Tunnen tulleeni väärin kohdelluksi perinnönjaossa, pitäisikö vaatia hyvitystä?
Jakosopimus olisi nyt valmis. Itse olen sanonut omat haluamiseni ja suostumukseni keväällä ja kesällä, ja ilmaissut kovasti, että sovitun jaon olisi tapahduttava kesällä, koska tarvitsin rahaa koulutussuunnitelmiini ja terveydenhoitooni kesällä, ja syksyllä on siihen liian myöhäistä. Yksi osakkaista alkoi vetkuttelemaan ja perumaan allekirjoituksen päivämääriä milloin mistäkin syystä. Sitten toinen kielsi, että osittaistakaan jakoa ei voida tehdä kesän aikana. Nyt syksyn tullen heillä olisikin nyt hirveä kiire saada se sopimus voimaan. Itseäni ei hirveästi kiinnosta enkä koe velvollisuutta, koska omaa mielipidettäni ei kunnioitettu yhtään ja tilaisuudet ovat menneet sivu suun. Lisäksi osakkaat ovat käyttäneet kiinteistöä suullisen sopimuksemme vastaisesti yhteisomistuksen aikana salaa. Kannattaisiko minun riitauttaa asia tai voinko edes? Mielestäni minulla ei ole laillista eikä moraalista velvollisuutta suostua vanhoihin ehtoihin, koska ilmaisin jatkuvasti ja monta kertaa, että syksyllä on liian myöhäistä. Olen harkinnut syyttää sopimusten rikkomisesta tai vaatia siitä korvausta itselleni. Toisaalta aina sanotaan, että parempi laiha sopu kuin lihava riita. Mutta tuntuu, että minun pitäisi saada jotain oikeutta, koska ylitseni on täysin kävelty tähän mennessä.
Kommentit (44)
Riidellessä menetät itsekin, koska lakimiehet maksavat. Eli nyt kannattaa unohtaa ne muut, ja miettiä, mikä olisi sinun kannaltasi nyt parasta. Jos olet luopunut jostain sillä perusteella, että on luvattu nopea jako, vaatisin uutta jakoa, mutta vain perillisten kesken. Jos ei onnistuisi ilman lakimiehiä, hyväksyisin alkuperäisen sopimuksen, mutta ehkä en hetkeen kaveeraisi kaikkien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Riidellessä menetät itsekin, koska lakimiehet maksavat. Eli nyt kannattaa unohtaa ne muut, ja miettiä, mikä olisi sinun kannaltasi nyt parasta. Jos olet luopunut jostain sillä perusteella, että on luvattu nopea jako, vaatisin uutta jakoa, mutta vain perillisten kesken. Jos ei onnistuisi ilman lakimiehiä, hyväksyisin alkuperäisen sopimuksen, mutta ehkä en hetkeen kaveeraisi kaikkien kanssa.
En todellakaan kaveeraa, toivottavasti oli sen arvoista. Nyt kun oma elämä meni ties kuinka pitkäksi aikaa päin per settä ja uudelleen järjestelyyn koska olin niin tyhmä, että luotin sovittuun, niin tekisi mieli pistää toisetkin kärsimään. Mutta tiedän kyllä, että siitä saattaa seurata uutta harmia myös itsellekin. Tuntuu, että tämä vääryys jää kalvamaan ja mielenrauhan saisin vain kostamalla. Ap
Voisitko tiivistää tekstisi kolmeen lauseeseen.
Haluatko siis, että jako tehdään jollain muulla tavalla kuin mihin aiemmin suostuit? Jos nimi ei ole paperissa, ei mitään ole vielä sovittu. Mielipahasta ei saa Suomessa korvauksia eikä asiaa kannata riitauttaa jos ei miljoonaperinnöstä ole kyse, oikeudenkäyntikulut on helposti (kymppi)tonneja. Parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko tiivistää tekstisi kolmeen lauseeseen.
Sisarukset olivat törkeitä ja hyötyivät perinnönjaossa epäreilusti ja vilpillisesti. Hyväksynkö tappion vai taistelenko oikeudestani? Väistyykö katkeruus koskaan, jos nyt annan periksi? Ap
Tarkoitan lähinnä, että voisinhan sanella ehdot niin että maksaisivat mulle hyvitystä omaisuuden salaa käytöstä, että suostun sopimusjakoon, kun mun mielipide ja sopimuksissa pysyminen ei kerran kiinnostaneet. Jos eivät suostu, niin hakisin pesänjakajaa, jolloin kaikki saa tasan plus pesänjakajan kulut. Eli itsekin varmaan vähemmän, mutta mitäs retuuttivat minua. Ap
Onko teillä siis ollut oikeasti sopimus aikataulusta ja milläköhän mielellä sisaruksesi ovat siihen suostuneet? Itsestäni ei tuntuisi lainkaan kohtuulliselta eikä reilulta, että joutuisin tekemään päätöksiä perinnönjaossa kovalla kiireellä, koska yksi sisarukseni tarvitsee perintörahoja omien rahaongelmiensa selvittämiseen. Sinun rahaongelmasihan ovat sinun ongelmiasi eivätkä sisarustesi, eivätkä ne liity varsinaisesti perinnönjakoon millään lailla.
Entä miksi kiinteistöä ei olisi saanut käyttää? Onko se kulunut siitä? Mielestäni tuollainen vaatimus kuulostaa lähinnä kiusanteolta.
Oletko jo allekirjoittanut perinnönjakokirjan? Jos et, niin kaikki vain kylmästi uusiksi. Vetoat mainitsemiisi yksityiskohtiin. Jos olet jo allekirjoittanut, niin sitten menee kyllä vaikeaksi, varsinkin jos aikataulusta ei ole mitään mainintaa (yleensä ei ole).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko tiivistää tekstisi kolmeen lauseeseen.
Sisarukset olivat törkeitä ja hyötyivät perinnönjaossa epäreilusti ja vilpillisesti. Hyväksynkö tappion vai taistelenko oikeudestani? Väistyykö katkeruus koskaan, jos nyt annan periksi? Ap
Miten he hyötyivät?
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan lähinnä, että voisinhan sanella ehdot niin että maksaisivat mulle hyvitystä omaisuuden salaa käytöstä, että suostun sopimusjakoon, kun mun mielipide ja sopimuksissa pysyminen ei kerran kiinnostaneet. Jos eivät suostu, niin hakisin pesänjakajaa, jolloin kaikki saa tasan plus pesänjakajan kulut. Eli itsekin varmaan vähemmän, mutta mitäs retuuttivat minua. Ap
Hyvitys salakäytöstä on käytännössä marginaalinen summa, joten siinä ei ihmeemmin kannattaisi itkeä. Vaadi pesänjakaja, vaadi tasajako ja huomaat lopulta, että pesänjakaja vei kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan lähinnä, että voisinhan sanella ehdot niin että maksaisivat mulle hyvitystä omaisuuden salaa käytöstä, että suostun sopimusjakoon, kun mun mielipide ja sopimuksissa pysyminen ei kerran kiinnostaneet. Jos eivät suostu, niin hakisin pesänjakajaa, jolloin kaikki saa tasan plus pesänjakajan kulut. Eli itsekin varmaan vähemmän, mutta mitäs retuuttivat minua. Ap
He ovat käyneet kiinteistöllä ja haluat siitä hyvityksen?
Onko jakosopimus jotenkin epäedullinen sinulle? Saatko enemmän pesänjakajan avulla
Yleensä ei kannata kostoksi sahata omaa jalkaa
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä siis ollut oikeasti sopimus aikataulusta ja milläköhän mielellä sisaruksesi ovat siihen suostuneet? Itsestäni ei tuntuisi lainkaan kohtuulliselta eikä reilulta, että joutuisin tekemään päätöksiä perinnönjaossa kovalla kiireellä, koska yksi sisarukseni tarvitsee perintörahoja omien rahaongelmiensa selvittämiseen. Sinun rahaongelmasihan ovat sinun ongelmiasi eivätkä sisarustesi, eivätkä ne liity varsinaisesti perinnönjakoon millään lailla.
Entä miksi kiinteistöä ei olisi saanut käyttää? Onko se kulunut siitä? Mielestäni tuollainen vaatimus kuulostaa lähinnä kiusanteolta.
Jakokirja oli tehty, kaikki sovittu ja päätetty allekirjoittamista vaille. Tilaisuus kuitenkin peruuntui yhden henkilön sairastumisen takia, joten homman piti venyä n. viikon verran. Sitten yksi osakas päätti, että hän haluaa vielä uudelleen arvottaa erään omaisuuteen kuuluvan osan, koska oli tajunnut että se on ehkä luultua arvokkaampi. Tähän piti mennä kuukausi, mikä muuttui kahdeksi kuukaudeksi, minkä jälkeen hän luopuikin koko arvon tarkistamisesta, koska "ei enää ehdi muiden menojen takia".
Olimme sopineet kiinteistön käytöstä, että sitä käyttää se osakas, jolle se tulee menemään sovitusti jaossa. Yksi alkoikin silti tunkemaan kiinteistöön vielä tämän jälkeen, ärsyttäen tätä jolle käyttöoikeus on luvattu - sillä perusteella se oli hänestä oikeutettua, että hallintaoikeus ei ollut virallisesti siirtynyt. Koska jakoa oli vitkutettu tahallaan. Itse olin noudattanut sopimusta ja luopunut yhteiskäytöstä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko tiivistää tekstisi kolmeen lauseeseen.
Sisarukset olivat törkeitä ja hyötyivät perinnönjaossa epäreilusti ja vilpillisesti. Hyväksynkö tappion vai taistelenko oikeudestani? Väistyykö katkeruus koskaan, jos nyt annan periksi? Ap
Miten he hyötyivät?
Toinen on asunut nyt ilmaiseksi kiinteistössä vuoden ja toinen ilmeisesti puoli vuotta, totuus ei ole selvinnyt kokonaan tästä minulle vieläkään, kun en ole yksityiskohtia kysyttäessä saanut. Kiusanteon nautinnosta tässä enimmäkseen kaiketi oli kyse. Ap
Voit toki vaatia hyvitystä ja viedä asian vaikka oikeuteen, mutta loppupeleissä veikkaan, että tulet tuntemaan katkeruutta kumminkin. Ei mikään kosto sitä pois vie, varsinkaan kun siitä kostosta kärsisit itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä siis ollut oikeasti sopimus aikataulusta ja milläköhän mielellä sisaruksesi ovat siihen suostuneet? Itsestäni ei tuntuisi lainkaan kohtuulliselta eikä reilulta, että joutuisin tekemään päätöksiä perinnönjaossa kovalla kiireellä, koska yksi sisarukseni tarvitsee perintörahoja omien rahaongelmiensa selvittämiseen. Sinun rahaongelmasihan ovat sinun ongelmiasi eivätkä sisarustesi, eivätkä ne liity varsinaisesti perinnönjakoon millään lailla.
Entä miksi kiinteistöä ei olisi saanut käyttää? Onko se kulunut siitä? Mielestäni tuollainen vaatimus kuulostaa lähinnä kiusanteolta.
Olimme yhtä mieltä, että tähtäämme kesään ja kesälle oli sovittu 2. päivämäärää allekirjoituksia varten, joista kumpikaan ei toteutunut. Sanoin, että syksyllä on minulle myöhään eli en sanoillani osoittanut, että syksyllä "tarjoukseni" ja myötämielisyyteni suunnitelmaan olisi enää voimassa. Tarkkaa raukeamispäivää sopimisen voimassaolosta en ollut lausunut, mutta lokakuu on jo pitkälle mennyttä syksyä. Hommaa alettiin duunaamaan jo viime syksynä ja enemmän keväällä, joten aikaa valmistautua, tehdä tarkistuksia ja muuttaa mieltään oli ollut jo aika runsaasti. Ap
Teillä on jaossa kiinteistö ja asunto? Iso perintö.
Tiedätkö mitä saat, jos luovut "oikeudestasi"? Mielenrauhan.