Onko vika todella minussa kun mua ällöttää joka kerta niin kun ystäväni nimittää koiraansa "pikkupojaksi" että tekis mieli vetää itkupotkuraivarit ja karatepotku!!!
Ystävällä siis puolivuotias kultanennoutaja joka esim. minut nähdessään innostuu niin että ulvahtelee ja tulee jalkoihin kiehnäämään. Tähän ystäväni jokakerta lirkuttaa muka toruvaan sävyyn että hyi,hyi eihän pikkupojat ole noin tuhmia tai hyi kauhea eihän pikkupojilla ole noin kamala ääni tms. Siis mua jotenkin korpeaa toi puhetyyli niin ettei voi olla näkymättä naamasta ja olenkin ruvennut epäilemään että hän on sen huomannut ja toi onkin tarkotettu piruiluksi minulle. Kumpi meistä on mielestäsi se suurempi roisto?!
Kommentit (7)
Sä. Seuraava kysymys.
Vaikka lemmikeille lässyttäminen on hoopoa, aikuinen ihminen ei saa siitä väkivaltaista aggressiota.
Ap, sä et osaa karatea, joten unohda. Satutat vain itsesi.
Kunnianhimoinen ystäväsi ilmeisesti treenaa ensi vuoden koirallelässytys-kilpailuihin. Oletpa ahdasmielinen.
Ymmärrän.
Joskus on vaan niin vaikea ymmärtää toisen harrastusta kun ollaan niin erilaisia ihmisiä. Mä esimerkiksi tunnen valtavaa myötähäpeää katsoessani jotain jääkiekko-ohjelmaa, jossa jotkut kommentaattorit selostavat nolosti ja lapsellisesti peliä. Ja se yks uusi mainos, missä "otetaan fanit mukaan" ( jääkiekossa), on aivan kaameaa kuultavaa.
Jotenkin niin hassua, että joku voi puhua niin tohkeissaan jostain kiekosta.
Itse tyytyisin tuossa tilanteessa vain suhisemaan ja tekemään kata potkun.
0/5