Anoppi hoitaa joka päivä tyttären lapsia. Pojan lapsista toisen nähnyt kerran ja toista ei koskaan.

No, tuskin tuolle toimintamallille enää mitään voi, urautunut uomaansa vuosikymmenten kuluessa. Ikävää todella, mutta kivestä ei voi vettä kääntää, ymmärrät sen varmaan itsekkin. Lapset kasvaa ilman isovanhempiaankin, omilla ei ole ketään elossa, viimeinenkin kuoli kun kuopus oli 3v, esikoinen 8v. Kannattaa varmana jo nyt päättää, miten toimitte kun anoppi alkaa olla avuntarvitsija, todnäk siskosta ei siihen hommaan ole.  

Eipä kyllä itseä kiinnostaisi edes olla tuollaisen anopin kanssa tekemisissä. Nauraisin päin naamaa, jos joskus kehtaisi tulla apua pyytämään. Onhan hänellä se oma prinsessa, joka voi auttaa, kun vanhuus iskee.

Samalla voisi siskokin painua mäkeen.

Minkäs tuolle voi? Ei yhtään mitään. Koettakaa unohtaa koko juttu. 

Kiitos vastauksesta! Ja istä saatoit arvata tuon viimeisen lauseen, sisko on todellakin ilmoittanut jo aikaisemmn veljilleen että ei aio alkaa äitinsä ”palvelijaksi” kun äiti ikääntyy vaan se jää veljien hommaksi. Hän kun on hoitanut jo oman osansa ”pitämällä seuraa kaikki nämä vuodet”.

Ei kai muu auta kuin surra asia, olen joskus yrityänyt laittaa lasten askarteluja tms mutta ei ole tullut ikinä kiitosta tai kommenttia eli päättelin ettei kiinnosta.

Mun sydän särkyy pelkästä ajatuksesta jos toimisin omen kohdalla samoin! Siis että hylkäisin poikani ja viis veisaisin miten lapsi pätjää tai mitä sille kuuluu. Ja samaan aikaan lellisin ja hyysäisin tytärtä. Miten joku voi olla törkeän epäreilu? Ap

Biologista. Tyttären lapsista voi olla varma, että on omaa lihaa ja verta, pojan lapsista ei. Niin se vaan on tärkeää naisillekin tuo biologinen sukulaisuus.

Ihan tavallista, että oman tyttären/äidin kanssa on läheisempi kuin miniän/anopin kanssa. Miestenhän pitää viimeistään seurustelun aloitettuaan katkaista napanuora äitiinsä, mutta naisten ei tarvitse. Naiselle on luvallista soitella tai tavatakin äitiään vaikka joka päivä, miehelle ei. Ei siis mikään ihme, että tytär on poikaa rohkeampi myös pyytämään milloin mitäkin apua äidiltä.

Vierailija kirjoitti:

Minkäs tuolle voi? Ei yhtään mitään. Koettakaa unohtaa koko juttu. 

Olen kyllä yrittänyt, mutta kyllä se vasn stressaa kun ei ole lapsille isovanhempia ollenkaan. Ei siis ainoatakaan isovanhempaa jota kiinnostaisi. :(. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Ja istä saatoit arvata tuon viimeisen lauseen, sisko on todellakin ilmoittanut jo aikaisemmn veljilleen että ei aio alkaa äitinsä ”palvelijaksi” kun äiti ikääntyy vaan se jää veljien hommaksi. Hän kun on hoitanut jo oman osansa ”pitämällä seuraa kaikki nämä vuodet”.

Ei kai muu auta kuin surra asia, olen joskus yrityänyt laittaa lasten askarteluja tms mutta ei ole tullut ikinä kiitosta tai kommenttia eli päättelin ettei kiinnosta.

Mun sydän särkyy pelkästä ajatuksesta jos toimisin omen kohdalla samoin! Siis että hylkäisin poikani ja viis veisaisin miten lapsi pätjää tai mitä sille kuuluu. Ja samaan aikaan lellisin ja hyysäisin tytärtä. Miten joku voi olla törkeän epäreilu? Ap

Taitaa anopilla olla edessä yksinäinen vanhuus. Sellaista se karma on, oikein toimiessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista, että oman tyttären/äidin kanssa on läheisempi kuin miniän/anopin kanssa. Miestenhän pitää viimeistään seurustelun aloitettuaan katkaista napanuora äitiinsä, mutta naisten ei tarvitse. Naiselle on luvallista soitella tai tavatakin äitiään vaikka joka päivä, miehelle ei. Ei siis mikään ihme, että tytär on poikaa rohkeampi myös pyytämään milloin mitäkin apua äidiltä.

Ehkä yleisellä tasolla voi olla näin, mutta itse en torjunut anoppia vaan päin vastoin kutsuin kylään, pidin huolen että mies soitteli äidilleen, ostin lahjoja jne. Pari vuotta yritin ja kun mitään vastakaikua ei tullut ikinä, oi pakko itseä säästääkseen luovuttaa. Ap

Ette siis käy koskaan mummolassa lasten kanssa - miksi?

Meilläkin anoppi selvästi suosii enemmän tyttären lapsia. Kyllä sen näkee, että tytön lapset on rakkaampia, kun meidän lapset. Esimerkiksi pussailee niitä, halailee ja näkee enemmän heitä. Meidän lapsilta ei edes kysy haluaisiko tulla syliin ja välillä on hieman tiuskimista. Olen välillä pohtinut, ettei tapaisi koko ihmistä ollenkaan. En halua lasteni huomaavan tuota eriarvoista kohtelua serkuksien välillä. Onneksi lapsilla on ihana ukki ja hänen vaimonsa, sekä minun äiti ja isäni, jotka ovat kiinnostuneita lapsista tasapuolisesti.❤

Minä katkaisisin kaikki välit anoppiin ja miehen siskoon.

Heitä ei yksinkertaisesti olisi olemassa elämässäni.

Niin tuttua mulle! Anoppi hoiti tyttärensä lapsia, kun asuivat samassa talossa. Kun käytiin kylässä, mulle aina kettuili ja vertasi lähes samanikäisiä serkkuja toisiinsa. Mun poika oli tietenkin aina se "huonompi" kaikessa. Kun poikani oli vain kaksivuotias, aattelin että kyllä se vielä joskus anopille näyttää. Nyt on vuodet kuluneet, mun poika kallispalkkainen maisteri ja hyvässä virassa, komea ja esiintymistaitoinen mies, josta oon ylpeä. Anopin kullanmurut on pärjänneet paljon huonommin elämässä. Eikä vertaile anoppi enää.

Mun lapset (3) ei halua ikinä käydä anopilla kylässä, vaikka yritetään patistaa, käykää nyt edes kerran vuodessa mammaa katsomassa, eivät vaan mene. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista, että oman tyttären/äidin kanssa on läheisempi kuin miniän/anopin kanssa. Miestenhän pitää viimeistään seurustelun aloitettuaan katkaista napanuora äitiinsä, mutta naisten ei tarvitse. Naiselle on luvallista soitella tai tavatakin äitiään vaikka joka päivä, miehelle ei. Ei siis mikään ihme, että tytär on poikaa rohkeampi myös pyytämään milloin mitäkin apua äidiltä.

Ehkä yleisellä tasolla voi olla näin, mutta itse en torjunut anoppia vaan päin vastoin kutsuin kylään, pidin huolen että mies soitteli äidilleen, ostin lahjoja jne. Pari vuotta yritin ja kun mitään vastakaikua ei tullut ikinä, oi pakko itseä säästääkseen luovuttaa. Ap

Niin, sinä teit. Anopistasi ei tule äitiäsi, vaikka tekisit mitä. Tässä on juuri se ongelma. Kälysi on ymmärtänyt säilyttää täysi-ikäistymisensäkin jälkeen läheiset suhteet äitiinsä, mutta miehesi ja tämän veli eivät. Tunnen vain yhden perheen, jossa mies on ihan itse, oma-aloitteisesti ja omasta halustaan säilyttänyt läheiset välit äitiinsä. Ja tässä perheessä miehen äiti on juuri se, joka tarjoaa niin lastenhoitoapua kuin muutakin apua ja on tullut läheiseksi myös lastenlastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ette siis käy koskaan mummolassa lasten kanssa - miksi?

Anoppi ei ota vieraita vastaan. Koska on aina tyttärellään. Siksi. Ap

Teinä sanoisin sekä anopille ja siskolle, että ei tarvitse olla missään tekemisissä jatkossa ja vanhana on turha odottaa minkään näköistä apua. Välit vain kokonaan poikki, niin pääsee helpommalla. Te olette yrittäneet jo ihan tarpeeksi ja ei se anoppi siitä miksikään muutu. En itse ainakaan haluaisi perheeni elämään noin ikäviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista, että oman tyttären/äidin kanssa on läheisempi kuin miniän/anopin kanssa. Miestenhän pitää viimeistään seurustelun aloitettuaan katkaista napanuora äitiinsä, mutta naisten ei tarvitse. Naiselle on luvallista soitella tai tavatakin äitiään vaikka joka päivä, miehelle ei. Ei siis mikään ihme, että tytär on poikaa rohkeampi myös pyytämään milloin mitäkin apua äidiltä.

Ehkä yleisellä tasolla voi olla näin, mutta itse en torjunut anoppia vaan päin vastoin kutsuin kylään, pidin huolen että mies soitteli äidilleen, ostin lahjoja jne. Pari vuotta yritin ja kun mitään vastakaikua ei tullut ikinä, oi pakko itseä säästääkseen luovuttaa. Ap

Niin, sinä teit. Anopistasi ei tule äitiäsi, vaikka tekisit mitä. Tässä on juuri se ongelma. Kälysi on ymmärtänyt säilyttää täysi-ikäistymisensäkin jälkeen läheiset suhteet äitiinsä, mutta miehesi ja tämän veli eivät. Tunnen vain yhden perheen, jossa mies on ihan itse, oma-aloitteisesti ja omasta halustaan säilyttänyt läheiset välit äitiinsä. Ja tässä perheessä miehen äiti on juuri se, joka tarjoaa niin lastenhoitoapua kuin muutakin apua ja on tullut läheiseksi myös lastenlastensa kanssa.

En tietenkään odota anopista äitiä. Myöskään hoitoapu ei ole ykkösongelma, hoidan lapset kyllä itse. Ongelma on se ettei lapsilla ole isovanhempaa, joka kuuntelisi lapsen juttuja, jolle voisi soittaa joskus, joka kävisi synttäreillä ja ehkä joulu vietettäisiin yhdessä.

Mitään riitaa ei ole ollut poikien ja anopin välillä, vaan kuvio oli mieheni mukaan jo lapsea heillä se, että viis poikien tarpeista, kunhan tytär on onnellinen. Mielestäni eriarvoisen kohtelun juurisyy on anoppi eikä hänen poikansa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Puuttuisitteko tällauseen ja jos niin miten? Anoppi ja tytär on toistensa bestikset, viettävät kaiket päivät yhdessä, anoppi eläkkeellä ja tytär ollut työtön jo 7 v.

Anoppia ei kiinnosta kaksi poikaansa yhtään. Molemmilla pojilla perhe, toisella 1 iso lapsi (jota anoppi ei tavannut/hoitanut) ja meillä 2 pienempää lasta. Vanhemman 4v anoppi nähnyt ristiäisissä ja sukujuhlissa. Nuorempaa 2v ei koskasn, ei tullut ristiäisiin eikä ole edes onnitellut, ei ole ilmaissut kiinnostusta edes nähdä.

Mulla ei ole mitään riitaa anoppiin, anoppi vaan on kylmä ja tyly pojilleen ollut aina. Tytär on palvottu, tytär saa kaiken avun, huomion ja lahjat.

Onko kuvio niin juurtunut että mikään ei tällaista muuta? Mulla ei ole omaa äitiä joten anopin olisin toivonut olevan lämpimänä hahmona elämässäni. No aina ei toiveet toteudu.

Miehen siskolle kerran yritttiin puhua ja sai raivarit. Kuulemma hän tarvii kaiken avun 365pv vuodessa eikä suostu siihen että mummo antaisi poikiensa perheille aikaa tai huomiota.

Miksi yrititte puhua miehen siskolle eikä äidille? Mummon asia se on ymmärtää, että hän on mummo poikiensakin lapsille. Ehkä hänen suhteessaan lapsiinsa on jotain tosi vanhoja juttuja takana, miksi tytär on läheinen. Tai ehkä kokee, että tytär tarvitsee häntä ja pojat pärjäävät omillaan. Ehkä pojat ovat uskaltaneet irroittautua äidistään ja sanoa hänelle vastaankin ja hän on loukkaantunut siitä. Tämä tuli mieleen siitä, kun omasta suvusta löytyy perhe, jossa yksi aikuisista lapsista on tasapainoinen ja elää omaa elämäänsä, kun muista ei edelleenkään ole sanomaan jämäkästi vastaan äidille, joka vaatii milloin mitäkin. Yksi uskalsi jo nuorena tehdä oman päänsä mukaan ja äiti loukkaantui siitä, ja edelleen hänellä vaikuttaa olevan etäisin suhde äitiin.

Ap:n kuvauksesta tulee mieleen, että tytär pompottaa äitiä miten haluaa ja tarvittaisiin ehkä jämäkkyyttä vapauttaa mummo tyttären ylivallasta. Menkää mummolle kylään vaikka väkisin ja luokaa lapsille edes jonkinlainen suhde mummoon. Älkää odottako heti lahjoja tai lastenhoitoapua vaan ottakaa ihan siltä kannalta, että lapsella on oikeus tavata isovanhempaansa ja yrittäkää edesauttaa positiivista kohtaamista. Kun lapset tulevat tutuiksi mummolle, mummo ehkä innostuu heistäkin. Jos mummo on vain tyly lapsillekin, ei taida maksaa vaivaa pitää sen enempää yhteyttä kuin niissä sukujuhlissa. 

Kyllä isovanhemmassa pitää olla pahalaatuinen vika aivoissa, jos on 2v lapsenlapsi mitä ei ole viitsinyt kertaakaan nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuisitteko tällauseen ja jos niin miten? Anoppi ja tytär on toistensa bestikset, viettävät kaiket päivät yhdessä, anoppi eläkkeellä ja tytär ollut työtön jo 7 v.

Anoppia ei kiinnosta kaksi poikaansa yhtään. Molemmilla pojilla perhe, toisella 1 iso lapsi (jota anoppi ei tavannut/hoitanut) ja meillä 2 pienempää lasta. Vanhemman 4v anoppi nähnyt ristiäisissä ja sukujuhlissa. Nuorempaa 2v ei koskasn, ei tullut ristiäisiin eikä ole edes onnitellut, ei ole ilmaissut kiinnostusta edes nähdä.

Mulla ei ole mitään riitaa anoppiin, anoppi vaan on kylmä ja tyly pojilleen ollut aina. Tytär on palvottu, tytär saa kaiken avun, huomion ja lahjat.

Onko kuvio niin juurtunut että mikään ei tällaista muuta? Mulla ei ole omaa äitiä joten anopin olisin toivonut olevan lämpimänä hahmona elämässäni. No aina ei toiveet toteudu.

Miehen siskolle kerran yritttiin puhua ja sai raivarit. Kuulemma hän tarvii kaiken avun 365pv vuodessa eikä suostu siihen että mummo antaisi poikiensa perheille aikaa tai huomiota.

Miksi yrititte puhua miehen siskolle eikä äidille? Mummon asia se on ymmärtää, että hän on mummo poikiensakin lapsille. Ehkä hänen suhteessaan lapsiinsa on jotain tosi vanhoja juttuja takana, miksi tytär on läheinen. Tai ehkä kokee, että tytär tarvitsee häntä ja pojat pärjäävät omillaan. Ehkä pojat ovat uskaltaneet irroittautua äidistään ja sanoa hänelle vastaankin ja hän on loukkaantunut siitä. Tämä tuli mieleen siitä, kun omasta suvusta löytyy perhe, jossa yksi aikuisista lapsista on tasapainoinen ja elää omaa elämäänsä, kun muista ei edelleenkään ole sanomaan jämäkästi vastaan äidille, joka vaatii milloin mitäkin. Yksi uskalsi jo nuorena tehdä oman päänsä mukaan ja äiti loukkaantui siitä, ja edelleen hänellä vaikuttaa olevan etäisin suhde äitiin.

Ap:n kuvauksesta tulee mieleen, että tytär pompottaa äitiä miten haluaa ja tarvittaisiin ehkä jämäkkyyttä vapauttaa mummo tyttären ylivallasta. Menkää mummolle kylään vaikka väkisin ja luokaa lapsille edes jonkinlainen suhde mummoon. Älkää odottako heti lahjoja tai lastenhoitoapua vaan ottakaa ihan siltä kannalta, että lapsella on oikeus tavata isovanhempaansa ja yrittäkää edesauttaa positiivista kohtaamista. Kun lapset tulevat tutuiksi mummolle, mummo ehkä innostuu heistäkin. Jos mummo on vain tyly lapsillekin, ei taida maksaa vaivaa pitää sen enempää yhteyttä kuin niissä sukujuhlissa. 

Olemme yrittäneet useaan kertaan kursua anoppia meille tai niinpäin että me käväisisimme siellä. Koskaan ei käy. Selitys on aina sama, en ota vieraita vadtaan koska hoidan tyttären lapsia ja olen tyttären luona koko päivän. Hän siis oikeasti on siellä aina. Välillä öitäkin vaikka parin kilsan säteellä asuvat. Ap