Miksi eronneella on kova tarve löytää uusi?

Ettei näytä luuserilta.

Tämä koskee vain typeriä eronneita, muilla ei ole kiirettä.

Jos et pääse jonkun yli, mee toisen alle.

Jotkut ihmiset ei osaa olla ilman parisuhdetta.

Ovat riippuvaisia sellasesta elämäntavasta. En tiedä mistä se kumpuaa.

Koska uuden löytäminen on helppoa.

Eroja on erilaisia ja ihmiset eroavat erilaisista parisuhteista. Ex-avioliitossani seksiä ei harrastettu enää viiteen viimeiseen vuoteen, olin aika kauheassa puutteessa eron sattuessa. Plus eroa tehtiin niin monta vuotta, että se oli jo käsitelty siinä kohtaa, kun siitä virallista tuli.

Se minusta on ollut hassua todeta, että kun tunnekylmän avioliittoni aikana olin todella ihastunut ainakin yhteen lastani hoitaneista lääkäreistä, yhteen kollegaan, jopa yhteen amerikkalaiseen laulajaan (siis toden totta, haaveilin näistä ihmisistä ja yhteisestä tulevaisuudesta) niin eron jälkeen en kuitenkaan ole oikeastaan keneenkään ihastunut. Mikä ihmeen ilmiö tällainen oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Ettei näytä luuserilta.

Tämä koskee vain typeriä eronneita, muilla ei ole kiirettä.

Jätetyn puhetta.

Ollaan niin "parisuhdeihmisiä" eli ei osata olla ilman seuraa ja seksiä, joku mukiinmenevä tyyppi pitää olla, vaikka parempaa odotellessa. Halutaan näyttää exälle ja ympäristölle. Laastaroidaan pahaa oloa.

Läheisriippuvainen. Kaverini ei osaa yhtään olla yksin. P

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset ei osaa olla ilman parisuhdetta.

Ovat riippuvaisia sellasesta elämäntavasta. En tiedä mistä se kumpuaa.

 

Mä en taas tajua, mistä sellainen kumpuaa, että ei muka kaivata ketään vierelle!!! Se se vasta sairasta on, ja kielii siitä, että on itsekeskeinen ja itsekäs luonne. Enpä haluaisi ainakaan tulla leimatuksi sellaiseksi. Ja se ei tarkoita sitä, että hyväksyttäisiin vierelle kuka tahansa, vaan että voi myöntää, että kaipaisi jotakuta, eikä ole joku ihmissuhde ja henkisesti hiukan vammainen, joka ei edes kaipaa.

Just näin. Jos 2000v sitten on Raamattuun jo kirjoitettu, et ihmisen ei ole hyvä olla yksin niin miksi se nyt olisi toisin.

Jokainen meistä haluaa huomioo, rakkautta ja toista ihmistä.

Koska on tottunut parisuhde-elämään ja ajatus yksin olemisesta tuntuu mahdottomalta ja pelottavalta. Helpoimmalta tuntuu jatkaa mahdollisimman samalla tapaa kuin aiemminkin, melkein kenen kanssa hyvänsä, kunhan ei joudu jäämään yksin. Minullakin oli eron jälkeen melkein puoli vuotta koko ajan "haku päällä", tiirasin entiselle kumppanille korvaajaa jopa kaupan kassalta. Olo oli todellakin epätoivoinen ja tuntui, että elämä on tyhjää enkä kestä yksin.

Kun sitten tulikin työn puolesta pariksi kuukaudeksi niin kiireinen vaihe, ettei uusiin ihmisiin juuri tullut tutustuttua, huomasin pian että elämä yksin on todella mukavaa ja etten todellakaan kaipaa ketään vierelleni. Ilman pakottavaa "hakuprosessin seisahtamista" olisin varmaan päätynyt suhteeseen jonkun todella väärän ihmisen kanssa. Nyt olotila on vakiintunut siihen, että tuntuisi melkein mahdottomalta aloittaa suhde tai edes tapailla kenenkään kanssa. Ehdokkaan tulisi olla todella sopiva, että antaisin omasta ajastani. Tottumiskysymys.

Riippuu mistä roikkuu. Moni jätetty haluaa uuden suhteen heti, koska hän ei ole ollut halukas olemaan yksin, vaan hänet on jätetty yksin. Voi myös olla eksälle, ja muille näyttämistä osaksi, että kyllä minä jollekin kelpaan, ja halu näyttää ettei ero tuntunutkaan missään, vaan voin heti alkaa uuteen suhteeseen. Useinhan jättäjällä on jo uusi katsottuna, johon loikataan heti vanhen suhteen päätyttyä. Aivan kamalaa että se jätetty on ensin petetty, sitten vielä jätetty, ja tuntuu kuin olisi hylätty. Ei ihme että haluaa päästä uuteen suhteeseen nuolemaan haavansa, eikä olla yksin ja miettiä että mitvit? samalla kun muu maailma pyörii tohinalla eteenpäin.

Joku taas on parisuhdeihminen, ja hänelle normi on olla koko ajan jonkun kanssa. 

Itse hakeudun melko huonosti parisuhteisiin. Kevyitä juttuja harrastan mieluusti sinkkuillessani, olin sitten vasta eronnut tai en, mutta vakavva ssuhde vakavan perään ei houkuta, vastahan pääsin edellisestä eroon, miksi ihmeessä haluaisin heti uuden, kun voin hyvillä mielillä nauttia sinkkuuden eduista.

Vierailija kirjoitti:

Eroja on erilaisia ja ihmiset eroavat erilaisista parisuhteista. Ex-avioliitossani seksiä ei harrastettu enää viiteen viimeiseen vuoteen, olin aika kauheassa puutteessa eron sattuessa. Plus eroa tehtiin niin monta vuotta, että se oli jo käsitelty siinä kohtaa, kun siitä virallista tuli.

Se minusta on ollut hassua todeta, että kun tunnekylmän avioliittoni aikana olin todella ihastunut ainakin yhteen lastani hoitaneista lääkäreistä, yhteen kollegaan, jopa yhteen amerikkalaiseen laulajaan (siis toden totta, haaveilin näistä ihmisistä ja yhteisestä tulevaisuudesta) niin eron jälkeen en kuitenkaan ole oikeastaan keneenkään ihastunut. Mikä ihmeen ilmiö tällainen oikein on?

Ehkä nyt tiedät, että sinun olisi tavallaan mahdollistakin lähteä amerikkalaisen laulajan matkaan, ja tämä tieto tekee fantasiasta vähemmän houkuttelevan? Kun kaukainen asia muuttuu todennäköisemmäksi, ei se välttämättä enää houkutakaan samalla tapaa?

Tarvii elättäjän.

Ei kaikilla ole. Minä viihdyn hyvin yksinkin, jo ihan siitä syystä että nyt asun ensimmäistä kertaa yksin! Ensin asuin lapsuudenkodissa, sitten solussa, puolison kanssa ja jonkun ajan päästä tuli lapset.

Ylipäänsä viihdyn hyvin yksinkin, en tietenkään ihan koko aikaa mutta tällä hetkellä riittää että näen työkavereita päivittäin ja kavereita lähes viikoittain, ja tietysti kaikki kanssakäyminen somessa yms. Ehkä jossain vaiheessa haluan jakaa arkea toisen kanssa, ehkä en. Sen näkee sitten, nyt nautin elämästä näin.

Minä kun erosin 20-vuotisesta avioliitosta niin en käynyt edes treffeillä ensimmäiseen pariin vuoteen. Totean vain, että se pudotus yksinäisyyteen oli valtava kuilu, eli en ihmettele, jos joku ei sitä kestä. Yksi vaikeimmista asioista minulle oli, ettei ollut kenellekään, jolle soittaa niitä pieniä mitäänsanomattomia asioita. Ei sitä nyt soita äidille ”hei, näin äsken hirven” tai kaverille ”tiedätkö mitä juuri kuulin”.

totta tuttu mies "rakastuu " koko ajanvuoden sisään jo 4 kertaa

laastaria laastarin perään, kun kysyttiin onko ikävä eksää niin keskityn uuteen rakkauteen, kolmas sellainen  eron jälkeen :D