onkin päihdyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Minä en usko että saavuttamaton ihastus voi olla aidosti "elämän rakkaus". Oletteko olleet suhteessa ihastuksenne kohteen kanssa, vai aina haaveilleet etäältä? Itse tulin kerran elämäni rakkaudeksi luulemani miehen jättämäksi ja tuntuihan se uskomattoman pahalta hetken aikaa. Sitten kuitenkin analysoin tarkasti suhteemme, millaista meillä oli yhdessä, miehen persoonallisuuden jne., ja tajusin että voin saada parempaakin. Ja sainkin! Seuraavan miehen kanssa koin pitkän, onnellisen suhteen, joka kuitenkin päättyi siihen että mies halusi lapsia (muutti mieltään) ja minä en. Silloin mietin, voiko enää yhtä ihanaa suhdetta löytyäkään, mutta nyt olen uuden miehen kanssa vielä onnellisempi kuin edellisen kanssa ikinä. :)

Näistä kolmesta siis vain ensimmäinen tuntui eron jälkeen siltä, että kyseessä olisi ollut jonkinlainen satumaisen maaginen "elämäni mies". Kahden jälkimmäisen kanssa olen kuitenkin ollut paljon onnellisempi ja ymmärrän nyt, että sen ensimmäisen miehen viehätys perustui omiin kuvitelmiini - ei siihen millaista meillä todellisuudessa oli. 

En ole ollut suhteessa miehen kanssa, mutta muuten tunnen tyypin hyvin. Vaikka meillä synkkaa hyvin, hän ei vain tunne samoin 😞

Joskus ne tunteet voi olla niin elämää suurempia että niiden kanssa voi olla vaikea elää. Se rakkaus on ikään kuin liikaa itselle ja siitä ei tule sen takia mitään. Näin itse koen.

Vierailija kirjoitti:

Vuodet vain kuluu, mutta tunne ei mene ohi. Mies on jatkuvasti mielessä. Olen yrittänyt deittailla muita, mutta kukaan ei tunnu miltään.

Tiedän tunteen niin hyvin ap.