Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei ole koskaan kehunut lastani
30.09.2018 |
Harmittaa, kun muiden lapsia usein kdhutaan jonkin ominaisuuden, mdnedtyksen urheilulajissa, soittoharrastuksessa, tsi koulumenestyksen johdosta. Vanhemmat seisovat ringissä ja juttelevat, kuinka Jonipetteri oli niin hyvä pelissä, tai Kallepetteri sai koulusta hymypatsaan, tai Mikkopetteri soitti niin hienosti kitaraa joulujuhlassa.
Minun lapseni jos pelaa hyvin, kukasn ei kehu, että hienosti meni. Jos sanon, että sai kokeesta kympin, kukaan ei kehu. Minulla on tapana kannustaa, tsempata ja kehua muiden lapsia, mutta miksei kukaan sano koskan mitään omastani? Kyllä hänkin usein tekee asioita hyvin ja hienosti, mutta kukaan ei huomioi. Ehkä itsekin lopetan muiden lasten huomioimisen tähän paikkaan.
Kommentit (31)
Musta tuntuu aivan samalle. Etenkin kun huomaa oman lapsen onnistuvan ja muiden äitien kehut menee keskinkertaiselle suoriutujalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nyt isovanhemmat edes kehuvat?
Kyllä isovanhemmat, mutta ei kukaan, kenellä olisi enemmän merkitystä; harrastusjoukkueen muut vanhemmat, koulukavereiden vanhemmat, ystävien vanhemmat, meidän vanhempien ystävät (aikuiset).
Ap
Kehu sinä sitten senkin edestä, ap!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isovanhemmat, mutta ei kukaan, kenellä olisi enemmän merkitystä; harrastusjoukkueen muut vanhemmat, koulukavereiden vanhemmat, ystävien vanhemmat, meidän vanhempien ystävät (aikuiset).
Ap
Mitä hiton merkitystä noilla luettelemillasi on? Eniten merkitystä on sillä, että ne, jotka ovat oikeasti rakkaita (isovanhemmat) tai oikeasti tietoisia lasten taidoista (opettajat, valmentajat) kehuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsen kavereiden vanhemmat kehuvat sitten muita lapsia, meidän vanhempien omat ystävät kehuvat muita, paitsi meidän lasta? Lapsemme on ihan normaali, jopa joskus hiljainen, ettei ole häiriöksi aikuisseurassa, ihan ok menestyy koulussa ja harrastuksessa kuuluu 5 parhaan joukkoon. Silti kukaan ei koskaan sano meille, että hyvin meni, tai onpa mukava poika. Keskinkertaisuuksia jopa kehutaan, mutta ei meidän lasta.
Enemmän merkitystä on vieraiden kehuilla, ei vanhemmilla, tai isovanhemmilla, jotka diipadaapa-kehuvat jos vauva kakkaa vaippaansa.
Ap
Niin just, missä ihmeen kanakerhossa oikein pyörit kun pitää odottaa ja kehua muiden pentuja kuorossa? Mitäs jos ensi kerralla opettelisitkin kehumaan kun lapsesi tulee niin sanot hänelle että hyvin pelattu tms ja sitten hänen kaverilleen että hänkin osasi hyvin. Mitä hittoa te kehutte kuorossa äitien kesken toisillenne heidän lapsiaan ja lasten saavutuksia, mitä jos kuule kertoisitte aivan oikeaan osoitteeseen suoraan lapselle?
Ei ole sen äidin saavutus jos hänen janipetterinsä pelaa hyvin, hän on "vain" synnyttänyt sen pennun. Sitten kun äiti itse saa esim rauhan palkinnon, merkittävän työn tai väitöskirjan valmiiksi niin sitten voit kommentoida onnittelut sille äidillekin.
Ja ihan eri asiahan on laittaa fb-sivuille että meidän janipetteri sai matikan kokeesta 10! Hanki äiti elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ainoa oikea vastaus on että vain voitot lasketaan. 9 ei ole 10, hopea ei ole kulta.
Ehkä lapsesi ei ole kovin hyvä missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun pitäisi katsoa peiliin ja miettiä mistä johtuu ettei teidän lasta kehuta. Eihän äidit piirissä oikeasti kehu toistensa lapsia vaan toisiaan. Mikä sinussa ärsyttää muita?
Tärkeintä on omien vanhempien kehuminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ei sussa välttämättä mikään ärsytä, mutta sinä vaan et ole riittävän merkittävä, mielenkiintoinen tai läheinen muille äideille. Olet heille ilmaa kuten lapsesi saavutuksetkin.
Älä näytä huonoa itsetuntoasi lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on muutenkin ihan tyhmää, että vanhemmat kilpailevat keskenään lapsiensa menestyksellä, vaikka tässä ei nyt siitä ollut varsinaisesti kyse(?)
Minun poikaani sanottiin varsin kauniiksi lapseksi, ja samalla varoiteltiin että älä vaan anna sen kuulla, tulee ylpeä!
No, poika on jo iso ja hyvän näköinen edelleen. Ei ole tullut ylpeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on muutenkin ihan tyhmää, että vanhemmat kilpailevat keskenään lapsiensa menestyksellä, vaikka tässä ei nyt siitä ollut varsinaisesti kyse(?)
Nykymaailma nyt on vaan sellainen, että kaikessa on keskeisintä kilpailla ja olla paras, jotta menestyy.
Itse en ole ollut paras, enkä menestynyt ja nyt aikuisena huomaan, että työelämässä olen hierarkiassa alhaalla, eikä korkeammalla asemassa olevat työpaikalla arvosta ptkääkään, ei ole kiinnostuneita ja olen suurimmalle osalle pelkkää ilmaa. Usein on häpeällinen olo työyhteisössä, ulkopuolinen ja nolottaa näyttää kahvipöydässä naamaansa, kun tietää mitä toiset ajattelee, eikä arvosta, päin vastoin.
Tästä syystä intohimoisesti yritän tehdä lapsistani menestyjiä, jottei heidän tarvitse kokea samaa häpeän tunnetta monissa yhteisöissä, vaan olisivat hierarkiassa ylemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsen kavereiden vanhemmat kehuvat sitten muita lapsia, meidän vanhempien omat ystävät kehuvat muita, paitsi meidän lasta? Lapsemme on ihan normaali, jopa joskus hiljainen, ettei ole häiriöksi aikuisseurassa, ihan ok menestyy koulussa ja harrastuksessa kuuluu 5 parhaan joukkoon. Silti kukaan ei koskaan sano meille, että hyvin meni, tai onpa mukava poika. Keskinkertaisuuksia jopa kehutaan, mutta ei meidän lasta.
Enemmän merkitystä on vieraiden kehuilla, ei vanhemmilla, tai isovanhemmilla, jotka diipadaapa-kehuvat jos vauva kakkaa vaippaansa.
Ap
Tiedät varmaan itsekin, miksi. Se on kateutta.
Jos olet seurannut esim. Selviytyjiä, niin etevimmät kilpailijat yritetään äänestää pois ensimmäisten joukossa.
Mutta älä paljasta muille, että tiedät tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on muutenkin ihan tyhmää, että vanhemmat kilpailevat keskenään lapsiensa menestyksellä, vaikka tässä ei nyt siitä ollut varsinaisesti kyse(?)
Nykymaailma nyt on vaan sellainen, että kaikessa on keskeisintä kilpailla ja olla paras, jotta menestyy.
Itse en ole ollut paras, enkä menestynyt ja nyt aikuisena huomaan, että työelämässä olen hierarkiassa alhaalla, eikä korkeammalla asemassa olevat työpaikalla arvosta ptkääkään, ei ole kiinnostuneita ja olen suurimmalle osalle pelkkää ilmaa. Usein on häpeällinen olo työyhteisössä, ulkopuolinen ja nolottaa näyttää kahvipöydässä naamaansa, kun tietää mitä toiset ajattelee, eikä arvosta, päin vastoin.
Tästä syystä intohimoisesti yritän tehdä lapsistani menestyjiä, jottei heidän tarvitse kokea samaa häpeän tunnetta monissa yhteisöissä, vaan olisivat hierarkiassa ylemmällä.
Toivottavasti et ole tosissasi. Tärkeämpää on, että lapsesta tulee tasapainoinen ja onnellinen. Et sitä paitsi voi vaikuttaa siihen, miten he menestyvät työelämässä.
Oletkohan ihan oikea ihminen kasvattamaan lasta?