Lue keskustelun säännöt.
Muisto lapsuudesta: 90-luvun lopulla, kun olin noin 12-vuotias, kaverini osti usein Danone-jugurttijuomia, jotka oli pakattu paksuun muoviin
09.10.2018 |
Jo silloin olin järkyttynyt, miksei kaverini miettinyt yhtään kuinka paljon muovijätettä siitä purnukasta tuli.
Minua kutsuttiin muuten jälkeenjääneeksi noihin aikoihin.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Perheiden kulutus-, kierrätys- ja lajittelutottumukset erosivat jo tuolloin paljon. Minun nelihenkiseltä lapsuuden perheeltä syntyi vain yksi 200 litran muovisäkillinen kaatopaikkajätettä vuodessa! Säkissä oli muoviroskat (muovit taiteltiin esim. leipääpussiin, pussi solmittiin ja vietiin ulos jäteastiaan odottamaan sen täyttymistä) . Lisäksi kertyi erittäin vähän metalliroskia ja joskus ongelmajätettä. Veimme nämä jätteet itse kaatopaikan lajittelupisteisiin. Roska-auto ei käynyt meillä. Kaiken muun kierrätimme ja lajittelimme kotona. Jo kaupassa valitsimme tuotteita niin, että muovi- ja metalli-pakkauksia kertyisi mahdollisimman vähän.
Esim.
-Yogurtti ostettiin litran purkeissa, purkit pestiin ja poltettiin tai käytettiin esim taimienkasvatuksessa ruukkuina.
- Liha ostettiin irtomyynnistä paperiin käärittynä. Paperi poltettiin.
- Ketsuppipullosta syntyi iso muovijäte
- Biojätteet joko kompostoitiin tai syötettiin kanoille
Olette hienoja ihmisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkijunassahan tämä juttu tulikin - miltei 30 vuotta myöhässä...
Vierailija kirjoitti:
Perheiden kulutus-, kierrätys- ja lajittelutottumukset erosivat jo tuolloin paljon. Minun nelihenkiseltä lapsuuden perheeltä syntyi vain yksi 200 litran muovisäkillinen kaatopaikkajätettä vuodessa! Säkissä oli muoviroskat (muovit taiteltiin esim. leipääpussiin, pussi solmittiin ja vietiin ulos jäteastiaan odottamaan sen täyttymistä) . Lisäksi kertyi erittäin vähän metalliroskia ja joskus ongelmajätettä. Veimme nämä jätteet itse kaatopaikan lajittelupisteisiin. Roska-auto ei käynyt meillä. Kaiken muun kierrätimme ja lajittelimme kotona. Jo kaupassa valitsimme tuotteita niin, että muovi- ja metalli-pakkauksia kertyisi mahdollisimman vähän.
Esim.
-Yogurtti ostettiin litran purkeissa, purkit pestiin ja poltettiin tai käytettiin esim taimienkasvatuksessa ruukkuina.
- Liha ostettiin irtomyynnistä paperiin käärittynä. Paperi poltettiin.
- Ketsuppipullosta syntyi iso muovijäte
- Biojätteet joko kompostoitiin tai syötettiin kanoille
1990-luvulla ei muistaakseni ollut vielä lihat pakattu niin kuin nyt, eli 400g muovilaatikkoon, johon mahtui 1200 g. Muovipakkauksia oli kyllä silloinkin paljon. AP:n mainitsemia pikkupulloja meillä pestiin ja täytettiin uudestaan itsetehdyllä 'juotavalla jugurtilla'.
Meillä täyttyi silloin 90 litran jätesäiliö n. 5 kertaa vuodessa, kun silloin maksettiin todellisten tyhjenyskertojen mukaan ja kaikki mahdollinen poltettiin ja kompostoitiin. Nyt sama säiliö täyttyy vähintään 15 kertaa vuodessa, kun niin monta kertaa maksetaan jätemäärästä riippumatta.
Minä en millään näin korkeakouluttautuneena kansalaisena käsitä, millä logiikassa se voi jätettä vähentää, että maksu on sama riippumatta siitä, minkä verran tulee jätettä. Kyllä meillä ainakin tungetaan jätekeräykseen kaikki mahdollinen ja vähän mahdotontakin eikä kotona polteta enää muuta kuin ne paperit, joissa on jotain arkaluontoista tietoa eikä varsinkaan lajitella paperi- ja muovijätteitä vaan mätetään samaan säiliöön.
Vierailija kirjoitti:
Jälkijunassahan tämä juttu tulikin - miltei 30 vuotta myöhässä...
Meillä on hieno yhteiskunta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheiden kulutus-, kierrätys- ja lajittelutottumukset erosivat jo tuolloin paljon. Minun nelihenkiseltä lapsuuden perheeltä syntyi vain yksi 200 litran muovisäkillinen kaatopaikkajätettä vuodessa! Säkissä oli muoviroskat (muovit taiteltiin esim. leipääpussiin, pussi solmittiin ja vietiin ulos jäteastiaan odottamaan sen täyttymistä) . Lisäksi kertyi erittäin vähän metalliroskia ja joskus ongelmajätettä. Veimme nämä jätteet itse kaatopaikan lajittelupisteisiin. Roska-auto ei käynyt meillä. Kaiken muun kierrätimme ja lajittelimme kotona. Jo kaupassa valitsimme tuotteita niin, että muovi- ja metalli-pakkauksia kertyisi mahdollisimman vähän.
Esim.
-Yogurtti ostettiin litran purkeissa, purkit pestiin ja poltettiin tai käytettiin esim taimienkasvatuksessa ruukkuina.
- Liha ostettiin irtomyynnistä paperiin käärittynä. Paperi poltettiin.
- Ketsuppipullosta syntyi iso muovijäte
- Biojätteet joko kompostoitiin tai syötettiin kanoille
1990-luvulla ei muistaakseni ollut vielä lihat pakattu niin kuin nyt, eli 400g muovilaatikkoon, johon mahtui 1200 g. Muovipakkauksia oli kyllä silloinkin paljon. AP:n mainitsemia pikkupulloja meillä pestiin ja täytettiin uudestaan itsetehdyllä 'juotavalla jugurtilla'.
Meillä täyttyi silloin 90 litran jätesäiliö n. 5 kertaa vuodessa, kun silloin maksettiin todellisten tyhjenyskertojen mukaan ja kaikki mahdollinen poltettiin ja kompostoitiin. Nyt sama säiliö täyttyy vähintään 15 kertaa vuodessa, kun niin monta kertaa maksetaan jätemäärästä riippumatta.
Minä en millään näin korkeakouluttautuneena kansalaisena käsitä, millä logiikassa se voi jätettä vähentää, että maksu on sama riippumatta siitä, minkä verran tulee jätettä. Kyllä meillä ainakin tungetaan jätekeräykseen kaikki mahdollinen ja vähän mahdotontakin eikä kotona polteta enää muuta kuin ne paperit, joissa on jotain arkaluontoista tietoa eikä varsinkaan lajitella paperi- ja muovijätteitä vaan mätetään samaan säiliöön.
Sama. Mutta toisaalta ajattelen että parempi, että asiansa osaavat muuttavat jätteen energiaksi jätteenpolttolaitoksella, kuin että minä onneton ryhtyisin leikkimään viherpiipertäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta nykyajan pakkausmateriaalit, ohuet ja kierrätetystä kamasta tehdyt, hajoavat jo kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheiden kulutus-, kierrätys- ja lajittelutottumukset erosivat jo tuolloin paljon. Minun nelihenkiseltä lapsuuden perheeltä syntyi vain yksi 200 litran muovisäkillinen kaatopaikkajätettä vuodessa! Säkissä oli muoviroskat (muovit taiteltiin esim. leipääpussiin, pussi solmittiin ja vietiin ulos jäteastiaan odottamaan sen täyttymistä) . Lisäksi kertyi erittäin vähän metalliroskia ja joskus ongelmajätettä. Veimme nämä jätteet itse kaatopaikan lajittelupisteisiin. Roska-auto ei käynyt meillä. Kaiken muun kierrätimme ja lajittelimme kotona. Jo kaupassa valitsimme tuotteita niin, että muovi- ja metalli-pakkauksia kertyisi mahdollisimman vähän.
Esim.
-Yogurtti ostettiin litran purkeissa, purkit pestiin ja poltettiin tai käytettiin esim taimienkasvatuksessa ruukkuina.
- Liha ostettiin irtomyynnistä paperiin käärittynä. Paperi poltettiin.
- Ketsuppipullosta syntyi iso muovijäte
- Biojätteet joko kompostoitiin tai syötettiin kanoille
1990-luvulla ei muistaakseni ollut vielä lihat pakattu niin kuin nyt, eli 400g muovilaatikkoon, johon mahtui 1200 g. Muovipakkauksia oli kyllä silloinkin paljon. AP:n mainitsemia pikkupulloja meillä pestiin ja täytettiin uudestaan itsetehdyllä 'juotavalla jugurtilla'.
Meillä täyttyi silloin 90 litran jätesäiliö n. 5 kertaa vuodessa, kun silloin maksettiin todellisten tyhjenyskertojen mukaan ja kaikki mahdollinen poltettiin ja kompostoitiin. Nyt sama säiliö täyttyy vähintään 15 kertaa vuodessa, kun niin monta kertaa maksetaan jätemäärästä riippumatta.
Minä en millään näin korkeakouluttautuneena kansalaisena käsitä, millä logiikassa se voi jätettä vähentää, että maksu on sama riippumatta siitä, minkä verran tulee jätettä. Kyllä meillä ainakin tungetaan jätekeräykseen kaikki mahdollinen ja vähän mahdotontakin eikä kotona polteta enää muuta kuin ne paperit, joissa on jotain arkaluontoista tietoa eikä varsinkaan lajitella paperi- ja muovijätteitä vaan mätetään samaan säiliöön.
80-luvulla leikkiessä löydettiin hiekkakuopilta sinne hylättyjä jätteitä autoista sohviin. Että niin ne aika kultaa joillain muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheiden kulutus-, kierrätys- ja lajittelutottumukset erosivat jo tuolloin paljon. Minun nelihenkiseltä lapsuuden perheeltä syntyi vain yksi 200 litran muovisäkillinen kaatopaikkajätettä vuodessa! Säkissä oli muoviroskat (muovit taiteltiin esim. leipääpussiin, pussi solmittiin ja vietiin ulos jäteastiaan odottamaan sen täyttymistä) . Lisäksi kertyi erittäin vähän metalliroskia ja joskus ongelmajätettä. Veimme nämä jätteet itse kaatopaikan lajittelupisteisiin. Roska-auto ei käynyt meillä. Kaiken muun kierrätimme ja lajittelimme kotona. Jo kaupassa valitsimme tuotteita niin, että muovi- ja metalli-pakkauksia kertyisi mahdollisimman vähän.
Esim.
-Yogurtti ostettiin litran purkeissa, purkit pestiin ja poltettiin tai käytettiin esim taimienkasvatuksessa ruukkuina.
- Liha ostettiin irtomyynnistä paperiin käärittynä. Paperi poltettiin.
- Ketsuppipullosta syntyi iso muovijäte
- Biojätteet joko kompostoitiin tai syötettiin kanoille
1990-luvulla ei muistaakseni ollut vielä lihat pakattu niin kuin nyt, eli 400g muovilaatikkoon, johon mahtui 1200 g. Muovipakkauksia oli kyllä silloinkin paljon. AP:n mainitsemia pikkupulloja meillä pestiin ja täytettiin uudestaan itsetehdyllä 'juotavalla jugurtilla'.
Meillä täyttyi silloin 90 litran jätesäiliö n. 5 kertaa vuodessa, kun silloin maksettiin todellisten tyhjenyskertojen mukaan ja kaikki mahdollinen poltettiin ja kompostoitiin. Nyt sama säiliö täyttyy vähintään 15 kertaa vuodessa, kun niin monta kertaa maksetaan jätemäärästä riippumatta.
Minä en millään näin korkeakouluttautuneena kansalaisena käsitä, millä logiikassa se voi jätettä vähentää, että maksu on sama riippumatta siitä, minkä verran tulee jätettä. Kyllä meillä ainakin tungetaan jätekeräykseen kaikki mahdollinen ja vähän mahdotontakin eikä kotona polteta enää muuta kuin ne paperit, joissa on jotain arkaluontoista tietoa eikä varsinkaan lajitella paperi- ja muovijätteitä vaan mätetään samaan säiliöön.
Sama. Mutta toisaalta ajattelen että parempi, että asiansa osaavat muuttavat jätteen energiaksi jätteenpolttolaitoksella, kuin että minä onneton ryhtyisin leikkimään viherpiipertäjää.
Ei aika kultaa minun muistojani, sillä varsin hyvin muistan oman panokseni lähimmän kaatopaikan sulkemiseen. Sinne kun tuotiin eläinten ja autojen raatoja, muun pienemmän jätteen lisäksi. Se oli virallinen kunnallinen kaatopaikka, mutta vieläkin maastosta löytyy niitä epävirallisia.
En sanoisi itseäni viherpiipertäjäksi, jos paperi muuttuu tuhkaksi omalla tontilla ja jos syötän kaiken mahdollisen biojätteen joillekin eläimille, joihin lasken myös maanmatoset. Niille ei mene keittiöstä paljon muuta kuin kahvinporot ja jotkut sellaiset hedelmänkuoret, jotka ovat muille sopimattomia kun vuohia meillä ei tällä kertaa ole.
Parempi se että asiansaosaavat muuttavat jätteen energiaksi, mutta huonompi homma se, että me maksamme tyhjästä. Ja huonompi sekin, että jätteisiin menee nyt paljon sellaista, jota sinne ei tarvitsisi laittaa siinä tapauksessa, että jätemaksi perustuisi tuotettuun jätemäärään. Nyt jätettä tuotetaan periaatteella "astia täyteen millä hyvänsä" eli rahalle vastinetta tyhjennyksen muodossa. Jollakin toisella mallilla jäteastia sisältäisi normaalia kotitalousjätettä ja suuremmat jätesäkilliset kuljetettaisi itse kaatopaikalle isommissa erissä kerran tai kaksi vuodessa, tarpeen mukaan.
Perheiden kulutus-, kierrätys- ja lajittelutottumukset erosivat jo tuolloin paljon. Minun nelihenkiseltä lapsuuden perheeltä syntyi vain yksi 200 litran muovisäkillinen kaatopaikkajätettä vuodessa! Säkissä oli muoviroskat (muovit taiteltiin esim. leipääpussiin, pussi solmittiin ja vietiin ulos jäteastiaan odottamaan sen täyttymistä) . Lisäksi kertyi erittäin vähän metalliroskia ja joskus ongelmajätettä. Veimme nämä jätteet itse kaatopaikan lajittelupisteisiin. Roska-auto ei käynyt meillä. Kaiken muun kierrätimme ja lajittelimme kotona. Jo kaupassa valitsimme tuotteita niin, että muovi- ja metalli-pakkauksia kertyisi mahdollisimman vähän.
Esim.
-Yogurtti ostettiin litran purkeissa, purkit pestiin ja poltettiin tai käytettiin esim taimienkasvatuksessa ruukkuina.
- Liha ostettiin irtomyynnistä paperiin käärittynä. Paperi poltettiin.
- Ketsuppipullosta syntyi iso muovijäte
- Biojätteet joko kompostoitiin tai syötettiin kanoille