Lue keskustelun säännöt.
Miten te selviätte / olette selvinneet kun perheessä on useampi murrosikäinen?
27.09.2018 |
Onko tullut mieleen koskaan katumus äidiksi ryhtymisestä?
Kommentit (23)
Mulla oli yhdenkin kanssa ihan hirveää. En varmaankaan olisi selvinnytkään useammasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadutti jo paljon aikaisemmin. Ei tosin itseni takia niinkään, vaan lasten.
Elämäni vaikeimmat vuodet. Kyllä kadutti monta kertaa.
Mulla on kaksi. Eipä ole mitään kestämistä. Kohtelen heitä kunnioittavasti ja annan tilaa. En myöskään nipota esim oman huoneen siivoamisesta. En käskytä missään asiassa. Eikä ole tarvetta. Kumpikin käyttäytyy hyvin ja hoitavat koulunsa eivätkä notku kylillä. Jos haluavat mennä esim kaverille tai juhliin, se käy aina
Teinitytöt 15 ja 17 vuotiaat + yksi esiteini. Ei mitään vaikeaa, vaan elämä on oikeasti nyt tosi mukavaa, kun kaikki ovat järkevässä iässä, osaavat tehdä mitä vain, ovat fiksuja, huumorintajuisia ja ihania ihmisiä kaikkien mielestä. Koulut menevät hyvin, kotona on rauhallista ja siistiä ja parempaa ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen (poika) on onneksi iisi tapaus. Tyttö vie minut ennenaikaisesti hautaan. On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Toinen (poika) on onneksi iisi tapaus. Tyttö vie minut ennenaikaisesti hautaan. On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Myös meillä oli tytön kanssa tuollaista. Apuna kaikenlaiset viranomaiset. Tasoittui lopulta yhtä äkkiä kuin alkoikin, mutta pari vuotta oli täysin arvaamaton. Varmaan olin liian lempeä, uskoin aina tilan antamiseen ja järkipuheeseen. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen (poika) on onneksi iisi tapaus. Tyttö vie minut ennenaikaisesti hautaan. On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Mun veljellä oli juuri noin. Tyttö oli lapsena kuin enkeli ja koulussa kympin tyttö.
Ja sitten tuli murrosikä, huh, huh jota kesti muutaman vuoden. Karkaili ja teki kaikkea mahdollista.
Ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, kaikki muuttui. Opiskeli iltalukiossa ja sieltä yliopistoon jne. Ei alkoholia, ei huumeita ja kuoriutui todella ihana ja vastuullinen ihminen.
Pärjäämistä sinulle.
"On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa."
Te jotka olette uupumassa lapsiinne, vaikean oireilun taustalla on lähes aina koulukiusaaminen. Mulla ihan sama kuin tässä esimerkissä, ja minulle puhkesi vielä paniikkihäiriö josta en tule toipumaan koskaan. Lukion sain käytyä kunnialla läpi ja oli paljon kavereita, mutta kiusaaminen alkoi taas amk:ssa.
Miettikää oikeasti vähän, ennen kuin alatte syyllistää lapsianne ja surkuttelemaan omaa jaksamistanne. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa."
Te jotka olette uupumassa lapsiinne, vaikean oireilun taustalla on lähes aina koulukiusaaminen. Mulla ihan sama kuin tässä esimerkissä, ja minulle puhkesi vielä paniikkihäiriö josta en tule toipumaan koskaan. Lukion sain käytyä kunnialla läpi ja oli paljon kavereita, mutta kiusaaminen alkoi taas amk:ssa.
Miettikää oikeasti vähän, ennen kuin alatte syyllistää lapsianne ja surkuttelemaan omaa jaksamistanne. Piste.
Meillä oli heti poikkeus tuohon sääntöön. Nuorisopsykiatria selvitti syynkin, ei kiusaamista. 8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa."
Te jotka olette uupumassa lapsiinne, vaikean oireilun taustalla on lähes aina koulukiusaaminen. Mulla ihan sama kuin tässä esimerkissä, ja minulle puhkesi vielä paniikkihäiriö josta en tule toipumaan koskaan. Lukion sain käytyä kunnialla läpi ja oli paljon kavereita, mutta kiusaaminen alkoi taas amk:ssa.
Miettikää oikeasti vähän, ennen kuin alatte syyllistää lapsianne ja surkuttelemaan omaa jaksamistanne. Piste.
Meillä oli heti poikkeus tuohon sääntöön. Nuorisopsykiatria selvitti syynkin, ei kiusaamista. 8
Nuoret ei ikinä tunnusta jos niitä kiusataan. Ei normaali nuori yritä itsaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa."
Te jotka olette uupumassa lapsiinne, vaikean oireilun taustalla on lähes aina koulukiusaaminen. Mulla ihan sama kuin tässä esimerkissä, ja minulle puhkesi vielä paniikkihäiriö josta en tule toipumaan koskaan. Lukion sain käytyä kunnialla läpi ja oli paljon kavereita, mutta kiusaaminen alkoi taas amk:ssa.
Miettikää oikeasti vähän, ennen kuin alatte syyllistää lapsianne ja surkuttelemaan omaa jaksamistanne. Piste.
Meillä oli heti poikkeus tuohon sääntöön. Nuorisopsykiatria selvitti syynkin, ei kiusaamista. 8
Nuoret ei ikinä tunnusta jos niitä kiusataan. Ei normaali nuori yritä itsaria.
Fyi, myös muita syitä on kuin kiusaaminen. Toisten möröt ovat oman pään sisällä.
Mulla oli neljä murkkua yhtä aikaa. Huumorintajulla, pitkällä pinnalla ja rakkaudella siitä selvittiin. Olihan se vaikeaa välillä, mutta kaikista on kuoriutunut itsenäisiä, työtelijäitä nuoria aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä.
Kun lapsuuden uhmista selvittiin, niin kuoriutui esiin kaksi keskustelukykyistä, huumorintajuista, fiksua teiniä, joiden kanssa kehtaa liikkua julkisilla paikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen (poika) on onneksi iisi tapaus. Tyttö vie minut ennenaikaisesti hautaan. On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Myös meillä oli tytön kanssa tuollaista. Apuna kaikenlaiset viranomaiset. Tasoittui lopulta yhtä äkkiä kuin alkoikin, mutta pari vuotta oli täysin arvaamaton. Varmaan olin liian lempeä, uskoin aina tilan antamiseen ja järkipuheeseen. Tsemppiä.
Juup, viranomaisiin on tässä saatu tutustua viimeisen vuoden aikana. Mä taas mietin että olenko ollut liian ankara kasvatuksessa. En tiedä. Ja kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan todella nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen (poika) on onneksi iisi tapaus. Tyttö vie minut ennenaikaisesti hautaan. On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Mun veljellä oli juuri noin. Tyttö oli lapsena kuin enkeli ja koulussa kympin tyttö.
Ja sitten tuli murrosikä, huh, huh jota kesti muutaman vuoden. Karkaili ja teki kaikkea mahdollista.
Ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta, kaikki muuttui. Opiskeli iltalukiossa ja sieltä yliopistoon jne. Ei alkoholia, ei huumeita ja kuoriutui todella ihana ja vastuullinen ihminen.
Pärjäämistä sinulle.
Kiitos ❤️ Toivottavasti tasoittuu jossain vaiheessa, on kyllä rankkaa ollut sen kanssa viimeisen vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
"On itsariyritys, viiltelyä, masennusta, kieltäytyy menemästä kouluun ja muutenkin elämä tuntuu olevan kovin vaikeaa."
Te jotka olette uupumassa lapsiinne, vaikean oireilun taustalla on lähes aina koulukiusaaminen. Mulla ihan sama kuin tässä esimerkissä, ja minulle puhkesi vielä paniikkihäiriö josta en tule toipumaan koskaan. Lukion sain käytyä kunnialla läpi ja oli paljon kavereita, mutta kiusaaminen alkoi taas amk:ssa.
Miettikää oikeasti vähän, ennen kuin alatte syyllistää lapsianne ja surkuttelemaan omaa jaksamistanne. Piste.
Meillä on nyt kaksi vuotta ravattu nuorisopsykan polilla, mutta mitään syytä ei viiltelylle löydy. Ahdistaa vaan muttei itsekään kuulemma osaa sanoa, että miksi. Eikä ole kuulemma kiusaamista ja kavereitakin on. Ei me niitä lapsia syyllistetä millään tavalla, mutta se oma jaksaminen vaan on lopussa ja sille ei voi mitään.
Meillä on ollut 2x2 teiniä yhtä aikaa:) Ihan hyvin meni.
Esikoispoika oli raivostuttavuuteen saakka rauhallinen (lähes flegmaattinen:D) ja ärsytti meitä nopealiikkeisiä olemuksellaan. Ei kuitenkaan tehnyt pahojaan eikä ollut loukkaava meitä kohtaan. Kukaan lapsista ei itseasiassa ole kiroillut eikä haistatellut kotona koskaan. Arvostan tätä.
Vanhempi tytöistä oli tempperamenttinen, muutaman kerran paiskottiin ovia ja huudettiin mutta keskimmäisenä lapsena sovittelunhaluinen ja äärettömän velvollisuudentuntoinen joten tämä meni kiukuttelun edelle.
Nuorempi tytöistä vaikeni 6 vuodeksi:D Hän vain totesi ettei hänellä ole meille kalkkiksille mitään sanottavaa. Murahteli vastaukseksi kysymyksiin ja mulkoili meitä. Yli 9 keskiarvon "pissis", jolla onneksi oli samankaltainen ystäväpiiri. Kun sitten muutti 19v:nä kotoa ja tuli 2 vkon kuluttua kotiin käymään hän puhui 2 tuntia putkeen! Se oli jotain tosi hilpeää, vieläkin naurattaa oma hämmästyksemme ihanan tyttären "paluusta"
Nyt on vain yksi teini kotona enää. Se tempperamenttisin, eniten tunteilla elävä, koko maailmaa harteillaan kantava ehkä hemmoteltukin kuopus. Onneksi nuo isot sisarukset palauttavat säännöllisesti maan pinnalle
Meillä oli kolme murkkuikäistä parhaimmillaan. Eipä siinä mitään ihmeempiä ollut. Fiksuja lapsia, jotka eivät paljon hölmöilleet eivätkä raivonneet. Vaikeinta oli varmaan silloin kun piti äkkiseltään muuttaa pariksi vuodeksi ulkomaille. Esikoinen totesi silloin, että hänen elämänsä on loppu. Mutta siitäkin selvittiin.
Paras konsti valmistautua murrosikään on hoitaa kasvatuskuviot vauvavaiheesta alkaen johdonmukaisesti kuntoon, koska murkkuiässä juna meni jo.
Meillä on kaksi. Ei kai tässä sen kummempaa. Ihan kivaa elämää. Hauskaa kun lapset onkin yhtäkkiä melkein aikuisia. Käydään teatterissa ja kirjamessuilla jne ja keskustellaan kirjoista yms.