En enää muista miksi pidin jostain ihmisestä, jos tapaan häntä vain harvoin

Käykö muille samoin? Epäilen tämän johtuvan osittain lapsuudenperheen peruja olevasta turvattomasta kiintymyssuhdetyylistä. Pitkät tauot yhteydenpidossa aluksi ahdistavat ja jonkin ajan kuluttua ihminen muuttuu minulle yhdentekeväksi.

En siis saa säilytettyä myönteistä mielikuvaa toisesta, jos suhteemme ei ole mielestäni tunnetasolla turvallisen oloinen (sisällä jollain tavalla säännöllisesti tekemisissä oloa). Minun tapauksessani en siis vuosien taukojen jälkeen jatka samasta pisteestä mihin viimeksi jäätiin kenenkään ihmisen kanssa, edes joskus tärkeältä tuntuneen ystävän kanssa. Kuulostaako tämä kenestäkään tutulta?