Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joista vanhemmat ovat yrittäneet tehdä erityislapsia?
07.10.2018 |
Itselläni äitini mm. sepitti minulle kaikkia sairauksia lapsena, ramppasimme lääkärillä ja sain flunssaan ab-kuurin yksityiseltä jo parin päivän nuhan jälkeen.
Olivat sitä mieltä että tarvitsen jatkuvaa erityisopetusta (peruskoulussa sitä en kuitenkaan saanut). Lukion keskeytettyäni he totesivat että tiesivät sen jäävän kesken ja alkoivat painostaa että minun täytyy hakea Ammattiopisto Luoville. Luovilla opiskelinkin vaikka välillä se oli haastavaa siinä ympäristössä. Sitten kun hain amkiin, niin äitini naureskeli että tasan millään Luovin papereilla et voi sinne hakea.
Autokoulusta olivat sitä mieltä että ei missään nimessä. Sanoivat että en pärjää liikenteessä, mutta suostuivat siihen kuitenkin opetusluvalla. No, sitten jouduinkin uusimaan kokeita kun opetus oli vähän sitä ja tätä. Tästä he sanoivat että se on minun vikani.
Ekan auton ostossa olivat ehdottomasti vastaan, kolaroisin sen kuulemma heti. Ovat ihmeissään kun olen ajellut kolmikymppiseksi ilman kolareita.
Parisuhteen, lasten hankkimisen, asunnon oston jne suhteen ovat olleet sitä mieltä että ei ei. Silti olen nämä kaikki tehnyt.
Työpaikkoja pitäisi kuulemma hakea vaan palkkatuki paikkoja, yliopistosta ei saisi haaveillakaan...
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei erityisopetukseen mennä noin vain siksi, että vanhemmat haluavat. Kyllä siinä on yleensä erikoissairaanhoidon tai vähintään psykologin arvio taustalla.
Kirjoitit, että peruskoulussa et saanut erityisopetusta. Olisiko auttanut, jos olisit saanut? Lukion keskeytit, mutta kuitenkin puhut AMK: sta. Eihän AMK: hon voi mennä, jos lukio ei ole käytynä...
eli oletko nyt sitten käynyt sen AMK: n vai et?
Toisaalta vanhempien asenne ei kuulosta kovin kannustavalta, ymmärrän hyvin, miksi harmittaa.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Itselläni äitini mm. sepitti minulle kaikkia sairauksia lapsena, ramppasimme lääkärillä ja sain flunssaan ab-kuurin yksityiseltä jo parin päivän nuhan jälkeen.
Olivat sitä mieltä että tarvitsen jatkuvaa erityisopetusta (peruskoulussa sitä en kuitenkaan saanut). Lukion keskeytettyäni he totesivat että tiesivät sen jäävän kesken ja alkoivat painostaa että minun täytyy hakea Ammattiopisto Luoville. Luovilla opiskelinkin vaikka välillä se oli haastavaa siinä ympäristössä. Sitten kun hain amkiin, niin äitini naureskeli että tasan millään Luovin papereilla et voi sinne hakea.
Autokoulusta olivat sitä mieltä että ei missään nimessä. Sanoivat että en pärjää liikenteessä, mutta suostuivat siihen kuitenkin opetusluvalla. No, sitten jouduinkin uusimaan kokeita kun opetus oli vähän sitä ja tätä. Tästä he sanoivat että se on minun vikani.
Ekan auton ostossa olivat ehdottomasti vastaan, kolaroisin sen kuulemma heti. Ovat ihmeissään kun olen ajellut kolmikymppiseksi ilman kolareita.
Parisuhteen, lasten hankkimisen, asunnon oston jne suhteen ovat olleet sitä mieltä että ei ei. Silti olen nämä kaikki tehnyt.
Työpaikkoja pitäisi kuulemma hakea vaan palkkatuki paikkoja, yliopistosta ei saisi haaveillakaan...
Ensin ajattelin, että vanhempien kova huoli ja pelko lapsen selviytymisestä (jos heiltä itseltään esim. on aina vaadittu yli taitoje) ovat taustalla tässä, mutta sen kyllä kuuluisi helpottaa osoittautuessa, että lapsi pärjäilee ja on itse onnellinen... 🤔
Kamalat vanhemmat. Koita irrottautua.
Kaffepulla kirjoitti:
Ei erityisopetukseen mennä noin vain siksi, että vanhemmat haluavat. Kyllä siinä on yleensä erikoissairaanhoidon tai vähintään psykologin arvio taustalla.
Eli jos Ap on ollut erityisopetuksessa, niin kyllä siihen on ollut syyt.
Toisaalta vanhempien asenne ei kuulosta kovin kannustavalta, ymmärrän hyvin, miksi harmittaa.
Siis milloin olen ollut erityisopetuksessa? Peruskoulussa en sitä saanut ja Luoville sai siihen aikaan ainakin hakea myös "terveet". Luoville oli kyllä perusteena lievä kuulonalenema, joka minulta löytyy. Tämä siksi että pääsisin paremmin sisään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Ei erityisopetukseen mennä noin vain siksi, että vanhemmat haluavat. Kyllä siinä on yleensä erikoissairaanhoidon tai vähintään psykologin arvio taustalla.
Eli jos Ap on ollut erityisopetuksessa, niin kyllä siihen on ollut syyt.
Toisaalta vanhempien asenne ei kuulosta kovin kannustavalta, ymmärrän hyvin, miksi harmittaa.
Niin no, sen voi nähdä niinkin, että moni takuulla apua enemmän tarvitseva ei sen piirissä ole, koska vanhemmat eivät hae apua. Jolloin tuntuu hiukan sille, että sinne pääsee vain, jos osaa puhua lapsesta oikein ja apua hakee (ja lapsi lievästikin omaa kyseisiä piirteitä.) Kuka on normaali ja kuka erityinen, Kiukkulasta päiväähän tiesi, missä se rajaa kulkee, ehkä hän saapuu ketjuun piirtämään sen viivan?
Kaffepulla kirjoitti:
Ei erityisopetukseen mennä noin vain siksi, että vanhemmat haluavat. Kyllä siinä on yleensä erikoissairaanhoidon tai vähintään psykologin arvio taustalla.
Kirjoitit, että peruskoulussa et saanut erityisopetusta. Olisiko auttanut, jos olisit saanut? Lukion keskeytit, mutta kuitenkin puhut AMK: sta. Eihän AMK: hon voi mennä, jos lukio ei ole käytynä... eli oletko nyt sitten käynyt sen AMK: n vai et?
Toisaalta vanhempien asenne ei kuulosta kovin kannustavalta, ymmärrän hyvin, miksi harmittaa.
Niin siis ammattikorkeaan ei voi sinusta hakea kun lukion papereilla? Täh? Millä paikkakunnalla asut? Minä hain ja pääsin ihan amiksen papereilla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, korjasinkin tekstiäni, kun luin, että et ollut erityisopetuksessa. Vaikka siis siitä oli ollut puhetta.
Normaalissa lukiossa et pärjännyt, joten sittenhän tuo Luovi oli sinulle ihan oikea paikka. Hienoa, jos valmistuit sieltä.
Miten pärjäsit AMK:ssa?
🇺🇦🇮🇱
Minun äitini on narsisti ja hän kapaloi juuri tuolla tavoin pikkusiskoni. Näennäisesti piti "huolta", mutta käytännössä sitoi lapsen itseensä. Pienikin normaali ns käytöshäiriö (uhmaikäisenä tai teininä) tulkittiin mt-ongelmaksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Ei erityisopetukseen mennä noin vain siksi, että vanhemmat haluavat. Kyllä siinä on yleensä erikoissairaanhoidon tai vähintään psykologin arvio taustalla.
Kirjoitit, että peruskoulussa et saanut erityisopetusta. Olisiko auttanut, jos olisit saanut? Lukion keskeytit, mutta kuitenkin puhut AMK: sta. Eihän AMK: hon voi mennä, jos lukio ei ole käytynä... eli oletko nyt sitten käynyt sen AMK: n vai et?
Toisaalta vanhempien asenne ei kuulosta kovin kannustavalta, ymmärrän hyvin, miksi harmittaa.
Miksi ap ei ole voinut opiskella niillä Luovin papereilla siellä amkissa? Eihän siinä hakuprosessissa katsota että mikä ammattiopisto on kyseessä?
Siskon mm jätti lukion kesken, koska hänelle koko ajan jauhettiin, miten "se on hänelle liian raskas".
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita diagnooseja haetaan monista syistä. Aikuinen saa haluamaansa erityishuomiota (by proxy), ei osaa tai jaksa kasvattaa lastaan ja yrittää ulkoistaa vastuuta jne. Erityisesti psykologiset ja neurologiset sairaudet voidaan "luoda" lapsille aika helpostikin. Hyvä, että olet tajunnut olevasi ihan tavan tyyppi.
Jotkut tekevät tuota itselleen. Hakevat diagnoosin diagnoosin perään, että saisivat helpotuksia ja lääkkeitä, kun eivät muuten usko pystyvänsä hallitsemaan elämäänsä. Samoin diagnooseja jaellaan lähipiirille ja yritetään vetää mukaan samaan suohon. Jos sama meno jatkuu, meillä ei ole yhtä ainutta "tervettä" tyyppiä koko Suomessa parin sukupolven päästä.
Kaffepulla kirjoitti:
Joo, korjasinkin tekstiäni, kun luin, että et ollut erityisopetuksessa. Vaikka siis siitä oli ollut puhetta.
Normaalissa lukiossa et pärjännyt, joten sittenhän tuo Luovi oli sinulle ihan oikea paikka. Hienoa, jos valmistuit sieltä.
Miten pärjäsit AMK:ssa?
Siis pärjäsin, keskeytin sen lukion. Se oli pieni lukio pienellä paikkakunnalla ja halusin irrottautua osin vanhemmista ja tältä paikkakunnalta.
Millä perusteella Luovi oli oikea paikka? Itselläni siellä ainakin turhautti monien erityisten tilanne.
Pärjäsin siellä ja amkissa kuitenkin ihan hyvin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa kokemusta ei ole. Mutta eräs ystäväni tuntuu näkevän lapsensa paljon erityisempänä kuin muut hänet näkevät.
Minun mielestäni kyseessä on ihan normaali alle kouluikäinen lapsi, joissakin asioissa suorastaan ikäistään edellä, ja joissakin on enemmän haasteita. Äiti on diagnosoinut lapsensa ja vaatii joka paikkaan tukitoimia.
En tietenkään voi kyseenalaistaa ystäväni toimintaa, enkä voi tietää, millainen lapsi on kotioloissa, mutta olen yrittänyt varovasti sanoa diagnoosin olevan kaksiteräinen miekka. Toki hyvä, että lapsi saa apua, mutta diagnoosi alkaa herkästi määritellä lasta enemmän kuin olisi tarpeenkaan.
Olen siis irrottautunut näistä vanhemmista, ikää yli 30v ja asun lasten ja miehen kanssa ihan eri paikkakunnalla. Tutkintoja ja työpaikkoja on ja auto edelleen kolaroimatta :) Tämä aihe vaan tuli mieleeni muistellessa lapsuutta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Noita diagnooseja haetaan monista syistä. Aikuinen saa haluamaansa erityishuomiota (by proxy), ei osaa tai jaksa kasvattaa lastaan ja yrittää ulkoistaa vastuuta jne. Erityisesti psykologiset ja neurologiset sairaudet voidaan "luoda" lapsille aika helpostikin. Hyvä, että olet tajunnut olevasi ihan tavan tyyppi.
Jotkut tekevät tuota itselleen. Hakevat diagnoosin diagnoosin perään, että saisivat helpotuksia ja lääkkeitä, kun eivät muuten usko pystyvänsä hallitsemaan elämäänsä. Samoin diagnooseja jaellaan lähipiirille ja yritetään vetää mukaan samaan suohon. Jos sama meno jatkuu, meillä ei ole yhtä ainutta "tervettä" tyyppiä koko Suomessa parin sukupolven päästä.
Tämä ferritiini on nyt uusin. Joku on keksinyt, että ferritiinin pitäisi olla yli 40, kun se suomalaisilla naisilla on keskimäärin 27. Oireina väsymystä, ylipainoa, ym. Hoidetaan aina jotakin muotisairautta eikä mietitä, mikä yhteiskunnassa oikeasti väsyttää ja lihottaa.
Hyvä, että olet jaksanut riuhtaista itsesi irti lyttäävistä vanhemmistasi. Vouhan siinä taustalla olla joku juttu, johon vanhempasi ovat jämähtäneet tai sitten äidilläsi on Münchausen by proxy ja saa jotain huomiota/mielihyvää jne. siitä, kun koettaa lokeroida sinut jotenkin "vajavaiseksi" mitä et kuitenkaan ole.
Yksi mahdollisuus on sekin, että vanhempasi ovat ns. ylisuorittajia tai muuten menestyneitä opinnoissaan ja urallaan ja ovat siksi luokitelleet sinut jotenkin erilaiseksi. Tai sitten lapsena on tehty joku tutkimus, jonka tuloksiin ovat jämähtäneet (lapsethan kehittyvät, joten joku hetkellinen viivästymä voi helposti "parantua").
Kaffepulla kirjoitti:
Ei erityisopetukseen mennä noin vain siksi, että vanhemmat haluavat. Kyllä siinä on yleensä erikoissairaanhoidon tai vähintään psykologin arvio taustalla.
Kirjoitit, että peruskoulussa et saanut erityisopetusta. Olisiko auttanut, jos olisit saanut? Lukion keskeytit, mutta kuitenkin puhut AMK: sta. Eihän AMK: hon voi mennä, jos lukio ei ole käytynä... eli oletko nyt sitten käynyt sen AMK: n vai et?
Toisaalta vanhempien asenne ei kuulosta kovin kannustavalta, ymmärrän hyvin, miksi harmittaa.
Älä viitsi tahallasi ymmärtää väärin ja kiusata ap:tä. Tuo ymmärrän hyvin että harmittaa tekstisi lopussa kuulostaa jo hieman narsismilta.
Vierailija kirjoitti:
Omaa kokemusta ei ole. Mutta eräs ystäväni tuntuu näkevän lapsensa paljon erityisempänä kuin muut hänet näkevät.
Minun mielestäni kyseessä on ihan normaali alle kouluikäinen lapsi, joissakin asioissa suorastaan ikäistään edellä, ja joissakin on enemmän haasteita. Äiti on diagnosoinut lapsensa ja vaatii joka paikkaan tukitoimia.
En tietenkään voi kyseenalaistaa ystäväni toimintaa, enkä voi tietää, millainen lapsi on kotioloissa, mutta olen yrittänyt varovasti sanoa diagnoosin olevan kaksiteräinen miekka. Toki hyvä, että lapsi saa apua, mutta diagnoosi alkaa herkästi määritellä lasta enemmän kuin olisi tarpeenkaan.
Mun naapuri vaati ja sai koulukyydin lapsilleen, kun oli yksi vaarallinen tienylitys (vastaava 80km/h -maantie, jota itse ylitin koko peruskoulun ja lukion kävellen tai fillarilla). Miksi olivat muuttaneet alunperinkään sellaiseen paikkaan?
Olet lievästi kehitysvammainen tekstisi perusteella.