Ero tulossa. Minulla ei ole edes sänkyä, eikä sohvaa.
Mutta enhän nyt herranjumala voi jäädä tähän suhteeseen. Voin niin pahoin etten kestä tätä enää. Tämä suhde on vienyt kaikki säästönikin, 8000 euroa. Sillä olisi hyvin saanut hommattua kaiken kahvinkeittimestä keittiön pöytään ja tuoleihin. Kaksi lasta, mutta ihan totta mies muuttui tuollaiseksi vasta synnytyksen jälkeen. Toisen synnyttyä paheni niin etten voi hyväksyä sellaista. Tuntuu kun hän haluaisi pahaa minulle niin ilkeä on. Sitten ei kuitenkaan halua erota. Haluaisi suudella ja harrastaa seksiä jatkuvasti. Nyt tajusin, että minä en enää halua. Luultavasti loppui siihen kun kävi minuun kiinni, tukisti ja heitti painavalla esineellä minua. Tönäisi niin että kaaduin lattialle. Tämä fyysinen väkivalta on loppunut, kevään jälkeen ei ole tapahtunut. Mutta henkinen jatkuu. Nuorin lapsi ei ole vuottakaan. Terveydentilanikin on huono. Olen joutunut menemään nukkumaan samaan aikaan lapsien kanssa. Joten miehen kanssa ei juurikaan ole ollut enää yhteistä aikaa . Tiedän, että hän on siksi niin raivoissaan. Ei riitä kerran viikossa, eikä kaksikaan. Hän saa raivokohtauksen jos sanon että haluan nukkua. Usein kuitenkin tyydytän hänen tarpeensa, mutta hän haluaa uusinnan ja lopulta siinä on mennytkin kaksi tuntia. Mies on toki seuraavan päivän suhteellisen tyytyväinen. Kun kirjoitan tätä minua oksettaa. Seksi on normaali asia mutta miten minusta tuntuu ettei tämä enää ole. Luuliko mies että saa minusta naisen, joka tekee kaikki kotityöt, hoitaa perheen asiat ja jaksaa vielä olla aurinkoinen joka hetki ja helliä ja tyydyttää miestä kun hän olisi isompikin sankari. Minä en suostuisi tähän edes jos mies tarjoaisi minulle taloudellisen tuen.
Nyt sitten vaan asuntoa etsimään.