Väärä lääke vei pojan vuosiksi psykiatriseen hoitoon – 16-vuotiaana hän onnistui paljastamaan, kuinka lapsia alistetaan ja nöyryytetään laitoksissa ympäri maata

Aivan järkyttävää!!!!!

Tärkeä asia, en voi käsittää, että tälleen kohdellaan nuoria.

"Kun kantelua ruvetaan selvittämään, ollaan usein sana sanaa vastaan -tilanteessa. Eduskunnan oikeusasiamies pyrkii selvittämään totuuden muun muassa tekemällä laitoksiin yllätystarkastuksia. Se on puuttunut viime vuosina esimerkiksi erään sairaalan käytäntöön (siirryt toiseen palveluun), jossa aggressiivisesti käyttäytyviä lapsia ja nuoria käärittiin mattoon. Osastolla oli käytössä erityinen matto tätä tarkoitusta varten.

Kehitysvammaisten lasten hoitokotiin (siirryt toiseen palveluun) viime syksynä suuntautuneella tarkastuksella puolestaan selvisi, että lähes kaikkien lasten liikkumisvapautta oli rajoitettu laittomasti. Laitoksen ovia pidettiin lukossa ja lapsilla käytettiin automatkoilla ylimääräisiä turvavöitä ilman lain vaatimia perusteluja. Hoitokoti myös piti yhtä lapsista talutusvyössä, jota hän ei saanut itse riisuttua pois. Laittomat käytännöt olivat jatkuneet lähes kaksi vuotta.

Tapio Räty on yksi laitoksia kiertävistä tarkastajista. Hän sanoo, että lastensuojelulaitosten yleisimmät puutteet ovat liikkumisvapauden ja yhteydenpidon laiton rajoittaminen.

– Laitoksilla voi olla lukuisia omia mielivaltaisia sääntöjä ja käytäntöjä, joiden nojalla estetään lapsia lähtemästä ulos tai pitämästä yhteyttä kotiin."

"Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan ja aluehallintovirastoille tulee vuosittain satoja kanteluja huostaanotetuilta tai mielenterveysongelmista kärsiviltä lapsilta ja heidän vanhemmiltaan.

Kanteluissa kerrotaan alistavasta ja loukkaavasta kohtelusta laitoksissa. Näihin lukeutuvat esimerkiksi psykiatrinen osastohoito, lastenkodit ja koulukodit. Moniongelmaiset lapset kulkevat usein niiden väliä.

– Nyt puhutaan jäävuoren huipusta. Meille kantelevat vain ne ihmiset, jotka ymmärtävät, että niin voi tehdä, sanoo esittelijäneuvos Tapio Räty eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta.

Oikeusasiamies on ratsannut viimeisten kahden vuoden kymmeniä lastensuojelulaitoksia, koska epäilyksiä kyseenalaisista menetelmistä on ollut. Lähes kaikista löytyi ongelmia.

– Olen aika huolissani. On noussut esiin hyvin paljon epäkohtia, jotka eivät koske vain yhtä lasta vaan kaikkia laitokseen sijoitettuja lapsia. Lasten elämää on rajoitettu vetoamalla siihen, että kyseessä on kasvatuskeino, kertoo Räty.

Julkisuudessa tikunnokkaan on nostettu koulukodit ja erityisesti Muhoksella sijaitseva Pohjolakoti (siirryt toiseen palveluun), josta löytyi useita mielivaltaisia ja lapsia nöyryyttäviä käytäntöjä. Kun Jere ja Katja ottivat yhteyttä Ylen toimitukseen paljastui, että lasten kaltoinkohtelu on laajempi ilmiö.

Sitä esiintyy myös laitoksissa, joissa hoidetaan kehitysvammaisia tai mielenterveysongelmaisia lapsia."

Olin 16-vuotiaana suljetulla osastolla pääkaupunkiseudulla vuonna 2005.

Osaston miespuolinen hoitaja käski minut aina pikkuhoususilleen vessaan puhutteluun. Loppua kohti olinkin säännöllisesti hänen nussittavanaan rangaistuksena huonosta käytöksestä. Koskaan mulla ei ollut voimia ilmoittaa siitä poliisille, mielummin uskoin kiristystä ja uhkailua.

Älä nyt, ei voi olla koska ne ei vaan voi kertoa ja nuorten vika. Niin ja etkö muista ap, suomalainen virkamies on _erehtymätön_, siis koko tuo valtava joukko ihmisiä on meistä muista poiketen jotain poikkeusyksilöitä, he eivät koskaan ole väärässä tai tee virhearviota. Näin täälläkin aina vaahdotaan. No, joskus tuollainen naiivius ja hölmöys saattaa kostautua, mutta sitä ennen pidetään tiukasti kiinni siitä, että tuo ei ole totta. Siis siitäkään huolimatta, että väite on mahdoton ja järjenvastainen, mutta se ei haittaa koska tärkeintä on oma tunne ja "tieto", se mutu, joka ei myöskään (täysin järjenvastaisesti) koskaan petä tai ole väärässä.

Ai kamala 😭 itken ihan hulluna kun luin tuota. Potkittu polvella selkään....voi vittu 😢

Ei j*malauta!!!! Olen sanaton... Tuskin selviäisin itse tuollaisesta katkeroitumatta. Siis millaisia sosiopaattisadisteja noissa hoitajissa, lääkäreissä ja muissa työntekijöissä onkaan... SAIRASTA!

Me olemme jo pitkään kieltäytyneet kulkemasta kehitysvammaisten nuorten kanssa autolla missään, koska ylimääräiset vyöt on kielletty. Se oli turvallisuuskysymys siksi, että joku saattoi saada turvavyön irti ja kävi kesken 100km tuntivauhdin kuskin tukkaan kiinni. Joten lopetimme reissut.

Huoneissa ei saa käydä tekemässä tarkastuksia, joten emme voi vastata siitä, jos joku piilottaa puukon ja käy tuikkaamassa toista yöllä, kun on yksi yöhoitaja. Ovea ei saa olla tietenkään lukossa. Sama on karkausten kanssa. Jos karkaa, ei saa nykyään enää tehdä mitään, eikä estää. Antaa karata, näin on minulle sanottu. IMO eli itsemääräämisoikeus. Eli 3 vuotiaan tasolla oleva saa painella karkuun pakkasella paljain jaloin.

Se häkkisänky on tuonut turvallisuutta, mutta sitä ei saa enää käyttää. Eli valvokoot yöt,koska IMO.Ja jos alkaa elimistö kärsimään valvomisesta, niin siihen on hänellä oikeus. Lisäksi hänellä on oikeus yöllä tipahtaa sängystä lattialle ja loukata itsensä, koska huoneiden ovissa ei saa enää olla ikkunoita, joista voisi seurata, mitä huoneessa tapahtuu.

Jos joku psykoottisena saa aggressiivisen kohtauksen ja hajottaa paikkoja ja käy toisten asukkaiden päälle, hänellä on tähänkin oikeus ja häntä ei saa rajoittaa ja viedä eristykseen. Katsomme vierestä, kun hakkaa kaulimella toista ja odotamme, koska poliisit ehtivät paikalle.

Mielenkiintoiseksi on mennyt työelämä nykyään.

Psykiatrian alallehan, sekä hoitoon että lääkäreiksi hakeutuu jo itse valmiiksi hulluja, joilla on tarve valta-aseman väärinkäyttöön.

up

Höpö höpö. Vai on vanhempuen geenitkin muka tutkittu.

Heikkolahjaiset ei vaan ymmärrä että kaikissa yhteisöissä on omat sääntösä.

Noi valittavat nuoret tulevat kalliiksi yhteiskunnalle. Pitäisi laitta tekemään töitä valittamisen sijaan. Veronmaksajia näistä ei tule koskaan.

Maailman paras maa!

Vierailija kirjoitti:

Maailman paras maa!

Ja onnellisin kansa.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme jo pitkään kieltäytyneet kulkemasta kehitysvammaisten nuorten kanssa autolla missään, koska ylimääräiset vyöt on kielletty. Se oli turvallisuuskysymys siksi, että joku saattoi saada turvavyön irti ja kävi kesken 100km tuntivauhdin kuskin tukkaan kiinni. Joten lopetimme reissut.

Huoneissa ei saa käydä tekemässä tarkastuksia, joten emme voi vastata siitä, jos joku piilottaa puukon ja käy tuikkaamassa toista yöllä, kun on yksi yöhoitaja. Ovea ei saa olla tietenkään lukossa. Sama on karkausten kanssa. Jos karkaa, ei saa nykyään enää tehdä mitään, eikä estää. Antaa karata, näin on minulle sanottu. IMO eli itsemääräämisoikeus. Eli 3 vuotiaan tasolla oleva saa painella karkuun pakkasella paljain jaloin.

Se häkkisänky on tuonut turvallisuutta, mutta sitä ei saa enää käyttää. Eli valvokoot yöt,koska IMO.Ja jos alkaa elimistö kärsimään valvomisesta, niin siihen on hänellä oikeus. Lisäksi hänellä on oikeus yöllä tipahtaa sängystä lattialle ja loukata itsensä, koska huoneiden ovissa ei saa enää olla ikkunoita, joista voisi seurata, mitä huoneessa tapahtuu.

Jos joku psykoottisena saa aggressiivisen kohtauksen ja hajottaa paikkoja ja käy toisten asukkaiden päälle, hänellä on tähänkin oikeus ja häntä ei saa rajoittaa ja viedä eristykseen. Katsomme vierestä, kun hakkaa kaulimella toista ja odotamme, koska poliisit ehtivät paikalle.

Mielenkiintoiseksi on mennyt työelämä nykyään.

Totta. Työ on muuttunut. Kun aloitin työelämän, yöhoitaja kiesi huoneissa ja ovissa oli ikkunat, mistä käytiin katsomassa vähintään tunnin välein, että kaikki on kunnossa. Oli hoitajan vastuulla, että asukas oli aamulla kunnossa ja hoitaja oli huomannut epileptiset kohtaukset tai pystyi pysäyttämään väkivaltaisen riehumisen, ettei toisille satu mitään. Yleensäkin yöllä pidettiin huolta asukkaista.

Nyt istun kansliassa valvontakameran ääressä ja vain seuraan, mitä yleisissä tiloissa tapahtuu ja vain kirjaan ylös. Mihinkään ei voi oikeastaan puuttua, koska mitään ei enää saa tehdä. Sängyissä on epipatja, joka hälyyttää, mutta nekään ei aina toimi. Joten voi mennä monta tuntia, että joku on saanut kohtauksen ja se huomataan.

Kirjaukset ovat nykyään tyyliin "asukas poistui huoneestaan klo xxxxx. Keittiössä otti kaapista ruoat ja heitti ne roskakoriin. kulki kiihtyneenä kolme tuntia pitkin käytävää takoen seiniä ja huutaen. Rauhoittui klo5 paukuteltuaan ennen sitä ovia. Kysytty, haluaako tarvittavaa lääkettä, mutta ilmaisi agressiivisesti huutaen, että ei halua lääkettä, joten sitä ei annettu."

"Asukas oli ottanut vaipan pois ja tullut yleisiin tiloihin ilman vaatteita. Oli hieronut ulostetta kehoonsa ja syönyt sitä. Kysytty, haluaako suihkuun. Kieltäytyi tästä ja jäi olohuoneen sohvalle odottamaan aamutyöläisiä"

Tämä on vähän monipolvinen juttu. Olen ollut itse töissä koulukodissa, joten puhun jonkinmoisesta kokemuksesta. Jos laitosnuori alkaa tuhota ympäristöään tai pahoinpidellä toisia ihmisiä, hänet pitää jotenkin rauhoittaa. Kyseisessä laitoksessa 90-luvun alussa oli mahdollisuus sulkea omaan huoneeseensa tai putkaan. Jälkimmäistä käytettiin harvoin, mutta joskus sekin oli pakko. Ihmiselle, joka huutaa suoraa huutoa ja hakkaa ikkunoita jakkaroilla, on turha puhua rakkauden sanoja. Niiden aika on toiste - joskus vasta ehkä pitkän ajan päästä.

On helppo hurskastella, että ei saa kääriä mattoon eikä käyttää pakkokeinoja, vaan se laitoksen arki on toista: jos ei puututa fyysisesti, aiheutuu konkreettista vaaraa muille nuorille ja henkilökunnalle. Mattoon kääriminen - noin esimerkiksi - on varmasti lannistavaa käärittävän mielestä, mutta turvallista kaikille osapuolille.

Sen jälkeen säädökset ns. erityisestä huolenpidosta ovat tiukentuneet. Edelleen laitoksissa voidaan rajoittaa erilaisia henkilökohtaisia vapauksia huomattavasti, mutta niistä pitää tehdä perusteltu ja kirjattu päätös.

Karu tosiasia on, että nämä nuoret eivät ole tavallisia nuoria. Heihin ei välttämättä päde mikään puhe. Kasvatustyön ensimmäisenä tavoitteena voi olla vain taata jonkin tason turvallisuus ja vasta vähitellen luoda edes vähäinen luottamus ja aloittaa siihen perustuva viestintä.

Laitosnuoret puhuvat omasta kokemuksestaan. Kokemukseni mukaan he esittävät asiat kärkkäästi niin, etteivät tehneet mitään pahaa. On syytä muistaa, että näiden laitosten kasvatit ovat jopa murhanneet työntekijöitä. Vähäisemmät väkivallanteot toisia nuoria ja ohjaajia kohtaan ovat tuiki tavallisia.

Myös siinä laitoksessa, jossa olin työssä, tapahtui väärinkäytöksiä. Talonmiehen virkaa hoitanut karpaasi löi nuoria sumeilematta. Eräs tytöistä sanoi, ettei antaisi minulle, vaikka mitä maksaisin. Heräsi kysymys, että kenelle hän oli joutunut antamaan ja mistä korvauksesta - laitoksessa vai kotioloissa. Keskustelin erään entisen laitosnuoren kanssa, ja hän jakoi henkilökunnan kolmeen tyyppiin: niihin, jotka ovat töissä laitoksissa alistaakseen nuoria; niihin, jotka ovat jotenkin ajautuneet töihin niihin laitoksiin ja yrittävät vain jotenkin selviytyä vaativasta arjesta ja lopulta niihin, jotka todella välittävät nuorista ja yrittävät tehdä jotakin heidän hyväkseen. Tunnistan tuon jaon. Itselläni oli työskentelyjakson aikana erilaisia vaiheita. Joskus todellakin olin kiinnostunut nuorten asioista ja pyrin tekemään parhaani. Oli myös aika, jolloin minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin sinnitellä jotenkin päivästä toiseen.

Perimmältään olen sitä mieltä, että vaikeasti oireileva nuori ei mitenkään voi kuntoutua, jos häntä ei kohdella kunnioituksella ja siitä lähtökohdasta, että toivoa vielä on. Joistakin näistä nuorista tulee ammatti- ja taparikollisia, jotka eivät ikinä pärjää laitosten ulkopuolella. Toiset kuntoutuvat. Etukäteen ei tiedä, kuinka kenellekin käy. Vaikeistakin tapauksista näemmä voi tulla kelpoja yhteiskunnan jäseniä. Henkilökunnan väkivaltaisuus ja mielivaltaisuus eivät kuitenkaan ole hyväksi kenellekään. Tuskin lopulta edes henkilökunnalle itselleen, vaikka jokin epäreilu käytäntö hetkeksi helpottaisikin oloa siellä työpaikalla.