Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaista suhteen alussa?
01.10.2018 |
Oon tavannut erittäin upean ja kaikinpuolin mahtavan ihmisen, jonka kanssa treffailu alkoi kuin itsestään ja seurustelustakin on sovittu. Jostain syystä tunnen kamalaa epävarmuutta julkistaa suhdetta, koska pelkään että se sitten saman tien päättyy. Mitään järkiperustetta tälle pelolle ei ole, koska hän vaikuttaa hyvin rakastuneelta ja sitoutuneelta, ja samoin tunnen itsekin.
Jollain tavalla hän tuntuu liian hyvältä ja minulle sopivalta ollakseen totta, ja koko ajan alitajuisesti odotan että milloin matto vedetään jalkojen alta.
Kommentit (10)
Mulla oli sama, ja on osittain vieläkin, vaikka asutaan jo yhdessä ja suhdettakin on parisen vuotta takana.
Omalla kohdalla ajattelisin, että nämä on minun omia päänsisäisiä pelkoja, joilla ei ole mitään vastinetta todellisuudessa, ja ne johtuvat lähinnä kahdesta asiasta: 1) meillä on aika suuri ikäero ja minä olen se vanhempi, ja 2) mies on ulkonäöllisesti tasoltaan paljon korkeammalla kuin minä.
Yritän näitä päänsisäisiä epävarmuuksiani vähän hillitä ajattelemalla, että se mies on kuitenkin minut valinnut, vaikka olisi lähes kenet tahansa varmasti saanut. Eli siihen täytyy olla syynsä, minun täytyy olla miehen mielestä ihana <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen tavannut ihanan ihmisen, jonka kanssa seurusteltu vasta vuoden ajan.
Elin avoliitossa kun tutustuin tähän mieheen, minulla ja silloisella miesystävällä meni todella huonosti tai itseasiassa suhde on aina ollut hankala ja olin miettinyt eroa tovin aikaa.
Päätin sitten erota ja samantien aloin seurustella tämän toisen miehen kanssa johon olin ihastunut jo edellisen suhteen aikana.
Hän on todella kiltti, hauska ja mukava. Oman kokemukseni mukaan näin mukavat ja kiltit miehet ovat harvassa.
Hän ottaa minut huomioon ja on lämmin ja välittävä.
Silti, jostain syystä kiukustun helposti, jos mies ei vähäänaikaan osoita romanttisia eleitä esim. ota kainaloon ja silittele, pusuttele jne.
Jos hän räpläilee kännykkää sohvalla ja menen nen viereensä ja anna vaikka pusun ja halaan, suutun jos hän vain vähäeleisesti vastaa suudelmaan ja jatkaa kännykän räpläämistä. Yleensä hän pelaa peliä tms eli kyseessä ri ole mikään tärkeä juttu, sitten tietenkin ymmärtäisin jos oliis tärkeää.
Eli minä kaipaan huomiota ja hellyydenosoituksia ja jos on päiviä vaikka että mies on omissa oloissaan ja omissa mietteissään, ärsyynnyn
Jos hän kertoo että nyt jokin työ asia stressaa, sitten rauhoitun ja asia on minulle ok.
Mutta jos hänn muuten vain on omissa oloissaan eikä pyydä kainaloon tms, alan miettiä että miksi hällä ei koonnosta minun seura ollenkaan.
Olen itse aina romanttisella tuulella ja tykkään olla toisen kainalossa ( en nyt kokoaikaa mutta noin yleensä) ja ärsyynnyn kun tulee olo että minä olen kokoajan koehnäämässä ja kaipaan läheisyyttä ja toinen ei sitten ”ollenkaan”
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tavannut ihanan ihmisen, jonka kanssa seurusteltu vasta vuoden ajan.
Elin avoliitossa kun tutustuin tähän mieheen, minulla ja silloisella miesystävällä meni todella huonosti tai itseasiassa suhde on aina ollut hankala ja olin miettinyt eroa tovin aikaa.
Päätin sitten erota ja samantien aloin seurustella tämän toisen miehen kanssa johon olin ihastunut jo edellisen suhteen aikana.
Hän on todella kiltti, hauska ja mukava. Oman kokemukseni mukaan näin mukavat ja kiltit miehet ovat harvassa.
Hän ottaa minut huomioon ja on lämmin ja välittävä.
Silti, jostain syystä kiukustun helposti, jos mies ei vähäänaikaan osoita romanttisia eleitä esim. ota kainaloon ja silittele, pusuttele jne.
Jos hän räpläilee kännykkää sohvalla ja menen nen viereensä ja anna vaikka pusun ja halaan, suutun jos hän vain vähäeleisesti vastaa suudelmaan ja jatkaa kännykän räpläämistä. Yleensä hän pelaa peliä tms eli kyseessä ri ole mikään tärkeä juttu, sitten tietenkin ymmärtäisin jos oliis tärkeää.
Eli minä kaipaan huomiota ja hellyydenosoituksia ja jos on päiviä vaikka että mies on omissa oloissaan ja omissa mietteissään, ärsyynnyn
Jos hän kertoo että nyt jokin työ asia stressaa, sitten rauhoitun ja asia on minulle ok.
Mutta jos hänn muuten vain on omissa oloissaan eikä pyydä kainaloon tms, alan miettiä että miksi hällä ei koonnosta minun seura ollenkaan.
Olen itse aina romanttisella tuulella ja tykkään olla toisen kainalossa ( en nyt kokoaikaa mutta noin yleensä) ja ärsyynnyn kun tulee olo että minä olen kokoajan koehnäämässä ja kaipaan läheisyyttä ja toinen ei sitten ”ollenkaan”
Ei kuulosta hyvältä jos miehen tulee pyydellä sinua kainaloon silloin kun sitä haluat. Menet kainaloon silloin kun sinusta tuntuu, ja kerrot miehellesi, että silloin kun siihen ilmestyt kaipaat huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mikään alfa vaan tavallinen keski-ikäinen ihminen. Mutta en voi olla miettimättä tilannetta että vaikkapa töissä kertoisin lähteväni viikonlopuksi reissuun uuden kumppanin kanssa, ja sitten seuraavan kerran kun juttu taas sivuaisi aihetta niin joutuisin sanomaan että no itse asiassa erosimme. Tämä alkaa ko kohta vaikuttaa negatiivisesti koko suhteeseen.ap
Jos hän tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, olet rakastunut. Jos et siis keksi minkä vuoksi, hän painisi ihan eri sarjassa kuin sinä. Rakastuessa toinen ihminen tuntuukin jumalaiselta etkä voi vastustaa häntä, on vain pakko saada olla yhdessä ja tosiaan tuntuu ihmeelliseltä saada niin täydelliseltä ihmiseltä vastarakkautta.
Älä turhaan murehdi tai jarruttele ja ole epävarma vaan nauti, tuo on todellakin parhaita asioita elämässä. Jos tuttavasi sitten varoittelevat tyypistä, ettei kaikki ole ihan kunnossa, kuuntele. Vaalenpunaisten lasien läpi et näe samaa kuin he, ystäväsi ja läheisesi haluavat sinulle parasta ja on vain hyvä esitellä kumppanisi heille. Todennäköisesti he ovat vain todella iloisia puolestasi.
Kaikkea hyvää alkuhuumaan! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuollainen tunne on varoitus, jota kannattaa kuunnella. Narsistit ja muut vastaavat osaavat alussa antaa itsestään täydellisen kuvan ja olla juuri sitä mitä olet kaivannut.
Vaikea tietää, onko kyse hyvästä vai liian hyvästä ollakseen totta. Pitäisi olla vähän varuillaan, muttei kuitenkaan niin paljon että pilaa mahdollisesti hyvän asian epäilyillään.
fhgfdh kirjoitti:
Joskus tuollainen tunne on varoitus, jota kannattaa kuunnella. Narsistit ja muut vastaavat osaavat alussa antaa itsestään täydellisen kuvan ja olla juuri sitä mitä olet kaivannut.
Vaikea tietää, onko kyse hyvästä vai liian hyvästä ollakseen totta. Pitäisi olla vähän varuillaan, muttei kuitenkaan niin paljon että pilaa mahdollisesti hyvän asian epäilyillään.
Tämä on totta! Ex-mies oli oikeasti tunnevammainen sekopää. Täysin itsekeskeinen ja loistava manipuloimaan ja valehtelemaan. Kun tapasin hänet kävin ihan ylikierroksilla miten noin upea ja täydellinen herrasmies voi olla olemassa! En siis ikinä ollut tuntenut samoin ketään kohtaan... Jotenkin hän sai minut ylistämään itseään ja hetken päästä minun ennen hyvä itsetunto oli ihan pohjamudissa. Hän siis todella osasi pistää minut varpailleni, varoin jatkuvasti mitä teen/sanon, etten suututa häntä, uhkaili erolla, jos teen sitä tätä tai tuota, petti lupauksia, mutta aina osasi puhua itsensä uskottavasti turvaan ja tunsin itseni ihan typeräksi ja syytin itseäni kaikista ongelmista ym. Kaikki ystäväni pitivät hänestä, perheeni piti hänestä... Liian hyvää ollakseen totta...
Tämä minun alistaminen tapahtui pikkuhiljaa ja heräsin vasta, kun olin ihan ihmisraunio, hyväksikäytetty ja loppuun palanut.
Nykyistä miestä rakastan ja kunnioitan, mutta hän ei ole tehnyt sitä pelolla. Luotan häneen ja tunnen oloni turvalliseksi hänen seurassaan :) hänen kanssaan ei alkuun ollut noin palavaa rakastumista mitä tuon exän kanssa, mutta tämä onkin normaali suhde.
Samat fiilikset täällä. Mulla taustalla on liuta epäonnistuneita romansseja, joissa aika useassa on vedetty matto jalkojen alta. Näissä en ole edes välttämättä ollut kovin ihastunut, ja se on silti sattunut. Siksi tämä varmaan pelottaa, kun en tiedä olenko henkisesti valmis kohtaamaan sellaista kipua, koska tämä varmasti sattuisi ihan hirveästi.