Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus haluaa vallata mielen
06.10.2018 |
Kauan toivoin toista lasta. Mies ei koskaan vastannut mulle mitään haluaako vai ei. Odotin ja odotin 7-vuotta.. Sitten yhtäkkiä mies ilmoittaa että haluaa sittenkin sen toisen lapsen... Alkoi vuosien yrittäminen.. Mitään ei tapahdu... Käydään lääkärissä... Miehen siittiöt huonot... Tehtiin kaikki mahdolliset kevyet hoidot tuloksetta... Klinikka ei halunnut meille aluksi ivf hoitoja tehdä koska mulla on terveys seikkoja jotka tekee ivf hoidosta haasteellista. Olen miettinyt ja miettinyt... Annanko olla, otanko riskin vai mitä.. Lahjasiittiöiden käyttöäkin on klinikka ehdottanut. Mutta ajatus tuntuu vaikealta. Pahimmalta tuntuu se että nyt mies väittää halunneensa lapsia kokoajan. Miksei sitten suostunut siihen aikaisemmin? Meillä olisi ollut enemmän aikaa näille asioille. Nyt alkaa pian ikä tulla vastaan. Oon katkera ja vihainen miehelle enkä tiedä haluanko ryhtyä mihinkään vaikeisiin ja kalliisiin hoitoihin. Miksi mun pitäis nyt ottaa miehen halut huomioon kun ei sekään mun toiveita ottanut huomioon. Ei voitu edes sanallakaan keskustella asioista silloin se vaan vaikeni. Ehkä oltais voitu sillon luomustikin onnistua kerta kun on kaksi raskautta tärpännyt molemmat sillon ekasta yrityksestä. Ikävä kyllä toinen niistä meni kesken. Anteeksi typerä purkauksen.. Näitä joskus kertyy vaan pahoja tunteita... :/
Kommentit (11)
Eipä se mies tietoisesti voi mitään siittiöidensä laadulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen yritin keskustella mutta mies ei puhunut mitään. Nykyään keskustelemme jopa liiaksi tästä asiasta. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Ei toista voi pakottaa ivf hoitoihin. Mitä meille sitten jää vaihtoehdoksi?
Enhän mä ole sellaista väittänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen yritin keskustella mutta mies ei puhunut mitään. Nykyään keskustelemme jopa liiaksi tästä asiasta. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Ei toista voi pakottaa ivf hoitoihin. Mitä meille sitten jää vaihtoehdoksi?
Adoptio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen yritin keskustella mutta mies ei puhunut mitään. Nykyään keskustelemme jopa liiaksi tästä asiasta. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Ei toista voi pakottaa ivf hoitoihin. Mitä meille sitten jää vaihtoehdoksi?
Adoptio.
Mies ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaiseen tilanteeseen lasta kannatakaan hankkia. Helposti katkeroituva ja itsekeskeinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaiseen tilanteeseen lasta kannatakaan hankkia. Helposti katkeroituva ja itsekeskeinen nainen.
Niin mitä mun pitäis nyt tehdä sitten kun kumpikaan ei halua lahjasiittiötä. Mies ei halua adoptoida. Minä ajattelen etten turhaan halua ottaa mitään riskejä. Olisin tyytyväinen tähän yhteenkin lapseen mutta sekään ei käy miehelle. Niin mitä mun kuuluis tehdä eihän mulle jätetä mitään vaihtoehtoja tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan miestä syytä siitä, ettei ollut aiemmin valmis. Itseäni tällä hetkellä ahdistaa ajatuskin toisesta lapsesta, esikoinen nyt siis kolmevuotias. Miehen puheista olen rivienvälistä ymmärtänyt, että hän toivoisi toista jossain vaiheessa. Mitään en tähän pysty lupaamaan, koska ainakin nyt tuntuu siltä, etten halua enempää lapsia.
Kuka tietää, vaikka minullakin vasta viiden vuoden päästä tulisi se tunne, että toinen voisi olla tervetullut.
Ei näitä tuntemuksia pyydetä tai säädetä. Jos tuntuu siltä, että ei halua enempää lapsia, niin sitten tuntuu, eikä sille voi mitään. Jos siinä tunteessa menee sitten väkisin hankkimaan sen toisen vain puolisonsa mieliksi, niin voi homma erittäin suurella todennäköisyydellä päättyä iittaloiden jakamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan miestä syytä siitä, ettei ollut aiemmin valmis. Itseäni tällä hetkellä ahdistaa ajatuskin toisesta lapsesta, esikoinen nyt siis kolmevuotias. Miehen puheista olen rivienvälistä ymmärtänyt, että hän toivoisi toista jossain vaiheessa. Mitään en tähän pysty lupaamaan, koska ainakin nyt tuntuu siltä, etten halua enempää lapsia.
Kuka tietää, vaikka minullakin vasta viiden vuoden päästä tulisi se tunne, että toinen voisi olla tervetullut.
Ei näitä tuntemuksia pyydetä tai säädetä. Jos tuntuu siltä, että ei halua enempää lapsia, niin sitten tuntuu, eikä sille voi mitään. Jos siinä tunteessa menee sitten väkisin hankkimaan sen toisen vain puolisonsa mieliksi, niin voi homma erittäin suurella todennäköisyydellä päättyä iittaloiden jakamiseen.
Toivottavasti kerrot sun tunteistas avoimesti ja rehellisesti miehellesi mikäli hän sinulta asiasta joskus kysyy.
Ei ketään saa pakottaa mihinkään. Mutta kyllä se pitää toiselle rehellisesti kertoa että juuri nyt ei ole sen aika. Mies ei puhunut minulle mitään. Oli vain hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen yritin keskustella mutta mies ei puhunut mitään. Nykyään keskustelemme jopa liiaksi tästä asiasta. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Ei toista voi pakottaa ivf hoitoihin. Mitä meille sitten jää vaihtoehdoksi?
Adoptio.
Mies ei halua.
Kertooko hän miksi ei?
Kaikki ei pyöri sinun ympärillä. Minusta tekstisi kuulostaa siltä, kuin miehesi ajatuksilla ei olisi mitään väliä tässä yhtälössä. Kuinka paljon ylipäänsä keskustelette asioista?